Vinkkejä koeratsastukseen

Minähän päädyin ostamaan hevosen ikään kuin sian säkissä. Sillä tavalla, miten aina kielletään hankkimasta hevosia. Näkemättä, kokeilematta ja niin pois päin. Koska en ollut aikeissa ostaa hevosta, en myöskään käynyt potkiskelemassa renkaita ja koeratsastamassa muita vaihtoehtoja. Vähäisestä hevosen osto- ja koeratsastuskokemuksestani huolimatta kokosin muutamia päteviä vinkkejä koeratsastukseen!

1. Kokeile useampia hevosia.
Aina sanotaan, että älä tee ostopäätöstä heti ensimmäistä hevosta kokeiltuasi. No, minä en ollut hevosta ostamassa, joten eipä tullut tehtyä vertailua. Minun vertailukohteeni olivat aikaisemmin ratsastamani haflingerit; ajattelin, ettei ostamani poni voi olla niitä kaikkia pahempi. Jos olen jo kolmen rodun edustajan kanssa pärjännyt, on pakko pärjätä neljännenkin kanssa!

2. Kokeile ennen ostopäätöstä.
Tämän pitäisi varmaan olla itsestäänselvyys. Toki kuuleehan niitä tarinoita, joissa yhden kuvan perusteella on ostettu hevonen ulkomailta ja saatu aivan täydellinen kisapeli edullisesti. Sitten on myös niitä tarinoita, joissa on tilattu nuori tamma ja saatukkin rupsahtanut ruuna, joka ontuu kaikkia neljää jalkaansa eikä kanna ratsastajaa selässään. Vaikken itse ponin selässä käynytkään ennen kauppakirjojen allekirjoittamista, näin sentään luvatunlaisen ponin kävelevän omin jaloin ulos trailerista.

3. Pyydä myyjää esittämään hevonen.
Tämänhän minä periaatteessa toteutin; pyysin saada videonäytteet ponin senhetkisestä ratsastettavuudesta ja muun muassa selkäännousutilanteesta. Ihan pelkkien kertomusten varassa en siis ponia lähtenyt noutamaan!

4. Ota valmentaja mukaan koeratsastukseen.
Valmentaja tuntee sinut ratsastajana ja osaa arvioida hevosen sopivuutta juuri sinulle. Tiukan paikan tullen valmentaja osaa varmasti myös antaa ohjeita koeratsastuksessa. Minä sentään lähetin valmentajalle kuvan koeratsastuksen jälkeen.

5. Kokeile hyppäämistä.
Jos olet ostamassa estehevosta, olisi syytä myös hypätä koeratsastuksessa. Minä odottelen kevättä ja elättelen toiveita, että tämä edes menee esteistä yli.

6. Älä koeratsasta vieraassa paikassa aitaamattomalla alueella juoksuttamatta hevosta ensin.
Älä, sillä se ei välttämättä ole hyvä idea.

Minähän koeratsastin Wilman vasta seuraavana päivänä sen jälkeen, kun olin sen ostanut. Koeratsastus menikin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Poni oli kengätön ja kenttä kuin luistinrata, joten tamma raahattiin läheiselle aitaamattomalle pellolle. Hetken taluttelun jälkeen ei muuta kuin kyytiin vaan moottorisahan säestämänä, kun naapurin mies pilkkoi pellon laidassa polttopuita. Muutaman ravikierroksen jälkeen mieleen juolahti, että olisihan sen ponin voinut ehkä juoksuttaa ennen vieraassa paikassa selkään kiipeämistä.

Äkkiäkös se kuitenkin rauhoittui ja kuski pääsi vähän kehumaankin, että hyvä ostos tuli tehtyä. Ei ihan joka poni rentoudu näin nopeasti tällaisissa olosuhteissa! Tokihan laukkaakin pitäisi kokeilla, kun kerran ravi on niin rennon letkeää. Tiukka takakeno ja pohjetta kiinni, hyvä siitä tulee!

Yllättäen sieltä irtosikin muutama melkoisen terävä pukki, mutta sekös menoa hidastanut. Sitäpaitsi olihan kuskia kuitenkin varoitettu, että ensimmäisissä nostoissa saa olla hieman tarkkana. Joku viisaampi olisi voinut jättää näissä olosuhteissa vaikka laukkaamattakin, mutta turhakos se on jälkiviisastella.

Näppärää laukkaa saatiin kuitenkin aikaiseksi ja lopulta selästä laskeuduttuani totesin, että hyvän hevosen olen todellakin ostanut. Sitäpaitsi haihtuivatpahan miehen huolet; tuo kun oli huolissaan, että pettyisin poniin, mikäli se olisikin liian kiltti ja tylsänpuoleinen. No ei ole, vaan juuri hyvä!