The most beutiful

Kävin tänään leikkimässä Winnien kanssa ennen kuin lähdin töihin. Pikku tamma oli aivan innoissaan ja ihan täysillä menossa mukana, tässä pieni video ja paljon kuvia mielettömän kauniista tammasta. :)

2

Shall we dance, my dear?

Vastoin suunnitelmia Winnie saikin vapaapäivänsä jo eilen, kun luonnonvoimat kääntyivät minua vastaan. Vettä tuli taivaan täydeltä ja mulla oli käytössä vain mopo. Tilanne tosin ei ollut tänään sen parempi; kastuin aivan läpimäräksi siinä tasan 12 minuutin rankkasadekuurossa, joka osui juuri sille kohdalle päivästä, kun minä ajoin mopolla tallille sen 12 minuutin matkan.

Sateen vuoksi Winnie oli karsinassaan pupeltamassa heinää, eikä tarhassa. Suunnattiin ponin kanssa maneesiin tekemään maastakäsinharjoituksia. Winnie oli mielettömän hyvä, hieno ja aktiivinen. Se keskittyi ihan täysillä ja halusi täyttää kaikki toiveeni mitä sille asetin! 

Alkuun tehtiin perus seuraamisharjoituksia. Winnie tarkkaili mun kehonkieltä oikein hyvin ja siirtyi askellajista toiseen lähes samalla askeleella kanssani. Pysähdykset ravistakin sujui oikein hyvin ja poni pysyi silloinkin poissa omasta tilastani.

Jäätiin keskelle maneesia treenaamaan väistämistä. Kohdistin oman kehonkielieni vuoroin ponin etu- ja takapäähän sen mukaan, kumpaa halusin ponin väistävän. Winnie oli hieno, niin hieno! Se väisti takasillaan etujalkojensa ympäri niin kauan kuin pyysin ja teki saman etujaloillaan takajalkojen ympäri pyörien. Se myös lopetti väistämisen välittömästi, kun lopetin paineistamisen. En siis missään vaiheessa koskenut hevoseen, vaan siirsin omaa painopistettäni ja muutin asentoani joko "uhkaavammaksi" tai neutraalimmaksi. 

Väistämistä treenattiin myös pohkeenväistön muodossa. Riitti, että siirryin itse lähemmäs ponia, jolloin se astui ristiin pois altani. 

Tyytyväisin olin peruutusharjoituksiin. Peruutukset ovat olleet vähän hukassa tänä kesänä, joten olin erittäin yllättynyt, kun Winnie peruutti pitkiä matkoja ilman, että jouduin edes koskemaan siihen. Aloitettiin myös takaa ohjatun peruutuksen harjoitteleminen; ponin tulee siis jäädä paikoille seisomaan kun siirryn sen taakse ja peruuttaa sitten minua kohti. Saatiin muutamia askeleita aikaiseksikin, hieno ja nopeasti oppiva tamma!

Loppuun aloitettiin myös uuden tempun treenaaminen. Tähän mennessä ollaan hieman laiskasti opeteltu maneesin valojen sammuttamista ja hymyilemistä, mutta tänään aloitettiin treenaaminen raipan maasta nostamiseen. Nyt ensimmäisellä kerralla Winnie sai palkinnon ottaessaan raipan suuhunsa, kun pidin sitä sen turvan edessä. Ensin sain avata sen suun kuten kuolaimia laitettaessa, mutta lopulta Winnie ymmärsi itse ottaa raipan suuhunsa. Tempun opetuksen seuraavassa vaiheessa pyritään siihen, että raippa pysyisi ponin hampaiden välissä niin, että voin itse irroittaa otteen siitä. Lopulta raippa pitäisi poimia itse maasta ja ihan viimeiseksi vielä ojentaa takaisin minulle selkään. 

13

Ei voi, ei pysty, ei kykene!

Ymmärsinhän minä sen vihdoin, vaikka Winnie jo eilen yritti selvästi asiaansa kertoa. "Mamma minä en vain pysty keskittymään kun kentällä on toinen hevonen! Pelkään että se livahtaa pois ja jättää minut yksin!" Mutta Winnie, sinähän teet aina yksin töitä ja pärjäät isommassakin porukassa?

Poni siis kykenee työskentelemään oikein hyvin yksinään, silloin se keskittyy hyvin ja tekee parhaansa. Nykyään poni pärjää myös vallan mainiosti porukassa. Silloin se keskittyy myöskin omaan tekemiseensä, kun ympärillä vilisee muita hevosia. Kahdestaan toisen hevosen kanssa oleminen kentällä on kuitenkin tamman mielestä AIVAN eri asia! Kun kavereita on vain yksi, se saa pienen ponin täyden huomion. Winnie pystyy työskentelemään suht nätisti kun liikutaan kaveria kohden, mutta kun selkä kääntyy kaverin suuntaan, muuttuu ravi vempulaksi ja poni yrittää kurkkia olkansa yli "eihän se vain karkaa, eihän!"

Tämän ymmärsin vasta siinä vaiheessa, kun olin tapellut ponin kanssa reilun puoli tuntia ja kentältä lähti toinen hevonen pois. Poni muuttui parissa minuutissa täysin ja alkoi olla ihan ratsastettavissa. Seuraavaksi kentälle tuli kuitenkin taas toinen hevonen ja keskittyminen oli jälleen kerran tiessään! Noh, tiedänpä ainakin mitä tullaan tulevaisuudessa treenaamaan oikein urakalla! Rakennan vaikka Julitalle pikkuruisen tarhan keskelle kenttää ja ratsastan sitten Winnien kanssa sen ympärillä, totutellaan keskittymiseen toisen hevosen läheisyydessä.

En tahdo!

Tein Winnien kanssa tänään paljon pysähdyksiä ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, että tamma keskittyi niihin oikein hyvin vaikka hermoilikin kaverihevosen menettämistä. Tamma jaksoi seistä paikallaan ja odottaa. Laukkatyöskentely sujui myös mallikkaasti, silloin Winnie ei pystynyt enää keskittymään kaverihevosen toimintaan. Ravissa en kuitenkaan kyennyt ilmeisesti antamaan tammalle riittävästi tekemistä, että se olisi voinut unohtaa toisen hevosen olemassaolon ja keskittyä vain omaan tekemiseensä. Pohkeenväistöt sujuivat ihan ok, mutta perus työskentely ympyröillä ja kahdeksikolla ei.

On kyllä niin totta, että yksikään hevosen selässä vietetty hetki ei mene hukkaan. Epäonnistumisista oppii myös enemmän kuin onnistumisista, nyttenhän tiedän mitä minun pitää korjata ja tehdä ensi kerralla toisin, meillä on ponin kanssa tavoite johon voidaan pyrkiä.

Häntä kertoo etten ole kovin tyytyväinen tilanteeseen!

Winnie on nämä pari päivää tehnyt kuitenkin kovasti töitä, joten alkuviikko onkin sille mieluisampi ja rennompi. Huomenissa touhutaan varmaan maastakäsin kentällä tai lähdetään taluttelulenkille maastoon. :) Jossain välissä poni saa vapaan ja loppuviikosta treenataan ihan kaksistaan koulua. Hypelläkkin Winnie varmaan tahtoisi taas, ehkä viikonloppuna yritetään taas työskennellä toisen hevosen seurassa.

Suuren suuri kiitos Marisalle kuvista! Mistä näitä tyttöjä siunaantuu, jotka ihan itse tulee kysymään saako kuvata. :D

KRÄÄÄÄÄH!

7

Työvoitto!

Aina ei voi mennä nallekarkit tasan, sanoo Winnie!

Oh-My-God. En uskonut että Winnie osaisi olla noin hirvittävä ratsastaa! Menin ponilla viimeksi keskiviikkona, koska eilen kaverit ilmoittivat kokeilevansa ponia tallin omistajan luvalla ja torstaina Winnien toinen liikuttaja ratsasti sen. Ok, en siis mennyt tallille töiden jälkeen. Ilmeisesti olen unohtanut miten kuuluu ratsastaa, kun tänään poni oli kahden päivän ratsastustauon jälkeen vempula, kuriton, vino ja vaikka mitä. Käyntityöskentely sujui alkuun hyvin, kunhan sain ratsastettua avut jotenkuten läpi niin, että poni asettui oikeisiin suuntiin ja liikkui tahdikkaasti. Ravissa poni taas kuitenkin muodosti ongelmia _kaikesta_. "En voi keskittyä, en voi ravata, en voi taipua, en voi asettua, en myödätä, en tehdä oikeastaan mitään! Mieluiten vain juoksisin kovaa ympäri kenttää."

Työstin ponia tunnin verran ja lopulta se alkoi olla ihan ratsastettavissa, kun se vihdoin rentoutui ja alkoi nöyrtyä työnteolle. Teetin ponilla väistöjä ravissa ja ne onnistuivat hurjan hyvin. Poni askelsi hienosti ristiin ja pysyi rungostaan suorana. Hurja työvoitto, toivotaan että huomenna menee paremmin alusta asti! :o

Aiheesta oli jokseenkin pakko postata kun kerrankin kaikki ei mennyt niinkuin satukirjoissa, joku kun on saattanut epäillä etten kerro huonoista päivistä ja kaunistelen niitä. :D

16

Kesän tallikierros 1# Varjo-talli

Kesän tallikierroksen ideana on kiertää pikkuserkkuni Jennin kanssa Turun seudun ratsastuskouluja kokeilumielessä ja kirjoittaa niistä positiivisessa mielessä pienet arvostelut kuvien kera. Kierros lähti käyntiin Varjo-tallilta, joka oli tunnin varaamisen aikoihin teidän lukijoiden äänestyksen perusteella vielä yksi kiinnostavimmista kohteista.

Faktat:
Nettisivut: Varjo-talli
Sijainti: Vahto
Irtotunnin hinta: 17 e
Ratsukoita tunnilla: 7

Varjo-tallin tuntihevoset ovat pääasiassa suomenhevosia, mutta muutama eksoottisemman rotuinen muhkukin shetlanninponien rinnalla pyörittää tunteja. Jenni varasi tuntimme puhelimitse ja mainitsi toiveemme ratsujen suhteen; muhkut kiinnostivat kokeilumielessä enemmän kuin suomenhevoset.

Turusta tallille ajoi vajaan puolisen tuntia ja perille oli yllättävän helppo löytää. Turusta tullessa voi alkaa vilkuilla vasemmalle Varjotallin kylttiä, kun ympärillä alkaa näkyä paljon hevosia laitumilla. Perille saavuttuamme saimme mukavan vastaanoton opettajalta, joka neuvoi meidät varustettavien hevostemme luo. Pihaton seinässä oli tuntilista, josta saatiin yllätykseksemme lukea nimemme suosittujen tuntihevosten Herkun ja Punkkerin kohdalta. Muut tuntilaiset neuvoivat meitä hevosten ja varusteiden kanssa, ilmapiiri tallilla vaikutti oikein positiiviselta!

Jenni sai ratsukseen valtaisan shiren Herkules White Albumin, "Herkun". Ymmärtääkseni hevonen on yksityisomistuksessa, mutta tekee ilmeisesti tunteja. Toki on mahdollista myös, että hevonen on siirtynyt ratsastuskoulun omistukseen.. Itse sain ratsukseni valloittavan suloisen irlannin cob ruunan Punkkerin! Tuntiratsastajat kertoivat Punkkerin olevan "reipas, välillä liiankin reipas. Lisäksi se ei oikein taivu helposti, mutta se on todella kiva!" Punkkeri oli valmiiksi kiinni sidottuna pihatossa, jossa harjasin ja varustin sen.

Kentällä meidät ratsastajat autettiin selkään muiden ratsastajien ja tallityttöjen toimesta. Tunti aloitettiin ratsastamalla kulmiin, mikä oli todellakin hankalaa Punkkerin kanssa. Tytöt olivat ihan oikeassa, ruuna ei taivu oikein mielellään! Tunsin itseni ihan alkeisratsastajaksi, kun hevonen oikoi kulmissa sisälapa edellä. Vähitellen sain kuitenkin ratsastettua sisäpohkeen läpi niin, että myöhemmin loivan kiemurauran

keskelle tehtävät voltitkin onnistuivat suht hyvin.
Tunnin tehtävä pyöri siis loivien kiemuraurien ja volttien ympärillä. Tykkäsin selkeästä tunnin aiheesta ja tehtävän etenemisestä vähitellen vaikeampaan.

Ensin ratsastettiin kulmiin, sitten lisättiin loivat kiemurat pitkille sivuille. Kiemuroiden keskelle lisättiin voltit, jonka jälkeen myös lyhyiden sivujen keskelle tehtiin voltit. Laukkatehtävässä päätyjen voltit korvattiin suurilla laukkaympyröillä. Positiivinen yllätys oli, kun tehtävän jälkeen oli aikaa itsenäiselle laukkatyöskentelylle.

Tunnista jäi hyvä fiilis, kun sain ratsunikin toimimaan lopulta oikein kivasti. Alkuun kulmien läpi juossut hevonen myötäsi lopuksi niskastaan ja muuttui oikein pehmeäksi ja tasaiseksi ratsastaa. Tunnin tehtävä oli oikein sopiva kesätunnille, jossa ratsastajat eivät ole aivan saman tasoisia. Yksinkertaisessakin tehtävässä on haasteita kaiken tasoisille ratsastajille. Opettaja antoi niin yleisiä kuin myös henkilökohtaisia ohjeita kaikille ratsastajille, joten jokainen sai varmasti jotain tunnista irti. Itse olisin ehkä kaivannut alkuun enemmän ohjeita hevosen ratsastamiseen, kun reipas, mutta oikova ja jäykkä hevonen tuntui

vieraalta allani.

Tallista ja tunnista jäi kyllä positiivinen mielikuva. Erityistä kiitosta antaisin tallityttöjen avuliaisuudesta ja positiivisuudesta sekä tallin tavasta huomioida irtotuntilaistenkin toiveet esimerkiksi hevosten suhteen.



Yhteenveto


+ ryhmäkoko
+ hevostoiveiden kuunteleminen
+ hyvä ilmapiiri
+ mukavat hevoset
+ sopivan tasoiset tehtävät
+ siistit, hevosille sopivat varusteet

- käytössä vain puolikas kenttä
- toiveena enemmän henkilökohtaista palautetta ratsastuksesta

20

Hirnahdus!

Juli täällä hei!

Mulla on ollut aika paljon lomaa nyt kesällä, en ole tehnyt tunteja ihan joka päivä. Lomailu on ollut kyllä ihan mukavaa, en valita! Eilen kuitenkin jouduin töihin, kun Essi tuli tallille. Työt sen tytön kanssa on kyllä helpottuneet viimeisen vuoden aikana. Ennen varustus tarkoitti tuntia opetuksessa tai hyppäämistä, mutta nyt olen päässyt entistä enemmän maastoilemaan ja köpsöttelemään rauhalliseen tahtiin.

Lähdettiin sitten Essin kanssa maastoon. Oli mukavaa kun sain kävellä omaa tahtiani pitkillä ohjilla, eikä tarvinnut edes pinnistellä pysyäkseni toisten tuntiheppojen perässä. Tällä kertaa selässäni oli ylimääräisenä painona satula, kun tyttö kuulemma epäili rauhallisuuttani vapaapäivien jälkeen. Ihan rauhassa minä kuitenkin menin, olisi ollut mukavampi mennä ilman satulaa.

Essi on kyllä ollut kanssani ihan luvattovan vähän, tai ainakin sitä mieltä minä olen. Kyllä se harjailemassa käy aika usein ja tasoittamassa harjaani, mutta ei olla puuhasteltu yhdessä kamalan paljon nyt viime aikoina. Luulen että se johtuu siitä toisesta ponista, Winniestä. Minä en oikein välitä siitä hevosesta, se on ihan kakara minun silmissäni ja hirnuukin vielä Saksaksi. Sieltä se on kuulemma tullut Suomeen muutama vuosi sitten. Maahanmuuttajia me ollaan kyllä molemmat, kun minäkin olen syntynyt Ruotsissa, mutta hirnun sentään jo ihan suomea..

Kuljettiin pääasiassa rauhallisesti käynnissä, mutta hiekkateitä pitkin ravailtiinkin. Ilma oli maastoilun kannalta paras mahdollinen, kun oli lämmintä, mutta pilvistä. Aikaisemmin päivällä oli satanut, (kävin tarhassa piehtaroimassa märässä kurassa, ihanaa!) joten ilma oli vielä kostea ja piti kaikki ötökät loitolla.

 Kun päästiin yhden pellon reunaan, oltiin Essin kanssa vähän eri mieltä siitä, mitä tuleman pitää. Minä näin tilaisuuteni laiduntaa, kun tyttö olisi halunnut laukata.. Tehtiin kuitenkin kompromissi ja sain haukkailla ensin vähän ruohoa, jonka jälkeen otin sopuisasti pätkän rauhallista laukkaa.

 Tämä on se niin-sanottu laukkasuora, jonka tällä kertaa menin käynnissä. Edessä ollut kävelijä kun olisi saattanut pelästyä täyttä laukkaa ohi kiitävästä ponista... Myöhemmin kuulin, kuinka ohi kulkevat lenkkeilijät kehuivat komeaa harjaani. Onhan se hieno ja tuuhea!









Lopulta me pujahdettiin metsään, jossa kiipeiltiin jonkin verran mäkiä ylös ja alas. Kierrettiin metsässä myös pieni lenkki, jota en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Essi oli sen kuulemma löytänyt aikaisemmin keväällä Poju-ponin kanssa maastoillessaan. Poju oli minunkin kaverini, me tarhailtiin vierekkäin silloin kun Poju asui vielä Metsäkylässä.

 Metsissä on vieläkin paljon kaatuineita puita jouluisen myrskyn jäljiltä. Osan näistä pääsee ylittämään kävellen, kun toiset täytyy kiertää vähän lähempää tai kauempaa.

 Jatkettiin matkaa metsässä ylittämällä oja, jonka yli Winnie ei ollut kuulemma suostunut millään menemään. Huomasinkin että tuo tamma oli käynyt paikalla, sillä maassa oli ponin hätäkakka vieläkin.

Meidän tiellä oli taas yksi kaatunut puu, jota lähdettiin kiertämään. Käveltiin polkua pitkin, jonka varrella oli ihanasti paljon kaikkea vihreää syötävää! Haukkailin muutaman lehden aina sieltä täältä, täytyyhän ponilla nyt matkaevästä aina olla...
Ilmeisesti tyttö jäi selässäni vain matkustamaan, kun tämän kuvan kohdalla maisemat alkoivat näyttää vierailta. Jatkettiin vielä vähän eteenpäin, josko polku kääntyisi takaisin sinne päin, josta lähdettiin kaatunutta puuta kiertämään.




Tässä kohtaa Essi vihdoin myönsi, että me ollaan ihan oikeasti eksyksissä. Missään ei näkynyt enää polkuja joita seurata eikä ympärillä näkynyt muuta kuin metsää. Oltiin oikeastaan molemmat aika sekaisin siitä, missä päin koti on. Tässä vaiheessa minä sain aika vapaasti päättää minne päin mennään, Essi luotti enemmän minun suuntavaistooni kuin omaansa.
Aika hassu tilanne kuitenkin, ollaanhan me yhdessä kierretty näitä maastoja jo vaikka miten monta vuotta eikä olla koskaan ennen eksytty!

Lopulta vastaan tuli pururata, jota pitkin ei kuitenkaan saa ratsastaa. Kaikki pururadat johtaa Metsäkylään! Niinhän se on? No siihen me luotettiin ja tarvottiin metsikössä pururadan vartta pitkin. Essi melkein rohkaistui kysymään lenkkeilijöiltä meidän sijaintia, muttei kuitenkaan kehdannut alkaa huudella perään.

Jonkin aikaa seurattiin pururataa, kunnes meidän oli pakko mennä taas syvemmälle metsään, kun pururadan vartta ei pystynyt enää kulkemaan. Siinä vaiheessa minä sainkin jo ihan pitkät ohjat ja sain valita polkujen risteyksistä mielestäni parhaan suunnan. Kyllähän minä siinä vaiheessa jo tiesin missä päin talli on, joten kuljetin tyttöä selässäni varmoin ottein.  Lopulta se Essikin jo tunnisti maisemat, kotiin oli siinä vaiheessa enää viidentoista minuutin matka.

4