Jatkoa kisaviikonlopulle Ruskolla

Lauantain Playsson.netin koulukilpailuiden jatkoksi lähdettiin sunnuntaina vielä hyppäämään Ruskolle 1-tason kilpailuihin. Ajatuksena oli hypätä vielä kerran 70 ja 80 cm luokat ennen 80 ja 90 luokkiin siirtymistä.

Ruskolla on aina ollut ilo käydä kilpailemassa. Aksun kanssa kierrettiin ahkerasti estekisoja ja koulukarkeloissa tuli muutaman kerran käytyä Harrillakin. Aksulla treenaamisen ja ahkeran kilpailemisen tuloksena kisapaikalla vilisee aina tuttua - paikalle saapuessa tuntuu vähän kuin kotiinsa tulisi! On hirmu mukava lähteä kilpailemaan rennolla fiiliksellä tutussa porukassa, jossa tervehditään törmätessä ja toivotellaan onnea radalle.

Päivä oli melkoisen lämmin ja MiniWinnie oli edellisenä päivänä jo suorittanut mallikkaasti kaksi koulurataa, joten pieni jännitys kutitteli mieltä ponin jaksamisen suhteen. Verryteltiin taas säästellen ja suunnattiin suoraan radalle muutaman verryttelyhypyn jälkeen, mikä oli taas oikein toimiva ratkaisu. Winnie ei tuntunut edellisen päivän rasituksesta tai kuumuudesta hätkähtäneen, vaan syttyi radalla juuri sopivasti ja eteni hyvässä temmossa. Radan ratsastaminen tuntui hirmu helpolta; ei tarvinnut kuin ohjata seuraavalle esteelle ja myödätä hypyissä.

Puhtaan perusradan jälkeen jatkettiin reippaasti suoraan uusintaan, jossa oikaisin teissä niin paljon kuin pystyin. Rata ei tarjonnut kummoisia mahdollisuuksia ajan ratsastamiseen teillä, mutta sentään pääsin ratsastamaan ponia reippaampaan laukkaan esteiden välissä. Radasta jäi onnistunut ja hyvä fiilis - kovin paljoa enempää en olisi voinut tehdä paremman suorituksen eteen. Tällä kertaa tämä suoritus riitti koko luokan voittoon ja sijoitus oli melkoisen huima 1/22! Kyllä se pikkuponi vaan pärjää kovemmassakin seurassa. :)



Ensimmäisen radan jälkeen meille jäi rutkasti odotteluaikaa ennen seuraavaa luokkaa. Katseltiin ponin kanssa toisten ratoja ja odoteltiin palkintojenjakoa. Palkintojenjaon jälkeen päästiinkin jo jatkamaan verryttelyä, jossa riitti muutama hyvä hyppy sekä pystylle että okserille. Radalle saatiin lähteä heti luokan alkupäässä.

Rata lähti käyntiin yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, eikä estekorkeus tuntunut vaikuttavan poniin tai ratsastukseen mitenkään. Edelleen hypyt tuntuivat vaivattomilta ja ilmavilta. Puhtaan perusradan jälkeen jatkoin uusintaan turhankin rohkeasti ja kanttasin liian pienellä ja vinolla tiellä uusinnan kolmannelle esteelle, sinivalkoiselle okserille. Poni pääsi valumaan vasten vasenta pohjetta ja kohti esteen vasenta reunaa, jonka seurauksena este tuli eteen yllätyksenä ja Winnie pujahti siitä sulavasti ohi. Uudella yrityksellä päästiin heti yli, mutta kyllä vaan harmitti kovasti! Mikäli olisin ratsastanut vähänkään pidemmän tien ja matkustanut vähemmän, olisi poni napannut ruusukkeen toisestakin luokasta. Nyt jäätiin kuitenkin sijoitusten puoliväliin neljän virhepisteen ja hitaan ajan vuoksi.

Eipä auta itkeskellä jälkeenpäin, vaan pitää vain ottaa opikseen ja ratsastaa seuraavalla kerralla taas paremmin. Joka tapauksessa näistä kisoista saatiin taas lisää rutiinia ja varmuutta. Nyt en epäile enää yhtään, etteikö tuo pieni poni suoriutuisi seuraavaksi 90 cm radastakin, niin helpolta hyppääminen on nyt viimeaikoina tuntunut. Treenit jatkukoon ja suunta kohti seuraavia haasteita! :)