Ikioma poni.
Jokaisen pienen heppatytön unelma. Minulle siitä ehti tulla jo isomman heppatytön - ja lopulta aikuisen naisen unelma.
Se oli unelma, joka eli hiljalleen omaa elämäänsä, kulki oikean elämän rinnalla. "Sitten joskus, kun on sen aika."
Alkoi tuntua siltä, ettei sen aika tule ehkä ikinä. Ehkä se olisi se pieni unelma, joka kantaisi lopulta hautaan saakka. Joku joskus sanoi, että kun unelmiaan toteuttaa, niin niitä syntyy aina lisää. Miksei siis tyytyä yhteen?
Olisiko väärin uskotella itselleen, että unelman toteuttamiselle joskus vielä tulee oikea aika? Olisiko se kuitenkin lopulta se unelma, jonka toteuttamatta jättämistä katuisi kaikista eniten? Sitä, ettei ikinä ottanut riskiä, vaan eli vain tasaisen turvallista elämää?
Sen aika ei pitänyt olla nyt. Joskus unelmat kuitenkin ottavat ohjat omiin käsiinsä.
Minun unelmani on tässä ja nyt.
Oma poni, Wilma van Johanna's Stal.
Oi, hurjasti onnea!
VastaaPoistaKiitos paljon! <3
PoistaWau!! Onnea uuteen kavioliittoon!
VastaaPoistaVoi kiitos! :)
PoistaOnnea uuteen kaviolitoon! Jatkatko Weinnien kanssa kuitekin vielä?
VastaaPoistaKiitos! :) En jatka Winnien kanssa enää säännöllisesti, kun aika ei riitä mitenkään. Satunnaisesti käyn kuitenkin varmasti auttelemassa vielä Maijua sen kanssa. :) Veikkaa sen sijaan tulee varmaan ratsastettua ihan yhtä paljon kuin tähänkin saakka, kun se asuu samalla tallilla Wilman kanssa.
PoistaHurjasti onnea kavioliittoon! Suloinen poni :)
VastaaPoistaKiitos! <3
Poista