keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ei oo tasaisella meno aina tasaista laatuu

Winnien kanssa ollaan päästy taas pikkuhiljaa rutiinin makuun valmennusten suhteen ja ainakin itse olen kerännyt kovasti motivaatiota viedä tuota tammaa eteenpäin. Se on väläytellyt sellaisia muuveja että oksat pois! Kunhan vain säännöllisesti tehdään ja treenataan yhdessä Maijun kanssa, on tuolla ponilla kaikki mahdollisuudet suorittaa yhä vain pätevämmin ja pätevämmin. Tammalla kun on niin rakenne kuin liikekin kohdillaan, joten työtä tekemällä pitäisi tasapainon ja lihaksistonkin kehittyä oikeaan suuntaan.


Huippufiiliksistä huolimatta suoritusten laatu ei ole ollut aina tasaista tai nousujohdanteista. Eipä kai Ponilta isolla P:llä ja vieläpä tammalta voi odottaa joka päivä samaa asennetta ja fiilistä. Joskus hiertää enemmän tai vähemmän ratsastajan mokailu, väärän värinen satulahuopa tai väärä hevosseura kentällä. Toisinaan fiilis voi muuttua kesken treenin kuin tuuli kääntyisi. Poni palauttelikin kuskia pilvilinnoista maantasalle viimeviikkoisella koulutunnilla, jota Maiju oli myös seurailemassa kameran kanssa.

Alkuverryttelyn jälkeen tuo tamma oli huikean hyvä. Työstettiin ravia ja laukkaa siirtymisillä askellajista toiseen sekä askellajien sisällä. Reippaasta laukasta koottiin ponia lyhyemmäksi ja lyhyestä, kootummasta laukasta tehtiin siirtyminen reippaaseen raviin. Ravia puolestaan hidastettiin ja koottiin taas uutta laukannostoa varten. Laukka pyöri, siirtymiset olivat siistejä ja poni kantoi itseään siirtymisten läpi yllättävän kivasti. Tuo on asia, joka on kehittynyt aivan selkeästi viimeisen parin kuukauden aikana!


Nämä bridongin ohjat lensivät jo vaihtoon oikein kaaressa! Aivan vihoviimeiset ohjat; ei grippiä, ei stoppareita, ei MITÄÄN. Pidä näistä sitten kiinni, yritä pitää saman mittaisina ja älä anna valua sormien läpi. Aivan kauhistuttavat. Usein bridong tuntui valuvan sormien läpi samalla kun poni tukeutui vähänkään kuolaimeen, kun taas kankiohja jäi super löysänäkin käteen ja lopulta kiristyi ponin venyessä bridong ohjan mukana. Varsinaista varusteurheilua tämäkin, mutta tällä combolla ei pitkälle pötkitä. 




Ravin ja laukan fiilistelyiden jälkeen siirryttiin inhokkeihini, pohkeenväistöihin. Samassa kentälle saapui myös toinen hevonen ja kaikki maailmanlopun ainekset oli kasassa. Poni karkasi avuilta, silmät pyöri päässä ja yhtäkkiä puhuimme ponin kanssa eri kieliä. Minä huusin hepreaa sivulle vievillä avuillani ja Winnie protestoi takaisin swahiliksi. Lopulta jo suoraan ratsastaminenkin oli vaikeaa. Poni karkasi avuilta, minä hermostuin, poni hermostui. Lopulta oli pakko heittää ohjat kaulalle ja hengittää muutama kierros, purkaa kiukkua ja omaa osaamattomuutta ja myöntää oma vajavaisuus.




Tilanteen läpikäyminen helpotti. Tämän jälkeen voitiin aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ohjat käteen ja ratsastamaan ihan vain suoraan. Suoraan, suoraan suoraan. Suoraan, kunnes poni on taas rento ja liikkuu kevyenä peräänannossa. Tästä pisteestä päästiin taas askartelemaan väistöjä. Tällä kertaa matalammilla odotuksilla, rimaa laskien. Ja kappas - allani olikin poni, joka astui ristiin pysyen pyöreänä ja kevyenä kädelle.



Haasteiden ja hermostumisen jälkeen seuraava valmennustunti jo hieman jännitti, mutta kuten ponin tyyliin kuuluu, ei sen päiviä voi ennustaa. Seuraavalla tunnilla (kun kukaan ei ollut näkemässä ja kuvaamassa) oli allani taas yhteistyökykyinen ja käsittämättömän pätevä ponitamma. Tuntuu jo siltä, että kuvaajan läsnäolo on ennuste tulevista haasteista. En tiedä jännitänkö vai yritänkö aivan liikaa kun joku on katsomassa, kun parhaat treenit tulee tehtyä vain valmentajan silmien alla. Toivotaan joka tapauksessa, että onnistutaan väläyttelemään edes pieniä pätkiä näistä fiiliksistä parin viikon päästä koulukisoissa. Suunnitelmissa oli ratsastaa meidän ensimmäinen helppo A, mutta tällä kertaa valittu rata ei palvellut meitä ratsukkona. 7 siirtymistä käynnin/pysähdyksen ja laukan välillä on liikaa ponille, joka ei kykene tekemään vielä edes yhtä tasapainoista ja tyylipuhdasta siirtymistä. Harmittavaista lähteä ratsastamaan pelkkää helppoa B:tä, mutta toivotaan vielä yksiä kilpailuja tälle vuodelle eri A:n ohjelmalla.


2 kommenttia

  1. Wautsi miten upea Winnie on! :) Toi on niin tuttu fiilis kun joku pieni asia meinaa pilata ratsastuksen kesken kaiken, silloin täytyy tosiaan muistaa nollata tilanne hetkeksi eikä yrittää väkisin, tai kenelläkään ei ole enää kivaa... Mulla meni monta vuotta tajuta toi, nykyään osaan onneksi heittää ohjat pois kun tuntuu liian tuskalliselta ja pohtia hetken, miten asiat voisi hoitaa helpommin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni tosi kauan hoksata, että sitä voi ratsastajana ihan oikeasti puhaltaa pelin poikki hetkeksi. Pitkään kuvittelin, että hevonen on tilanteessa voittaja, jos saa periksi eikä joudu suorittamaan juttuja niin kauan kunnes ne sujuvat. Usein kuitenkin kun hommat menee hankalaksi, niin sitä tarvitsee itse ratsastajana sen tauon pystyäkseen taas ratsastamaan paremmin ja auttamaan hevostakin suoriutumaan pyydetyistä jutuista. :)

      Poista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat