Siirtymisillä voimaa takajalkoihin ja ryhtiä työskentelyyn

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Winnien kanssa on viimeaikoina sujunut valmennuksissa hieman vaihtelevasti, mutta yleinen kehityssuunta on ollut selkeästi nousujohteinen. Siinä missä valmentajani kuvailee valmennus- ja ratsutustavoitteekseen ratsastettavuudeltaan mahdollisimman miellyttävän hevosen, on ainakin Winnien kohdalla toimittu juuri luvatun tavoitteen mukaisesti.

Elokuisessa valmennuksessa Winnien eteenpäinpyrkimys työstettiin kuntoon ensimmäisenä. Poni oli ollut edellisillä ratsastuskerroilla varsin hyvän tuntuinen, mutta nyt vauhtiin pääseminen tuntui hankalalta. Tehtävä tehtiin riittävän yksinkertaiseksi niin, että sen päämäärään pääseminen olisi mahdollisimman helppoa. Eteenpäinpyrkimystä haettiin lävistäjäkahdeksikolla ratsastaen lävistäjät reippaasti eteen ja pyrkien kaarteissa sekä taivuttamaan kevyesti että ylläpitämään ravin aktiivisuus. Montaa toistoa ei tarvittukaan, kun Winnie alkoi liikkua omalla moottorilla ja samalla notkistaa selkäänsä ja niskaansa.

Alussa muoto saa olla vapaa, kunhan poni vain tepastelee aktiivisesti eteenpäin. Vähitellen poni tulisi kuitenkin kuolaintuntumalle. 

Muoto on vielä pitkä ja avoin, niska on alhaalla. Poni asettuu jo kaarevalla uralla ja liike kulkee selän läpi.

Takajalat polkevat jo aktiivisesti alle ja niska on noussut ryhdikkäästi ylös. 

Lävistäjällä liike etenee jo hyvin ja Winnie liikkuu omalla moottorilla. Poni ravaa takaosastaan kohti kuolaintuntumaa.

Laukkaa aktivoitiin uralla ratsastaen. Pitkät sivut edettiin reippaammassa temmossa ja lyhyillä sivuilla taas huolehdittiin aktiivisuuden säilymisestä ja taipumisesta sisäpohkeen ympäri. Laukassa Winnie notkistuikin yllättävän nopeasti siihen nähden, että viimeaikoina laukka on ollut ehdottomasti haasteellisin askellaji. Suoruus löytyi melko nopeasti ja poni vaikutti tyytyväiseltä.

Takajalat eivät polje vielä erityisen syvälle rungon alle ja Winnie on hieman jännittynyt niskastaan. 

Liike kulkee jo paremmin selän läpi ja poni on pehmeästi kuolaintuntumalla. Niska on rento ja takaosa aktiivisempi.

Hengähdystauolla päästiin toteamaan, että ponin ratsastettavuus alkaa olla kunnossa ja ollaan valmiita siirtymään päivän tehtävään. Koska laukka on ollut haasteellista, siihen pureuduttiin tässäkin valmennuksessa. Tehtävänä oli ratsastaa ympyräkahdeksikkoa tehden keskelle laukanvaihto ravin kautta. Ennen siirtymistä laukasta raviin laukkaa tulisi saada lyhyemmäksi ja hevosta istumaan enemmän takaosalleen, jotta olisi mahdollista saada aikaiseksi hallittu ja siisti siirtyminen. Ravi taas pitäisi saada kuntoon ennen uutta laukannostoa.

Tämä oli taas yksi sellaisista tehtävistä, jotka sopivat minulle erityisen hyvin. Tehtävän aikana pääsin ratsastamaan puolikkaan ympyrän hieman reippaammin eteenpäin ja valmistautumaan taas toisella puolikkaalla tehtävään laukanvaihtoon, jolla joutuisin ratsastamaan jokaisen askeleen ja keskittymään ahkerasti, jotta voisin onnistua.

Alku oli hankalaa, kuten arvata saattoikin. Winnie ei ollut riittävän hyvin avuilla, vaan pääsi juoksemaan altani ja tipahtamaan hallitsemattomasti raviin, kun vasta yritin lyhentää laukkaa. Sain ohjeeksi tukea paremmin pohkeella ja aktivoida laukkaa äänellä ja kevyillä raipan kosketuksilla samalla, kun hidastaisin laukkaa istunnalla ja pidätteillä. Oikeassa laukassa tehtävä oli selkeästi vaikeampaa, vaikka oikea laukka tuntui kuitenkin rullaavan paremmin kuin vasen.

Paino ei ollut riittävästi takaosalla siirtymisessä, jolloin poni pääsi putoamaan etupainoisena hallitsemattomaan raviin.

Lyhyen ravipätkän jälkeen uusi laukannosto onnistui kuitenkin sujuvasti ja täsmällisesti.

Laukan jälkeinen ravi ei kulkenut rennosti selän läpi... 

...minkä vuoksi myöskään laukannostossa poni ei ollut pehmeä niskastaan.

Kun homma alkoi vähitellen sujua ja saatiin aikaiseksi siistejä siirtymisiä niin laukasta raviin kuin ravista laukkaankin, jätettiin siirtyminen tehtävästä pois. Ympyräkahdeksikon keskelle tehtiin edelleen siirtyminen hitaampaan laukkaan, mutta ennen kuin Winnie ehti tulla raviin, ratsastettiinkin laukkaa ympyrällä eteenpäin. Satunnaisesti tehtiin siirtymisiä raviin saakka ja vaihdettiin kahdeksikolla suuntaa, jolloin Winnie ei osannut ennakoida tehtävää, vaan joutui tosissaan olemaan kuulolla. Myös itse jouduin tsemppaamaan ja keskittymään tässä tehtävässä.

Onnistuneiden laukkahommien jälkeen lyhenneltiin ja pidennettiin vielä ravia, joka tuntui superhyvältä! Winnie oli rennon letkeä ja miellyttämishaluinen. Tamma ravasi kevyestä pohkeesta eteen ja kokosi liikettä pienillä pidätteillä. Niskastaan Winnie pysyi koko ajan pehmeänä, mikä ei ole aina itsestäänselvyys! Tätä ravia fiilistellessä heräsi taas pieni toivo siitä, että poni voisi esittää tällaista liikettä myös kisakentillä jonain kauniina päivänä. Sitä päivää jäämme odottelemaan..

Postauksen kuvista kiitos kuuluu Jennalle!