
Kuten arvata saattaa, vanhempiani ei ole kovin paljon tallilla näkynyt. Äiti taisi käydä keväällä tallin pihassa odottamassa hetken, kun laitoin Winnien ruuat ja heitin sen kävelytyskoneeseen. Isä taas on nähnyt hevosia viimeksi varmaan pari vuotta sitten, kun kävi kuvaamassa estetuntia. Tottahan toki vanhempia täytyy kuitenkin osallistaa tähän harrastukseen - onhan se niin suuri osa minua ja elämääni. Kun vanhempien tuominen tallille on niin hankalaa, ei jää muita vaihtoehtoja, kuin tuoda vuorostaan hevonen vanhempien luo.
Sattumoisin Taavin kotitallilta on meille kotiin matkaa vain muutama hassu kilometri, jotka pääsee vieläpä taittamaan mukavasti ja turvallisesti kävelyteitä pitkin. Suostuttelin Jennin matkaseuraksi pyörän kanssa ja matka taittuikin varsin leppoisasti. Molemmat istuttiin satulassa, minä tosin isommassa ja mukavammassa ja Jenni pyöränsä satulassa. Matkaan meni vajaa tunti per suunta, menomatka taittui vähän nopeammin kun ravailtiin joitain pätkiä hiekkatiellä. Laukkaakin otettiin ihan muodon vuoksi vähän matkaa.
Jälleen kerran Taavi keräsi paljon positiivista huomiota. Lapset ihastelivat "isoa heppaa" ja aikuisetkin vaikuttivat positiivisesti yllättyneiltä, kun leikkipuiston ohi kävelikin keskellä asutusaluetta hevonen. Hurjimmin vääntyi varmaan vanhempieni naamat, kun parkkeerasin hevosen pihaan auton viereen. ;)
Taavi sai vähän evästä; porkkanaa ja vettä ämpäristä, vaikkakin Taavi taisi roiskia vedestä suurimman osan isän päälle. Naapurin lapset kävi myös moikkaamassa Taavia ja silittelemässä sen pehmoista turpaa. Hevonen vaikutti varsin tyytyväiseltä päivän työhön, kun sai kävellä rennosti, tsiigailla uusia maisemia ja syödä herkkujakin.



Hahhahaa ;D Oma perheeni on sen verran kiinnostunut että sisko alottaa huomenna ratsastuksen... Mutta siinä se! ;)
VastaaPoistaOi, Barcelona on kyllä IHANA paikka! :) Mun perhe on kyllä jopa iskä mukaan lukien aika heppaihmisiä - olen onnekas.
VastaaPoista