Yhteistyössä Hevoset -messut
Takana on taas kerran onnistunut reissu Tampereen hevosmessuille. Ainakin omalla kohdallani tapahtuma on yksi kevään odotetuimmista - huulta purren sinnittelen koko alkukevään yrittäen välttää hevostarvikkeiden shoppailua, koska laaja valikoima ja hyvät tarjoukset yleensä palkitsevat vihdoin messuilla. Shoppailumahdollisuuksien lisäksi hevosmessut ovat kiva irtiotto arjesta ja tilaisuus viettää heppakavereiden kanssa aikaa muuallakin kuin tallilla. Joka vuosi olen myös viihtynyt ohjelman merkeissä, eikä tämäkään vuosi tuottanut pettymystä.
Ohjelman osalta päivän kohokohtia minulle olivat Mikael Forsténin esteklinikka sekä Satula.comin luento satulansovituksesta. Jottei koko postaus menisi vain suosikkiohjelmien sisällön kertaamiseksi, on molemmista aiheista suunnitteilla omat käytännönläheiset postauksensa. Oppiminen kun tapahtuu kuitenkin parhaiten silloin, kun teorian vie käytäntöön ja oppimaansa pääsee kokeilemaan itse.
Suomen juhlavuoden vuoksi suomenhevonen oli messuilla vahvasti näkyvillä. Ennakkoon en ollut erityisen innoissani, sillä suomenhevonen ei varsinaisesti kuulu lempirotuihini. Yllätin kuitenkin itseni ihailemasta tuuheaharjaisia oreja useammassakin ohjelmanumerossa! Voi kunpa vain kuvauskalustoni olisi vähänkään parempi, niin olisin nauttinut tosissani kuvaamisesta.
Ponien estekilpailua olin odottanut kovasti, mutta Playsson.netin IG haastattelu osui juuri päällekkäin poniluokan kanssa. Nuorten hevosten sekä suomenhevosten luokkia ehdin kuitenkin seurata molempia hyvän aikaa.
Päivän päätteeksi jäätiin vielä seuraamaan ihastuttavia poneja! Ponien eliittinäyttelyssä ikuinen ponityttö kuolasi toinen tositaan suloisempia poneja ja toivoi voivansa viedä niistä vähintäänkin joka toisen mukanaan kotiin. Oma söpöjen ponien arviointisilmäni oli hyvin harjaantunut, sillä näyttelyn voitti oma suosikkini, kimo welsh-poniori joka esiintyi ammattimaisesti ja yleisönsä hurmaten. Tuollaisen komistuksen kun joskus saisi!
Ohjelman lomassa tuli tehtyä muutamia ostoksia, vaikkakin hieman alisuoriuduin tavoitteisiin nähden. Bongasin kivan Spooksin t-paidan ja käteen hyvän tuntuiset hanskat perus treeniin sekä kivan jännesuojasetin sivistyneen sinisen värisenä. Ostoslistalla oli myös neule tai vastaava huputon pitkähihainen, mutta sellaista en onnistunut löytämään. Lisäksi katselin uusia VG1- standardin kypäriä ensi kauden kisoja ajatellen, mutta päädyin vielä seurailemaan markkinoita ja hankkimaan uuden kypärän vasta lähempänä vuoden vaihdetta. Hölmöstipä tein, sillä tarve uudelle kypärälle syntyi jo messuja seuraavana päivänä. Messujen sovitusmahdollisuudet ja tarjoukset jäivät sitten käyttämättä! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis tai ainakin lompakko, mutta ainakin pää on vielä ehjä. :)
Vau, mitä suokkeja. Ajattelen usein, kuinka tylsiä ja tavallisia suomenhevoset ovat, mutta välillä kyllä huomaa niiden ainutlaatuisuuden. Ajatella, että suomalainen hevosrotu on maailman nopein kylmäverinen.
VastaaPoista