Tervemenoa laitumelle Seepra!

Harrista tuli tänään maailman onnellisin hevonen. Se puettiin hurjan tyylikkääseen ötökkäloimeensa ja pakattiin yhdessä poniystävänsä Winnien kanssa traileriin, jossa kaverukset kuskattiin vajaan tunnin matkan päähän laitumelle.

Harri ja Winnie saivat ihan omat laidunlokeronsa, joilla kasvaa jo kiitettään pituista heinää. Hevoset saavat oleskella ulkona yötä päivää, mutta kauhistuttavilla keleillä niiden on kuitenkin mahdollista päästä sisälle talliin. Tarkoituksena on käydä Maijun kanssa ratsastelemassa hevosia viikoittain - en malta odottaa ihan oikeita metsämaastoja ja kahluupaikkoja! Tästä tulee niin unelmien kesä niin Harrille kuin minullekkin; aivan ihanaa maalaiselämää rennosti kaverin kanssa. Jossain lähistöllä on kuulemma kioskikin, jolle voisi tehdä kesän aikana jäätelönhakureissun.

Harri ja Winnie saavat lomailla nelisen viikkoa. Saa nähdä suostuuko kaverukset tulemaan laitumelta kotiin ollenkaan! Hieman myös jänskättää Harrin muodot... Mahtaakohan juhannuksen jälkeen vastaan kävellä virtahepo, jolle ei sovi enää mikään satula selkään. Toisaalta lihominen nyt on vain pieni miinus tässä lomailussa, kilot kun voi kuitenkin syksyn tullen karistaa rivakasti.

Uskon laidunloman tekevän Harrille hirmuisen hyvää; nyt se liikkuu monin verroin enemmän kierrellessään isoa laiduntaan, mikä tekee varmasti hyvää vanhoille nivelille. Kotitallissaankin Harri saa kyllä tarhata pitkiä päivä, mutta pienessä tarhassa ei tule kovin paljoa liikuttua kuin heinäkasan ja vesiautomaatin välillä. Laitumelle päästettäessä Harri liikkui heti ympäri laidunta haukkaillen heinää aina sieltä täältä. Toki tuo varmasti rauhoittuu lopulta kaluamaan laidunta järjestelmällisesti nurkasta nurkkaan, mutta liikettä tulee kuitenkin varmasti enemmän kuin tarhassa. Mikäpä sen parempaa vanhenevalle hevoselle, kuin paljon kevyttä liikuntaa!

Huomatkaa Harrin huikean hieno huppu! Metsästin pitkään loimeen sopivaa kärpäshuppua, mutta en lopultakaan löytänyt sellaista, mitä etsin. Joko hupuissa ei ollut korvasuojia tai sitten sopivat koot oli loppu. Vaihtoehtoisesti raidat olivat joko liian pieniä tai aivan liian suuria - selkeästi ihan eri paria loimen kanssa. Ainoaksi vaihtoehdoksi tällaisena tee-se-itse -ihmisenä jäi tosiaankin tehdä itse. Hankin valkoisen hyönteishupun, johon piirsin vedenpitävällä kangastussilla juuri sellaiset raidat kuin halusin. Nämä on nyt sitten niin oikeaoppiset kuin vain voi olla! Kulkevat hevosen naamalla juuri niin kuin ihan oikealla seeprallakin. Kyllä nyt Harrin kelpaa...