Life goals: [x] Ride a unicorn

Aamujen viiletessä ja lehtien vähitellen vaihtaessa väriä on hyvä aika suunnata katse vielä menneeseen kesään ja sen lämpöön ennen kuin ryhtyy odottelemaan tulevaa talvea. Ainakaan täällä Turussa kesä ei ollut kovin kummoinen, mutta muutamia yksittäisiä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä täälläkin riitti. Yhtenä loppukesän kauniista kesäilloista toteutimme Maijun kanssa kahden (a)ikuisen ponitytön vakavasti otettavan teemakuvauksen. Winniestä oli saatava vakavasti otettava yksisarvinen!

Yhdessä illassa syntyi styroksista, hopeanauhasta ja glitteristä ponille erityisen hieno sarvi. Tallilla suunnattiin vielä pöpelikköön keräämään kukkia, joista taiteiltiin kukkaseppele ja pieniä kukkanippuja Winnien harjaan kiinnitettäviksi. Jotta homma olisi riittävän tosissaan toteutettu, värvättiin mukaan vielä yksi pahaa-aavistamaton ponityttö puhaltamaan saippuakuplia ja heijastamaan valoa foliolla.

Saippuakuplat eivät oikein tahtoneet leijailla oikeaan suuntaan eikä poni olisi malttanut seisoa metsässä itikoiden syötävänä. Haasteista huolimatta saatiin kuitenkin aikaiseksi yllättävänkin kivoja kuvia! Yksisarvisen selässä istuessa sitä kummallisesti näyttää taas 15-vuotiaalta, mutta eipä tällaisten ponien kanssa voi ikinä kasvaa täysin aikuiseksi.

Kaikki postauksen kuvat ovat Maijun käsialaa. Kuvia Maijusta ja Winniestä ilmaantunee jossain vaiheessa Maijun omaan blogiin ihasteltaviksi. :)

4

Siirtymisillä voimaa takajalkoihin ja ryhtiä työskentelyyn

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Winnien kanssa on viimeaikoina sujunut valmennuksissa hieman vaihtelevasti, mutta yleinen kehityssuunta on ollut selkeästi nousujohteinen. Siinä missä valmentajani kuvailee valmennus- ja ratsutustavoitteekseen ratsastettavuudeltaan mahdollisimman miellyttävän hevosen, on ainakin Winnien kohdalla toimittu juuri luvatun tavoitteen mukaisesti.

Elokuisessa valmennuksessa Winnien eteenpäinpyrkimys työstettiin kuntoon ensimmäisenä. Poni oli ollut edellisillä ratsastuskerroilla varsin hyvän tuntuinen, mutta nyt vauhtiin pääseminen tuntui hankalalta. Tehtävä tehtiin riittävän yksinkertaiseksi niin, että sen päämäärään pääseminen olisi mahdollisimman helppoa. Eteenpäinpyrkimystä haettiin lävistäjäkahdeksikolla ratsastaen lävistäjät reippaasti eteen ja pyrkien kaarteissa sekä taivuttamaan kevyesti että ylläpitämään ravin aktiivisuus. Montaa toistoa ei tarvittukaan, kun Winnie alkoi liikkua omalla moottorilla ja samalla notkistaa selkäänsä ja niskaansa.

Alussa muoto saa olla vapaa, kunhan poni vain tepastelee aktiivisesti eteenpäin. Vähitellen poni tulisi kuitenkin kuolaintuntumalle. 

Muoto on vielä pitkä ja avoin, niska on alhaalla. Poni asettuu jo kaarevalla uralla ja liike kulkee selän läpi.

Takajalat polkevat jo aktiivisesti alle ja niska on noussut ryhdikkäästi ylös. 

Lävistäjällä liike etenee jo hyvin ja Winnie liikkuu omalla moottorilla. Poni ravaa takaosastaan kohti kuolaintuntumaa.

Laukkaa aktivoitiin uralla ratsastaen. Pitkät sivut edettiin reippaammassa temmossa ja lyhyillä sivuilla taas huolehdittiin aktiivisuuden säilymisestä ja taipumisesta sisäpohkeen ympäri. Laukassa Winnie notkistuikin yllättävän nopeasti siihen nähden, että viimeaikoina laukka on ollut ehdottomasti haasteellisin askellaji. Suoruus löytyi melko nopeasti ja poni vaikutti tyytyväiseltä.

Takajalat eivät polje vielä erityisen syvälle rungon alle ja Winnie on hieman jännittynyt niskastaan. 

Liike kulkee jo paremmin selän läpi ja poni on pehmeästi kuolaintuntumalla. Niska on rento ja takaosa aktiivisempi.

Hengähdystauolla päästiin toteamaan, että ponin ratsastettavuus alkaa olla kunnossa ja ollaan valmiita siirtymään päivän tehtävään. Koska laukka on ollut haasteellista, siihen pureuduttiin tässäkin valmennuksessa. Tehtävänä oli ratsastaa ympyräkahdeksikkoa tehden keskelle laukanvaihto ravin kautta. Ennen siirtymistä laukasta raviin laukkaa tulisi saada lyhyemmäksi ja hevosta istumaan enemmän takaosalleen, jotta olisi mahdollista saada aikaiseksi hallittu ja siisti siirtyminen. Ravi taas pitäisi saada kuntoon ennen uutta laukannostoa.

Tämä oli taas yksi sellaisista tehtävistä, jotka sopivat minulle erityisen hyvin. Tehtävän aikana pääsin ratsastamaan puolikkaan ympyrän hieman reippaammin eteenpäin ja valmistautumaan taas toisella puolikkaalla tehtävään laukanvaihtoon, jolla joutuisin ratsastamaan jokaisen askeleen ja keskittymään ahkerasti, jotta voisin onnistua.

Alku oli hankalaa, kuten arvata saattoikin. Winnie ei ollut riittävän hyvin avuilla, vaan pääsi juoksemaan altani ja tipahtamaan hallitsemattomasti raviin, kun vasta yritin lyhentää laukkaa. Sain ohjeeksi tukea paremmin pohkeella ja aktivoida laukkaa äänellä ja kevyillä raipan kosketuksilla samalla, kun hidastaisin laukkaa istunnalla ja pidätteillä. Oikeassa laukassa tehtävä oli selkeästi vaikeampaa, vaikka oikea laukka tuntui kuitenkin rullaavan paremmin kuin vasen.

Paino ei ollut riittävästi takaosalla siirtymisessä, jolloin poni pääsi putoamaan etupainoisena hallitsemattomaan raviin.

Lyhyen ravipätkän jälkeen uusi laukannosto onnistui kuitenkin sujuvasti ja täsmällisesti.

Laukan jälkeinen ravi ei kulkenut rennosti selän läpi... 

...minkä vuoksi myöskään laukannostossa poni ei ollut pehmeä niskastaan.

Kun homma alkoi vähitellen sujua ja saatiin aikaiseksi siistejä siirtymisiä niin laukasta raviin kuin ravista laukkaankin, jätettiin siirtyminen tehtävästä pois. Ympyräkahdeksikon keskelle tehtiin edelleen siirtyminen hitaampaan laukkaan, mutta ennen kuin Winnie ehti tulla raviin, ratsastettiinkin laukkaa ympyrällä eteenpäin. Satunnaisesti tehtiin siirtymisiä raviin saakka ja vaihdettiin kahdeksikolla suuntaa, jolloin Winnie ei osannut ennakoida tehtävää, vaan joutui tosissaan olemaan kuulolla. Myös itse jouduin tsemppaamaan ja keskittymään tässä tehtävässä.

Onnistuneiden laukkahommien jälkeen lyhenneltiin ja pidennettiin vielä ravia, joka tuntui superhyvältä! Winnie oli rennon letkeä ja miellyttämishaluinen. Tamma ravasi kevyestä pohkeesta eteen ja kokosi liikettä pienillä pidätteillä. Niskastaan Winnie pysyi koko ajan pehmeänä, mikä ei ole aina itsestäänselvyys! Tätä ravia fiilistellessä heräsi taas pieni toivo siitä, että poni voisi esittää tällaista liikettä myös kisakentillä jonain kauniina päivänä. Sitä päivää jäämme odottelemaan..

Postauksen kuvista kiitos kuuluu Jennalle!

2

Puomiharjoittelu - pic or didn't happen!

Täytyy myöntää, että olen hävyttömän laiska kantamaan puomeja ja kokoamaan omaa ratsastusta varten yhtään minkäänlaisia tehtäviä. Kun tekee tarpeeksi mieli hypätä kunnolla esteitä, saan kaivettua jostain motivaation jonkinmoisten tehtävien kokoamiseen - silloinkin rakennan usein vain yhden okserin, jotta vältyn kantamasta yhtään ylimääräisiä puomeja tai tolppia. Nykyään elämää helpottaa se, että voin käydä hyppäämässä myös naapurissa ratsastuskoulun kentällä, jossa on usein useampi este valmiiksi kasattuna. Se jos mikä on pieni taivaan lahja laiskoille poniratsastajille!

Omaatuntoa välillä kaivelee oma saamattomuus, sillä tiedostan kuinka paljon hyötyä niin Winnielle kuin Veikallekin olisi säännöllisistä puomi- ja kavalettitehtävistä. Olen yrittänyt potkia itseäni ahkerammin liikkeelle ja asettanutkin tavoitteeksi, että tekisin puomi- tai kavalettihommia edes muutaman viikon välein.

Kun sitä vihdoin saa otettua itseään niskasta kiinni ja työskenneltyä puomeilla, pätee harjoitteluun sama suhde kuin urheiluun ja facebookiin; pic or didn't happen! Omaa paremmuudentunnettaan voi buustata kuuluttamalla koko maailmalle, että treeni on tullut tehtyä! Luonnollisesti minulle hehkutuskanavana saa toimia blogi, jossa tottakai odotan hirmuista määrää tykkäyksiä ja tsemppiä.

Todellisuudessa ainakin tämänkertaisessa treenissä suurin rasitus oli henkinen. Kun vihdoin päätin toteuttaa puomijumppaa Winnielle, oli päivän tehtävä koottu viidessä minuutissa. Ei voi kuin ylistää kavalettipalikoiden ylivoimaisuutta! Painavien tolppien sijaan heittelin kentälle kevyitä muovipalikoita, joissa parhaassa tapauksessa oli kiinteä puomikin valmiina kiinni. Ihan melkein hävetti ajatella, etten ole saanut aikaiseksi tehdä samaa hommaa aikaisemmin kovin usein...

Noin kolmen metrin väleillä tehtävä sopi muokkaamatta niin ravissa- kuin laukassakin suoritettavaksi. Ainoastaan kameran kanssa kentälle nakitettu ystävä joutui nostelemaan puomeja palikoiden päälle, kun kavaletteja lopulta korotettiin laukkajumppaa varten.

Winnie suoritti tasaisella laadulla sille asetetut tehtävät. Laukka pyöri alkuun hieman nihkeästi, mutta lopulta kuitenkin riittävän aktiivisesti tehtävän suorittamiseen. Poni ei ryntäillyt kavaleteille, vaan askeleet sopivat tasaisessa tahdissa kavalettien väleihin.

Helppo ja yksinkertainen tehtävä oli juuri omiaan Winnielle; peppulihastreeniä kouluratoja ajatellen ja hyppytekniikka- sekä ponnistustreeniä esteille. Aivan liian helppoa ja hyödyllistä tehtäväksi vain muutamia kertoja vuodessa!

4

Pieniä ihmeitä tunnissa - painon siirtoa etuosasta takaosalle

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Sain sovittua taas pitkästä aikaa kouluvalmennuksen Veikalle viime viikon tiistaille. Kesällä valmentauduin ruunalla ahkerasti, kun Winnie vietti laidunlomaansa. Tällä hetkellä taas pyrin valmentautumaan Winnien kanssa viikoittain ja Veikan kanssa saamaan valmennusapua noin kerran kuukaudessa. Veikkiksen kanssa treenailen aina valmennusten välissä muutaman viikon itsenäisesti hioen edellisen valmennuksen juttuja.

Veikan kanssa pitkän ajan tavoite on ollut saada poniin ryhtiä. Ruunan rakenne ei ole varsinaisesti ihanteellinen kouluponille, mutta siitä huolimatta ollaan saatu jo tuloksia aikaan. Edelleen etuosaan haetaan keveyttä ja takaosaan lihaksistoa kantamaan tuota massaa, jotta etuosa saataisiin paremmin ylös. Viimeisen puolen vuoden aikana Veikan liikkeeseen onkin tullut hieman lisää joustoa ja hetkittäin poni jopa hivenen kokoaa itseään!

Tällä kertaa en aikataulullisista syistä ehtinyt verrytellä Veikkaa ennen valmennusta kuin käynnissä, minkä vuoksi aloitettiin tunti rennosti keventäen ympyräkahdeksikolla. Poni tuntui melkoisen pökkelöltä; taipumista ei tapahtunut kumpaankaan suuntaan nimeksikään, eikä poni oikein liikkunut pohkeesta rehellisesti eteen, mutta samalla tuntui kuitenkin juoksevan apujen alta. Kymmenen minuutin keventelyn jälkeen tuntui vielä, ettei hommasta tulisi tällä kertaa yhtään mitään.

Alkuverryttelyssä muoto sai olla vielä vapaa - tavoitteena aktiivist takajalat, joiden myötä poni pyöristyisi myös selästä ja niskastaan.

Siirtymisillä ravin sisällä takajalat saatiin aktiivisemmiksi, mutta liike ei kulje vielä selän läpi. Hidastuksissa raippa ja ääni ylläpitävät aktiivisuutta.

Tehtävänä oli säädellä ravia; vuoroin lyhentää ja vuoroin taas pidentää. Tavoitteena oli, että ravia hidastaessa Veikka polkisi edelleen aktiivisesti takajaloillaan ja kantaisi itsensä niin, että tuntuma säilyisi kevyenä. Aktiivisuutta ylläpidettäisiin äänellä ja kevyellä raipalla - kaasu ja jarru eivät saisi vaikuttaa yhtäaikaa. Ensimmäiset kierrokset olivat vaikeita ja itse olin apujen kanssa aivan liian hidas. Aktiivisuus oli vaikea säilyttää ja tuntui, että veikka suorastaan makasi ohjan päällä. Eteenpäinratsastukset hidastuksen jälkeen sen sijaan onnistuivat suhteellisen hyvin, vaikkakin Veikka helposti karkasi avuilta, mikäli heitin liikaa ohjaa pois.

Kun siirryttiin tekemään harjoitusta harjoitusravissa Veikka alkoi vähitellen muuttua. Pääsin vaikuttamaan liikkeeseen enemmän istunnalla, jolloin saatiin ensimmäisiä lyhyitä hidastuspätkiä, joilla pystyin myötäämään ohjasta reilusti samalla, kun liike pysyi aktiivisena. Siirtymisistä tehtiin entistä lyhyempiä, minkä myötä Veikasta tuli terävämpi. Se tsemppasi muutaman hyvän lyhyen askeleen ja lähti eteenpäin polkien takajaloillaan syvälle rungon alle.

Vähitellen liike alkaa kantaa selän läpi ja muoto säilyy myös ravin lyhennyksissä.

Yksinkertaisen, mutta intensiivisen tehtävän avulla Veikan ratsastettavuus muuttui radikaalisti melko lyhyessä ajassa. Alkuun jäykkä ja hidas poni keveni merkittävästi edestä ja aktivoitui käyttämään takaosaansa. Kun takajalat saatiin paremmin rungon alle, pyöristyi selkä ja sen myötä myös niska. Pehmeässä ja pyöreässä ravissa oli vihdoin myös helpompi istua! 

Kahdeksikolla työskenneltäessä Veikka vertyi hyvin molemmista kyljistään - se taipui tasaisesti molempiin suuntiin ja pysyi tasaisella molempien ohjien tuntumalla. Suoristaminenkin tuntui helpolta, eikä aiheuttanut muodon leviämistä.

Ravityöskentelyn jälkeen saatiin hetki hengähtää ennen laukkatyöskentelyä. Laukassa jatkoimme aivan samaa tehtävää kuin ravissakin; reipasta laukkaa ja pätkiä lyhyttä laukkaa takajalkojen päällä polkien. Lyhyestä laukasta tehtiin siirtyminen raviin, josta suoristuksen myötä oli määrä nostaa uusi laukka toiseen suuntaan.

Vasen kierros oli ehdottomasti helpompi, kuten yleensäkin. Laukka pyöri hyvin ja saatiin aikaiseksi ihan siedettäviä siirtymisiä työskentelyraviin ja siitä oikeaan laukkaan. Oikeassa laukassa tuli myös hyviä pätkiä, mutta laukan lyhentäminen oli selkeästi vaikeampaa. Usein olin avuillani liian hidas ja hidastaessani laukkaa Veikka pääsi tipahtamaan holtittomaan raviin. Toistojen myötä onnistuttiin lopulta saamaan muutama siedettävä siirtyminen laukasta raviin myös tähän suuntaan, mutta tehtävää jäi vielä, jotta saataisiin siirtymisista yhtä siistejä kuin vasemmastakin laukasta.

Oikea laukka ei ole aivan yhtä vahvaa kuin vasen, mutta kehityssuunta on oikea!

Nyt jatketaan totisia treenejä vielä muutama viikko, jonka jälkeen onkin tiedossa seuraavat koulukilpailut. Tavoitteena olisi parantaa tulosta edes hieman viime kevään kilpailuista. Rata tosin on eri, joten prosentit eivät ole aivan vertailukelpoiset, mutta kunhan nyt pystyttäisiin korjaamaan niitä virheitä, joita viimeksi tehtiin.

Postauksen kuvista iso kiitos Jennille!

3