Vaikeuksien kautta voittoon katapulttiponilla // TR estekilpailut 5.5.

Sitä voisi tämänpäiväisistä kisoista kysyä itseltään, että mitenkä meni noin niinkuin omasta mielestä. Eipä mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta päivä päättyi kuitenkin edukseni tilanteeseen Essi 1 - Poni 0.

Winnie on ollut viimeaikoina todella mukava ja fiksu ratsastaa. Ponimaisuudet ja tammamaisuudet on jääneet pois, eikä minun tai Maijun ole kummankaan tarvinnut jännittää ponin pukkeja tai muita loikkia. Luottavaisin mielin lähdettiin siis aamulla kilpailemaan naapuritalliin. Ennen varustusta tamma sai kävellä kävelytyskoneessa, jotta verryttelyyn siirryttäessä voisin aloittaa heti ravissa. Muutama kierros menikin kivasti; poni hieman kyttäili vieraan kentän kulmia, mutta tuntui ravissa hyvältä ja kuuliaiselta. Muutaman ravikierroksen jälkeen jokin kuitenkin napsahti ponin korvien välissä ja löysin itseni istumasta maasta. Poni pukitti salamannopeasti ja aivan yllättäen, joten eipä ollut kovin suurta saumaa pysyä kyydissä. Ohjat pysyi kuitenkin kädessä ja poni jäi viereen seisoskelemaan ja odottamaan, että pääsen kiipeämään takaisin kyytiin.

Meno jatkui, mutta nyt poni tuntui jo pinkeältä ja räjähdysalttiilta. Annoin tamman ravailla reippaammin eteen, joskos tuo tyytyisi vain purkamaan energiaansa ja unohtaisi sinkoilut ylöspäin, kun kerran saa mennä eteenpäin. Eipä auttanut tuo suunnitelma, vaan pian poni allani lähtikin jo seuraavaan nousukiitoon ja katapulttasi kuskin taas tantereeseen. Tällä kertaa oli palkokasvi ehtinyt jo syvemmälle arvon ponin hengitysteihin, eikä riehuminen loppunut kuskin maastouttamiseen. Kun kerran vauhtiin oli päästy, ei tehnyt mieli pysähtyä. Poni pääsi rytäkässä irti ja paineli korvat tötteröllä ympäri verryttelykenttää ties miten pitkään. Onneksi tuo sentään tyytyy rallittelemaan itsekseen, eikä käy hätistelemään muita hevosia.

Eipä siinä lopulta kovin kauaa mennyt, kun poni saatiin kiinni. Takaisin kyytiin vain, mutta nyt jatkettiin verryttelyä omalla kentällä. Riitti, että poni häiritsi muiden verryttelyä jo näinkin paljon, joten en halunnut ottaa riskiä siitä, että poni laukkailisi pian taas ympäriinsä villinä ja vapaana. Siirryttiin oman tallin kentälle laukkailemaan tukka putkella joksikin aikaa ja suunnattiin sieltä suoraan radalle.

Yleensä Winnie ei ole esteitä pahemmin kyttäillyt, mutta jo sisälle kilpailukentälle päästyäni päätti poni kiertää linna-esteen vähintäänkin viidentoista metrin päästä. Onneksi ehdin tutustuttaa ponin rauhassa esteeseen ja sainkin sen lopulta seisomaan rauhassa esteen eteen. Ei muuta kuin pohkeet kiinni kylkiin ja laukassa kohti ensimmäistä estettä.

Ykköseltä alas tullessa poni vakuuttui taas linna-esteen pelottavuudesta ja ehdotteli kovasti, että joskos ei tarvitsisikaan mennä edes sinne päin. Päästiin kuitenkin linnasta ohi ja ylitse jokaisesta radan esteestä. Viimeinen este oli taas kovin pelottava ja jo monta metriä ennen estettä tunsin, kuinka poni mietti kummalta puolelta esteen ohittaisi vai kieltäisikö vain keskelle. Kiemurtelun kautta sain kuitenkin patistettua tamman viimeisestäkin esteestä yli ja saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi puhdas rata!

Tämä oli kyllä huonoin ratani pitkään pitkään aikaan; kaikkea muuta kuin kaunis ja sujuva, mutta tällä kertaa olen tähän suoritukseen tyytyväinen. Poni hyppäsi radan kaikki esteet ja minä pysyin kyydissä. Tämä oli työvoitto! Ensi kerralle laaditaan uusi sotasuunnitelma ja skipataan kilpailuverryttely kokonaan. Verryttelyhypyt ja riittävästi laukkaa omalla kotikentällä ja suoraan suorittamaan kilpailupaikalle, niin ei poni ehdi keksiä kepposia tai vetää hernettä nenuliin muista hevosista ympärillään.

Kuvista iso kiitos Maijulle!