Mutta eihän meille pitänyt tulla ponia!

Ensimmäinen viikko poninomistajana on kulunut hirvittävän nopeasti. Hurjan odottamisen päätyttyä aika on todellakin lentänyt! Viikossa ei kovin paljon ehdi vielä tutustua, mutta uskallan jo väittää, että Wilma on juuri sitä, mitä olen omalta hevoselta aina toivonut. Paremmin minulle sopivaa ponia en olisi voinut saada! Mistä Wilma sitten oikein löytyi ja miten se päätyi juuri minulle?

Olisikohan ollut tammikuun ensimmäisiä päiviä, kun keskustelimme kotona ponin hankinnasta ja päädyimme yhteisymmärryksessä toteamaan, että poni kyllä hankittaisiin, mutta ei vielä. Sitten joskus, kun olisi sille sopiva aika. Ehtiköhän kulua kahtakaan viikkoa, kun Wilmasta julkaistiin Facebookissa myynti-ilmoitus. Sen omistaja kyseli Suomen Haflingerit -ryhmässä, josko rodun harrastajista löytyisi joku kiinnostunut ihminen hänen silmäterälleen.

Wilmaa kuvailtiin energiseksi ja tempperamenttiseksi prinsessaksi, joka vaatisi taitavan ja napakan ratsastajan. Oikeissa käsissä ja säännöllisellä käytöllä se olisi kuitenkin oikea timantti. Myyntiin poni tuli, koska se ei soveltunut ratsastuskoulun asiakkaiden käyttöön, eikä omistajalla ollut sille riittävästi aikaa.

En ehtinyt myynti-ilmoitusta edes nähdä ennen kuin minut oli merkitty useampaan otteeseen ilmoitukseen sekä Winnien että Veikan omistajien toimesta. "Tää on Essi sulle!" kommenteissa kerrottiin. Wilmasta oli kuitenkin joku jo todella kiinnostunut, joten jäädytin hankkeen omalta osaltani heti alkuunsa. Mikäli ostajaehdokas poistuisikin takavasemmalle, nostaisin asian kotona puheeksi.

Kuluikohan viikkoakaan, kun vahvistui, että poni todellakin olisi kaupan. Voisikohan nyt ehkä sittenkin olla sopiva aika hankkia oma poni? Miehen kanssa tehtiin ankaria laskelmia tuloista ja menoista ja päädyttiin siihen, että budjetissa on ponin mentävä rako. Mikäli tämä nyt olisi se elämäni poni jonka ehdottomasti haluan, niin se kuulemma pitäisi hankkia. Pyörät lähtivät pyörimään ja seuraavan viikon aikana sain Wilmasta kilometri tolkulla tietoa, kuvia ja videoita. Puhelimessa puhuttiin varmaan toista tuntia. Jokaisen tiedonmurusen myötä tuntui yhä enemmän siltä, että tämä on juuri se poni, joka minun täytyy saada!

Tammikuun puolivälissä Wilma kävi eläinlääkärin tarkastuksessa ja läpäisi sen kirkkaasti. Hampaat kaipaisivat raspausta puolen vuoden välein, eikä muuta huomautettavaa ollut. Tallipaikkakin oli varmistunut samalta tallilta, jossa Veikka asuu. Odottaminen sai alkaa! Olisin halunnut lähteä välittömästi hakemaan ponia Turkuun, mutta olimme varanneet muutaman viikon ulkomaanmatkan helmikuun puoliväliin. Olisi ollut hölmöä hakea Wilma tammikuussa ja jättää se heti muutaman viikon jälkeen toisten ihmisten hoidettavaksi. Sovittiin siis myyjän kanssa, että Wilma saisi majailla kotikonnuillaan maaliskuun alkuun saakka. Voin kertoa, että odottavan aika oli tuskastuttavan pitkä!

Suomeen paluuta seuraavana päivänä istuttiin Maijun kanssa jännittyneinä autoon ja suunnattiin kohti Jyväskylää. Wilma saapuisi sinne asti meitä vastaan, sillä niiltä nurkilta myyjä noutaisi itselleen uuden korvaavan hevosen Wilman tilalle. Hevosen hankintani oli kuin oppikirjoista; älä vain hanki hevosta näin! Tein ostopäätöksen rodun perusteella näkemättä tai kokeilematta hevosta, olematta itse paikalla eläinlääkärintarkastuksessa ja kauppakirjatkin kirjoitin huoltoasemalla. Ai mikä olisi voinut mennä pieleen? Kaikki!

Hurjista lähtökohdista huolimatta sain juuri sitä mitä olin tilannut. Tästä huolimatta en kuitenkaan voi suositella tällaista poninhankintaa - kaikilla ei välttämättä ole aivan yhtä hyvä tuuri! Älä tee kuiten minä teen, vaan.. vai miten se nyt meni. Wilman myyjä oli kertonut ponista hyvin rehellisesti ja tuntui siltä, että ponille haettiin nyt oikeasti parasta mahdollista kotia, eikä siitä vain yritetty päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Viikon yhteiselon jälkeen voin todeta, etten olisi voinut saada parempaa!

Ensimmäinen viikko on kulunut melko rennoissa merkeissä. Selkään olen kiivennyt muutaman kerran ja muina päivinä olen puuhaillut Wilman kanssa maastakäsin. Liikuttaminen on tällä hetkellä hieman haasteellista, sillä kengättömänä Wilma ei meinaa pysyä pystyssä peilijäisellä kentällä tai tamppautuneilla jäisillä teillä. Onneksi pelto ei ole liukas ja metsästäkin on löytynyt lumisia tai sulaneita polkuja. Kunhan saadaan kenttä sulamaan, päästään tositoimiin!