Veikka Dominique Barthelaixin valmennuksessa

Minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua Ranskalaisen estevalmentajan Dominique Barthelaixin valmennukseen Veikalla ponin kotitallilla. Innolla ilmoittauduin mukaan, sillä olin kuullut paljon hyvää kyseisestä valmentajasta. Pientä jännitystä hommaan loi kaatuminen ja ratsastustauko, sillä ehdin käydä kaatumisen ja valmennuksen välissä vain muutaman kerran hevosen selässä ja hypätä vain muutaman kerran yhtä pientä pystyä itsenäisesti. Toisaalta oli lohduttavaa ajatella, että hyppääminen olisi varmasti helpointa aloittaa uudestaan ammattilaisen avustuksella, jolloin on tarjolla varmasti riittävästi tukea ja ohjeita.

Ennakkotietoni Dominiquesta pitivät hyvin paikkaansa; tämä mies on perusteellinen ja keskittyy pääasiassa esteiden välien ratsastamiseen. Paras mahdollinen valmentaja siis tilanteeseen, jossa hyppääminen jännittää!

Tunti aloitettiin melko itsenäisellä työskentelyllä kaikissa askellajeissa. Huomion kohteena oli istunta, jota jokaisen ratsukon kohdalla korjattiin yksilöllisesti. Barthelaix korosti istunnan tärkeyttä niin esteiden hyppäämisessä kuin yleisesti ratsastuksessakin; ennen pitkää virheellinen istunta alkaa jarruttaa kehitystä ja vaikeuttaa tehtävien suorittamista. Oikeaoppinen istunta antaa mahdollisuuden käyttää apuja oikein ja edesauttaa hevosen työskentelyä. Istunta on siis kaiken ratsastuksen perusta ja tärkeää saada kuntoon ennen kuin ryhdytään tekemään haastavia tehtäviä.

Itse sain yllätyksekseni hyvää palautetta istunnastani ja vain muutamia korjattavia seikkoja. Linja kantapäästä lantion kautta olkapäähän asettuu hyvin luonnostaan ja polvi on lähellä satulaa, muttei lukkiutuneena. Käden käyttöä ja paikkaa saisin ajatella enemmän. Korjaan hevosta vielä liikaa kädellä, mihin on kiinnitetty erityisesti kevään aikana kouluvalmennuksessakin huomiota. Enemmän siis pohkeella takaosan ratsastusta ja tasaista kättä, jolloin etuosan ongelmat korjautuvat oikein.

Keskeisimpiä ajatuksia Barthelaixin opetuksessa olivat suunnitelmallisuus sekä täsmällisyys. Niillä esteradalla pääsee pitkälle ja ratsastuksesta tulee helpon näköistä. Kumpaakin seikkaa harjoiteltiin tehtävillä, joihin lisättiin harjoittelun edetessä esteitä. Ensin ratsastettiin suoraan ja tehtiin täsmällisiä siirtymisiä, seuraavaksi lisättiin vauhtia ja kavaletin ylitys samaiseen tehtävään.

Kun tehtäviin ryhdyttiin lisäämään esteitä, ei hypyille ehtinyt oikeastaan edes antaa huomiota. Tehtävää oli niin paljon ennen estettä ja heti esteen jälkeen piti jo valmistella siirtymistä, joten hypyt sujuivat kuin itsestään. Tämä helpotti omaa työskentelyäni valtavasti! Valmentajakin huomasi estejännitykseni, joka näkyi askelta ennen estettä jännittymisenä. Varmistelin turhan paljon kädellä enkä halunnut lähteä myötäämään hyppyyn. Ohjeeksi sain ajatella sekä jalkaa että kättä enemmän eteenpäin - hengittämisen lisäksi.

Valmennus oli meille Veikan kanssa kaikin puolin juuri sitä, mitä tarvitsimmekin. Suunnitelmallisuuden ja täsmällisyyden kautta meistä molemmat sai varmuutta hyppäämiseen ja eväitä myös itsenäisen treenin jatkamiseen. Mikäli vain mahdollisuus tulee, niin Dominiquen valmennuksessa käydään varmasti toistekin!

Videoinnista ja kuvista kiitos kuuluu Moonalle!