Laukkojen vaihtokauppaa

Viimeiset pari viikkoa meidän esteharjoittelu on keskittynyt pienillä esteillä ja puomeilla kääntämiseen ja laukan vaihtamiseen. Harjoitukset aloitettiin ohjatusti estetunnilla ja niitä jatkettiin seuraavalla viikolla itsenäisesti saman tehtävän parissa.

Koulutreeneissä Wilma on tehnyt viime kesästä saakka vastalaukkaharjoituksia. Olen halunnut tehdä vastalaukasta ponille mahdollisimman helppoa ja tasapainoista, jotta se pystyisi aikanaan suorittamaan sujuvia helpon A:n ratoja. Vasta vaativissa kouluohjelmissa mukaan tulevat laukanvaihdot. Niin kauan, kun Wilma ei kilpaile vaativia, se saa unohtaa laukanvaihdot ja keskittyä vastalaukkoihin. 

Esteratsastuksen kannalta tämä on haastavaa, sillä vastalaukkojen myötä ponin tasapaino on kehittynyt niin hyväksi, että tasapainon horjuttaminen ja sen myötä laukanvaihtojen aikaansaaminen esteiden päällä käykin vaikeaksi. Voi kunpa ponille voisi kertoa, että koulusatulalla vaihtoja ei toivota, mutta estesatulan kanssa pitäisikin vaihtaa pyynnöstä!

Edellisellä estetunnilla pureuduttiin toden teolla laukanvaihtoihin. Kentälle rakennetusta tehtävästä näki ensimmäisellä silmäyksellä, että tällä tunnilla ei tehtäisi helppoja hyvän mielen hyppyjä, vaan tuskailtaisiin pilkun tarkasti jokaisen ratsastettavan askeleen kanssa. Osuin veikkauksessani oikeaan!

Keskelle kenttää rakennettu puomineliö oli ensimmäinen tulikoe. Tehtävänä oli ratsastaa kahdeksikkoa vaihtaen laukka aina neliön keskellä. Ensimmäisillä kierroksilla sai tehdä pitkät tiet ja kiertää pituushalkaisijalla seisovat pystyesteet. 

Jotta onnistumiset eivät olisi kihahtaneet hattuun, vaikeutettiin tehtävää pian kääntämällä jo esteiden edestä. Tuleppa alas väärässä laukassa, niin et varmasti ehdi korjata laukkaa samalla, kun käännät jo seuraavalle puomille - etenkään, jos olet ratsastanut huonosti ja tehnyt aivan liian jyrkän tien varmistellessasi, että laukka vaihtuu, kunhan roikut tarpeeksi sisäohjassa!

Pitkillä teillä tehtävä tuntui vielä kohtuulliselta, mutta lyhyillä teillä se aiheutti valtavaa turhautumista etenkin, kun laukka piti saada vaihtumaan oikeasta vasempaan. Vasen laukka on Wilmalle huomattavasti vahvempi kuin oikea, mutta jostain syystä vaihdot olivat helpompia oikealle. 

Tehtävästä teki asteen haastavamman puomien pitkät välit; tunnilla puomien väli oli reilu kolme metriä, mikä on Wilmalle melko pitkä innariväli. Poni joutui venymään puomien välissä, minkä vuoksi oli vaikeaa saada poni hallittuun laukkaan ja kontrolliin vaihdon valmistelemiseksi. Pitkästä välistä huolimatta saatiin kuitenkin aikaiseksi hyviä vaihtoja molempiin suuntiin! Täytyy kyllä myöntää, että fuskasin itsenäisessä treenissä ja lyhensin väliä puolella metrillä, jolloin homma kävi helpommaksi.

Viimeisenä vaikeusasteena tässä tehtävässä lisättiin vielä pituushalkaisijan pienet pystyesteet mukaan kahdeksikkoon. Tehtävää oli niin paljon, ettei askeleeksikaan voinut harhautua tai jäädä matkustamaan. Kun mokasit yhdenkin pienen jutun, mokasit koko tehtävän. Suorista puomille, puolipidäte, johda uuden laukan suuntaan, myötää samalla, istu heti alas, ratsasta suoraan, katso jo esteelle, käännä ulkoavuilla, puolipidäte, hyppy, istu jo pystyyn, käännä, suorista, odota... 

Kun luulot oli otettu pois ensimmäisellä tehtävällä, päästiin hyppäämään pidempää tehtävää pikkuesteillä. Kovin paljon helpommaksi homma ei käynyt, vaikka välimatkat hypyltä toiselle hieman pitenivätkin. Esteille tultiin milloin ympyrän kaaren mukaisesti, milloin päädyn kautta kaartaen. Jotakuinkin joka kolmannella hypyllä laukka vaihtui ja muilla taas jatkui samana. 

Wilma vaihtoi kumpaankin suuntaan melko hyvin, kun esteelle oli kaareva tie. Kun taas pitkillä sivuilla oleville esteille tultaessa tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn myötälaukassa, Wilma vaihtoi helposti vasta- tai ristilaukkaan. Jos askel ei täysin osunut esteelle ja Wilma joutui lähtemään hyppyyn kaukaa, se tuli lähes poikkeuksetta väärässä laukassa alas. Tässä korostui taas minun vastuuni ratsastajana tehtävään valmistelemisesta - kun säätelen laukan esteelle sopivaksi, Wilma kykenee suorittamaan pyydetyn tehtävän. Kun taas mokailen ja poni jää yksin, tulee virheitä.

Valmennuksessa tehtyä tehtävää oli helppo jatkaa itsenäisesti seuraavalla viikolla, kun olin jo saanut ohjeet ja vinkit sen ratsastamiseen ja omien virheideni korjaamiseen. Itsenäisessä treenissä saatiin kivoja pätkiä ja onnistumisia, mutta treenattavaakin jäi vielä rutkasti. Onneksi tehtävä on sellainen, jota voidaan jatkaa itsenäisesti vaikka viikoittain! Kunhan treenataan tekniikkaa ja esteratsastuksen perusjuttuja puomeilla ja pikkuesteillä, ei oikeiden esteidenkään pitäisi tuottaa myöhemmin suuria ongelmia.