Kausi paketissa

Vuosi sitten tuleva kilpailukausi 2019 ei näyttänyt kummoiselta; Winnie ja Veikka olivat kumpainenkin muuttaneet maneesittomille talleille, joiden välittömässä läheisyydessä ei ollut enää talleja, jotka järjestäisivät aktiivisesti kilpailuja. Molemmat poneista olivat heikosti lastautuvia, joten trailerilla tuskin lähdettäisiin kilpailemaan. 

Hupsista keikkaa, maaliskuussa päädyin hankkimaan yllättäen oman ponin, jonka myötä kilpailukauden suunnitelmat muuttuivat vielä entisestään. Winnien kanssa en ajatellutkaan kilpailevani enää, mutta Veikalla ajattelin käydä ainakin niissä muutamissa naapuritallin kisoissa suorittamassa joitain 80/90 cm ja heB-heA ratoja. Wilman myötä sainkin aloittaa kilpailemisen taas pohjalta - itseasiassa helpommista luokista, kuin olin ikinä itse kilpaillut!

Wilman elämän ensimmäisissä kilpailuissa hyppäsimme puomi- ja ristikkoluokat, kun poni oli ollut minulla muutaman kuukauden. Kesällä jatkettiin ristikkoluokasta edeten 40 ja 50 cm korkeuksiin ja debytoiden kouluaitojen sisällä helppo C ja helppo B luokissa. Syksyllä päästiin kunnolla vauhtiin ja kerättiin muutamassa viikossa kuusi starttia ja neljä ruusuketta!

Lokakuun lopussa kävimme Ratulla Littoisten Ratsastajien 1-tason estekilpailuissa hyppäämässä 50 ja 60 cm. Näihin kisoihin haluttiin lähteä erityisesti siksi, että kyseessä oli hallikisat ryhmäverryttelyllä. Wilma saisi siis verryttelyn aikana tutustua jo rauhassa ympäristöön ja rataan, jolloin se olisi todennäköisesti radalla huomattavasti rennompi. Verryttelyssä Wilma saisi katsella ja haistella esteet läpi omassa tahdissaan, enkä joutuisi paineistamaan sitä suoraan laukassa jännittäville esteille.

Pieni kisaponi saikin omistajansa lähes halkeamaan ylpeydestä! Wilma käyttäytyi esimerkillisesti, vaikka verryttelyssä suhahteli ohi poneja joka suunnasta. Radalla Wilma epäröi vain yhdellä esteellä, mutta hyppäsi senkin pienellä kannustamisella. Puhtaasta radasta poni palkittiin punavalkoisella ruusukkeella.

Seuraavalle, 60 cm radalle lähdettiin kevyen verryttelyn ja vain muutaman verryttelyhypyn saattelemina. Muutamaan esteeseen oli lisätty täytteiksi lankut, jotka Wilma hyppäsi yllättäen yhtään kyttäilemättä! Rata oli sujuva ja virhepisteetön, mutta aikamme ei ihan riittänyt sijoille. Tosin emmepä me parhaaseen aikaan pyrkineetkään, vaan sujuvaan ja ponille reiluun rataan.

Seuraavana viikonloppuna suuntasimmekin Ruskolle oman seuran estekisoihin. Paikka oli meille tuttu, sillä kävimme kesällä hyppäämässä samassa paikassa Wilman ensimmäiset "ulkopuoliset" kisat, joihin kuljimme trailerilla.

Wilman esimerkillinen kisakäytös muutamissa aikaisemmissa kisoissa sai minut rohkaistumaan ja ilmoittautumaan jo 60 ja 70 cm luokkiin. Pikkuluokista selviäisimme varmasti, vaikka poni kulkisi radan pukkilaukassa, mutta 70 cm tuntui jo siltä, että ponin pitäisi olla jossain määrin ratsastettavissa.

Taas kerran Wilma yllätti rautaisilla hermoillaan ja käyttäytyi siivosti niin verryttelyssä kuin radoillakin. Ensimmäinen rata suoritettiin rennosti lähestyen muutamaa estettä ravissa. Ympäristö oli Wilmalle taas oikein suotuisa; maneesissa ei ollut liiaksi katseltavaa ja esteet olivat tavallisia puomiesteitä ilman pelottavia johteita tai estetäytteitä. Ratakin oli pitkine lähestymisineen oikein hevosystävällinen ja jätti aikaa korjata virheitä esteiden välissä.

Toisella radalla Wilma sai jo edetä hieman reippaammin ja tuntui, että poni oikein syttyi! Se vastasi apuihin hyvin ja tuntui vain odottavan, että ohjaan sen seuraavalle esteelle. Wilma lähestyi esteitä varmasti ja epäröimättä, mutta innostumatta kuitenkaan kuskaamaan. Molemmat radat Wilma suoritti puhtaasti ja vieläpä parhaassa ajassa! Arvosteluna oli kuitenkin A.1.0., joten poi sai kotiin viemisiksi punavalkoiset ruusukkeet.

Ehkä loppukauden odotetuimmat kisat minulle olivat Turun Ratsastajien koulukisat. Ensimmäisissä koulukisoissamme Raisiossa Wilma jännitti kouluaitoja ja ympäristöä kovasti, minkä vuoksi se oli jännittynyt ratojen läpi. Siitä huolimatta saimme molemmista radoista yli 60%, joten odotukseni uusintakierrokselle olivat korkealla!

Artukaisissa ratsastin samat radat kuin edellisissäkin kisoissa; E.B. Specialin ja K.N. Specialin. Kisapaikka oli Wilmalle taas suotuisa, sillä verryttely oli ryhmissä sisällä maneesissa. Wilma sai siis kyttäillä rauhassa peilit ja puhista niin tuomarille kuin katsomollekkin. Verryttelyssä poni tuntui hetkittäin oikein super hyvältä!

Ensimmäiselle radalle lähdettiin monin verroin rennommissa merkeissä kuin Raision kisoissa. Aloitus oli kuitenkin haastava; Wilma joutui ihan ypöyksin lähestymään kauhistuttavaa tuomarin pöytää, joka tuntui jokaisella lähestyvällä askeleella muuttuvan yhä uhkaavammaksi. Lopputuloksena oli humalaiselta vaikuttava poni, jonka kaikki neljä jalkaa oli aivan mahdotonta pitää suoralla linjalla kohti tuomaria. Sama toistui linjalla lopputervehdykseen, jossa viimeiset metrit oli vielä määrä taittaa käynnissä. Sekunnit tuntuivat vuosilta, kun poni ehti jokaisella askeleella miettiä, mitä kaikkea pahaa tuomarin pöydän takana voikaan vaania.



Juopuneesta vaikutelmasta huolimatta Wilma teki hyviä pätkiä ja keräsi kehuja tuomarilta. Lopputulos oli reilut 64,5 %, jolla sijoituimme neljänsiksi! Ei huono tulos vasta kolmannelta kouluradalta!

Helppo B radalla katsomopääty oli edelleen jännittävä ja Wilma koki parhaaksi mulkoilla tuomaria epäluuloisesti ja oikaista kulmat huolellisesti. Muutoin saatiin taas onnistuneita hetkiä, joista tuomari palkitsi varsin hyvillä numeroilla. Tällä suorituksella saatiin hieman vajaa 61%, johon olin oikein tyytyväinen - eihän meidän pitänyt tällä kaudella alunperin edes kilpailla helppoa C:tä vaativammissa luokissa!

Kunhan saadaan vielä lisää ratoja alle ja niiden myötä rentoutta, noustaan prosenteissa varmasti selkeästi ylöspäin. Olen kovin toiveikas tulevan kilpailukauden suhteen!