Älä pysähdy, jatka eteenpäin. Tee sitä mitä rakastat.

Suru ja menetyksen läpikäyminen vie aikansa. Toisinaan iskee ikävä, iltaisin ei uni tahdo tulla. Aika on paras lääke, mutta elämän jatkuminen ja rutiinit myös helpottavat. Vaikka Harri onkin poissa, ei tallirutiinit ole muuttuneet erityisen merkittävästi. Olen onnekas saadessani ratsastaa kahta hienoa ponia ja jatkaa harrastusta niiden kanssa. Ystävät tallilla ovat myös tarjonneet hevosiaan ratsastettavaksi, mikä on lämmittänyt sydäntä oikein valtavasti. Ei tarvitse jäädä tyhjän päälle ja koota itseään etsimään uutta vuokrahevosta.

Tallille on ollut myös helpompi lähteä, koska talli ei ollut "vain Harrin koti", vaan samaan aikaan myös molempien ponien kotitalli. Koti tuntuu edelleen kodilta, sieltä vain puuttuu yksi perheenjäsen. Harrin viimeisten tavaroiden pois kantaminen on venynyt... Aivan kuin Harrin lähdöstä tulisi lopullista, kun viimeisetkin riimut ja harjat lähtevät. Onneksi ei ole kiire.

Ponien kanssa hommat ovat jatkuneet kuten tähänkin asti. Pikkuponin kanssa hypättiin viikonloppuna oikein urakalla kilpailuiden merkeissä; lauantaina KaKe:n seurakisoissa ja sunnuntaina Rusko Ridingteamin kilpailuissa Ruskolla. Varsin onnistunut kisaviikonloppu takana!

Lauantain kilpailuissa oli seuraluokkia vain 80 cm saakka. Koska tavoitteena on ollut nyt hypätä pääasiassa 90 ratoja, olen pyrkinyt luopumaan 70 cm radoista kokonaan. Päädyin siis hyppäämään pelkän 80 cm ja samalla säästelemään ponia seuraavan päivän kilpailuihin. Korkeus ei enää hirvitä, mutta vain yhden radan ratsastaessa pukkaa harmitusta, jos sillä ainokaisella pääsee tekemään virheitä.

Rata lähti kivasti käyntiin, ensimmäiset kolme estettä tuntui helpoilta. Poni eteni, kuski ratsasti ja paikat osuivat hyvin. Ennen nelosestettä kuski tuudittautui onnistumisen fiilikseen ja lopetti ratsastamisen, mistä rangaistiinkin heti puomien kolinalla. Hitaalla kuskilla meni seuraavat kaksi estettä ihmetellessä elämää ja vasta parille viimeiselle esteelle tuli ratsastettua niin, että alkoi taas ponnistuspaikatkin löytyä. Poni sentään oli jokseenkin hereillä ja korjaili kuskin virheitä suorittaen esteet puhtaasti, vaikkei ponnistuspaikat löytyneetkään.

Ei nyt mikään aivan huono suoritus, mutta harmittavainen takapakki. Helppo rata, helppo estekorkeus ja kuski päätyy vain matkustamaan, vaikka kesän mittaan ratsastus on jo tuntunut varsin hyvältä. Tämän radan jälkeen ei auttanut kuin lohdutella itseään seuraavan päivän kisoilla, joissa olisi mahdollisuus korjata näitä virheitä.



Näissä kisoissa jännitti jo sen verran vähemmän, että onnistuin jopa painamaan kypäräkameran päälle ennen radan alkua. Sama setti siis kuskin näkökulmasta!