Kuperkeikalla ensiapuun suojelusenkeleiden saattelemana

Ei sellaista osaa odottaa omalle kohdalle tapahtuvaksi. Lähes joka kesä kisoissa näkee jonkun ratsastavan kumoon, mutta hirveän harvinaista se on kuitenkin. Suhteutettuna hevosen selässä vietettyyn aikaan ja tehtyihin hypyihin on todennäköisyys häviävän pieni, mutta kuitenkin olemassa. Todennäköisyys, että tällainen onnettomuus osuisi saman ratsastajan kohdalle kahdesti, alkaa varmasti lähennellä lottovoiton todennäköisyyttä. Joko sitä voi huokaista helpotuksesta tai ryhtyä lottoamaan.

Sunnuntaille oli tiedossa kauden ensimmäiset estekisat. Kevään ensimmäiset kisat jäivät välistä niiden peruunnuttua, joten saatiin vain lisäaikaa valmistautua näihin kilpailuihin. Treeneissä oli sujunut hirmu kivasti niin minulla kuin ponin omistajalla Maijullakin. Päädyttiin molemmat ilmoittautumaan kilpailuihin; Maiju 70 cm luokkaan ja minä 80.

Kisakentälle Maijun kanssa päästessään Winnien jännitys purkautui ylimääräisenä loikkimisena, mutta itse suoritus oli varsin hallittu ja rauhallinenkin. Muutama harmittavainen kielto, mutta muuten ihan ok. Itse sain kiivetä kyytiin hyvällä fiiliksellä, joka jatkui myös verkassa.

Toista kertaa radalle päästessään tamma jo hillitsi itsensä. Se oli kuuliainen ja hyvin avuilla. Hallittua pyöreää ravia, siisti laukannosto ja pyörivää laukkaa ensimmäiselle esteelle. Takajaloilla kopsahti puomi alas, mutta meno jatkui. Kakkosesteelle siisti hyppy ja laskeutuminen oikeassa laukassa. Pyörivässä ja aktiivisessa laukassa sisään suhteutetulle linjalle, reippaat ja suunniteluut 6 askelta seuraavalle esteelle.

© Annika Mäki

© Annika Mäki

Hyppy lähti matalana ja seuraavaksi rytisi. Winnie oli ottanut ylimmän puomin etusellaan alas ja sotkeutunut siihen puomin jäädessä etujalkojen väliin. Voltin heitti niin poni kuin kuskikin. Homma näytti yleisöön hurjemmalta kuin miltä tuntui, mutta kuin ihmeen kaupalla säästyimme molemmat suuremmilta vammoilta. Jälkeenpäin videolta tapahtunutta katsoessa tuli vasta ymmärrys siitä, mitä olisi pahimmillaan voinut tapahtua.

Matka jatkui varmuuden vuoksi ensiapuun, jossa todettiin vain aivotärähdys ja lihasjumeja. Pään kuvauksissa ei löytynyt vammoja. Poni vaikuttaa sen sijaan selvinneen pelkillä lihasjumeilla, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Tuo poni ei sitten ikinä satuta itseään koheltaessaan.. Toki nyt muutama päivä seuraillaan vielä tilannetta ja vain kävellään, mutta vielä vaikuttaisi siltä, että selvittiin säikähdyksellä. Suojelusenkeleitä taisi olla mukana meillä molemmilla...

16

Veikka-veikeän kouludebyytti

Viikko sitten sunnuntaina Veikka sai sykeröt harjaansa ja valkoiset pintelit kinttuihinsa. Harrastettiin maastoilua ensimmäistä kertaa, kun suunnattiin 1-tason koulukisoihin naapuritallille reilun kilometrin päähän. Poni sai varmasti riittävät alkukäynnit ja oli valmis tositoimiin, kun saavuttiin kisapaikalle.

Luokaksi olin valinnut helpon B:n, jossa oli ratana helppo B:0 - yksi suosikeistani! Itse rata ei vaatinut erityistä treeniä, sillä se perustuu niin vahvasti sujuvaan perusratsastukseen.  Helppoja teitä ja yksinkertaisia tehtäviä, joissa voi keskittyä siistiin ratsastukseen.

Verryttelyssä Veikka oli aika bueno olosuhteisiin nähden. Se liikkui kivasti peräänannossa ja reagoi melko hyvin kaikkiin apuihin. Takaosa oli hieman hidas, minkä vuoksi turpa ja niska painui helposti liian alas. Yhtä ryhdikäs poni ei ollut kuin useimmiten treeneissä, mutta tilanne oli paljon parempi kuin olisi saattanut olla.

Radalle päästyämme Veikalla meni pupu pöksyihin. Katsomopääty oli vähintäänkin kammottava. Onneksi ehdin pienen hetken kiertää päätyä molemmissa suunnissa, jolloin Veikka pääsi suurimmasta jännityksestään yli. Paljon muuhun ei aikaa jäänytkään, kun pilli jo soi radan aloituksen merkiksi.

Olosuhteisiin nähden rata meni hyvin, jopa odotettua paremmin. Katsomopääty oli edelleen jännittävä, minkä vuoksi kulmiin ratsastus oli haastavaa ja muutamassa arvostelukohdassa pöytäkirjassa oli maininta ponin jännittymisestä. Keskiravit ja -laukat eivät oikein irronneet katsomopäätyä kohti, mistä taas tippui hieman pisteitä. Rata sujui kuitenkin rikkeittä. Ei vääriä laukkoja, ei askellajirikkoja, ei mitään suuria ongelmia. Ensimmäisessä laukannostossa Veikka protestoi ja punki pohjeapua vasten, minkä vuoksi laukka nousi askeleen- pari myöhässä, mutta nousi kuitenkin suoraan käynnistä.

Pienten epäonnistumisten myötä pistesaldo oli hieman pienempi kuin olisi voinut olla, mutta tällä suorituksella saatiin kuitenkin 59,80 % tulos, eli jäätiin vain 0,2 % tavoitteesta. Ensimmäiset kisat ja pientä jännitystä ilmassa, joten tähän tulokseen saa olla ihan tyytyväinen!

Kuvista valtava kiitos taas hovikuvaajalle Maijulle. :)

0

Estekaluston ulkoistusta

Viime viikon Winnie-päivistä toinen oli estepäivä. Tuntia en saanut sovittua, mutta kaverin sain sentään apukäsiksi mukaan. Raahattiin estekalustoa kentälle sen verran, että saatiin neljän esteen tehtävä rakennettua. Olikin ihana päästä pitkästä aikaan rakentamaan esteitä niin, ettei tarvitse sijoittaa kaikkia sumppuun keskelle maneesia, jotta esteille olisi tilaa lähestyä. Kenttä kun on huomattavasti suurempi kuin meidän halli!

Jottei homma olisi mennyt ihan vain ratsasteluksi, rakensin suhteutettuja linjoja, joille voisi ratsastaa niin suoralla kuin kaarevallakin uralla. Laukkaakin pitäisi säädellä, jotta askeleet osuisivat esteille sopivasti. Laskinpa myös tarkoituksella ihan himpun verran pitkät välit, jotta joutuisin ratsastamaan Winnietä eteen esteiden väleissä - jännityksissäni kun jään kovin mieluusti jäkittämään pystyyn jalustimille ja pitämään vastaan niin, että ponin laukka lyhenee sellaiseksi, ettei hyppäämisestä tule enää yhtikäs mitään.

Päivä oli hirvittävän tuulinen ja tuntui, että joka puolella vain rämisi ja lepatti jotakin. Lisäksi joutuisin ratsastamaan vasta toista kertaa ulkokentällä tänä keväänä ja vielä hyppäämään ensimmäistä kertaa sairasloman jälkeen. Kaiken lisäksi kentällä oli vielä toinen hevonenkin. Olin varma, että Winnie keksisi jotakin tyhmää. Se kilahtaisi, pukittaisi, säikkyisi tai keksisi jotain muuta yhtä hienoa. Mahtavat lähtökohdat hyppäämiselle!

Sain verrytellä ponia ravissa, laukassa ja pienillä esteillä varmaan puolisen tuntia ennen kuin vähitellen uskoin, ettei tarvitsisi enää jännittää. Poni ei aikonut tehdä tyhmyyksiä, se työskenteli hyvällä fiiliksellä ja nautti hyppäämisestä! Homman sujuessa vaikeutettiin ja pidennettiin tehtäviä ja nostettiin esteitä. Homma sujui edelleen mallikkaasti ja helpon tuntuisesti.

Muutamalla viimeisimmällä hyppykerralla olen ratsastanut selkeästi lyhyemmillä jalustimilla, mikä on ollut aivan voittamaton ratkaisu tällä ponilla hypätessä. Koko homma on alkanut tuntua paljon helpommalta, kun saan enemmän tukea jalustimesta ja satulasta!

Lopulta hyppäsin hieman pidempää tehtävää noin 80 cm korkeudella hakien fiilistä ja sujuvuutta tulevia kisoja ajatellen - tarkoituksena olisi hypätä naapuritallin kisoissa kevään ensimmäinen 80 cm luokka viikon kuluttua. Mikäli vain homma sujuu ilman suurempaa draamaa, voisi tavoitteet seuraaviin kilpailuihin asettaa jo 90 cm luokkaan. Korkeus tuskin tulee olemaan ongelma, siitä Winnie vakuutti suorittamalla lyhyempiä tehtäviä 90-100 cm esteillä kuskin lähinnä pitäen harjasta kiinni ja toivoen parasta.

0

#Hevoset 2017, Ponibloggaajan messutärpit

Tampereen hevosmessut lähestyvät ja messujen ohjelma on julkaistu. Ohjelmaa ja shoppailumahdollisuuksia on niin paljon, ettei kaikkea ehdi yhden- eikä kahdenkaan päivän aikana nähdä ja kokea. Siispä etukäteen ohjelmaan ja tarjouksiin tutustuminen on todellinen vinkki vitonen jokaiselle messuille suuntaavalle.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Ei sillä, että messuilla käyminen olisi kovaa suorittamista, mutta pienellä suunnitelmallisuudelta messupäivästä voi saada paljon enemmän irti. Suuren ohjelmatarjonnan vuoksi päällekkäisyyksiä on paljon, mikä kannattaakin huomioida omaa päivän ohjelmaa suunnitellessa.

Omia kiinnostuksenkohteitani tämän vuoden messuille ovat erityisesti valmentautumiseen ja treeniin liittyvät ohjelmanumerot. Toki myös ponit ovat lähellä sydäntä, eikä shoppailuakaan tule unohtaa! Sopivia ohjelmapaketteja on helppo muodostaa myös viihde- tai harrastelijapainoitteisiksi sekä hevosalan ammattilaisille tai esteratsastajille kiinnostaviksi. Mikäli kouluratsastus on erityisen lähellä sydäntä, kannattaa messuille suunnata vasta sunnuntaina.

Lauantai

9.00 Ovet aukeavat, jolloin
         a) on mahdollisuus kirmata ensimmäisten joukossa expoa läpi ja napsia parhaat tarjoukset päältä
         b) voi kiirehtiä A-hallin areenan reunalle parhaille katsomopaikoille odottamaan Corral Barrel Racen alkamista (9.15 - 9.45).

10.30 - 11.15 Mikael Forsténin esteratsastusklinikka. Tämä on ehkä minulle se päivän odotetuin juttu, vaikka kovin olen itseäni kouluratsastajaksi viime vuosina leimannut. Esteillä tulee kuitenkin tänäkin vuonna treenattua ja kilpailtua.

11.30-12.00 Mistä tunnistat ammattitaitoisen valmentajan? -luento. Aihe kiinnostaa jossain määrin ja herättää pohtimaan, arvostanko valmentajassa samoja piirteitä kuin ammattilaiset.

12.00-12.30 Satulansovituksen perusteet. Vierestä satuloiden sovittamista seuranneena olen kerännyt tietämystä satuloista sen verran, että erotan toisistaan jotenkuten sopivan ja täysin epäsopivan satulan. Tuota tietämystä olisin halukas syventämään edes himpun verran..!

13.00-13.30 Tavoitteellinen treenaaminen ja apuvälineet. Apuvälineiksi oli ohjelman kuvauksessa mainittu esimerkiksi tekniikkasuojat. Apuvälineet ja etenkin niiden vaikutukset kiinnostavat, josko niistä voisi joskus olla apua jollekkin ratsastettavalle tai myöhemmin vaikka omalle hevoselle.

13.00-14.00 Vastuullinen valmentautuminen - Marko Björs. Tästä luennosta olisin kaivannut hieman esittelyä, mutta aihe on kyllä joka tapauksessa tärkeä.

13.15 - 15.45 Hankkija estekilpailut, Pony Trophy hypätään keskimmäisenä kolmesta luokasta, eli ehkäpä klo 14 jälkeen. Nuoret ratsastajat tai suomenhevoset eivät tätä poniratsastajaa kiinnosta, mutta ponien hyppäämistä on aina mukava seurata!

16.00-16.30 Ratsastussaappaidan valinta ja sovitus. Jos satulan täytyy olla hevoselle sopiva, niin täytyy myös saappaiden sopia ratsastajalle. Jotenkin olettaisin, että sopivan saappaan tuntee kyllä jalassa, mutta ehkäpä luennolta saa jotain syvällisempää tietoa irti ja vinkkejä seuraavien saappaiden hankintaan, kun nykyiset sanovat sopimuksensa irti.

17.35 - 18.05 Kansallisen Poninäyttelyn Eliittinäyttely, eli hurjan söpöjä ja hyvän näköisiä poneja, rotujensa parhaita yksilöitä! Yksikään poni-ihminen ei voi jättää tätä ohjelmanumeroa välistä.

Jonkin verran omassa ohjelmasuunnitelmassanikin on päällekkäisyyksiä, eikä esimerkiksi syömiselle tai bloggaajajutuille ole jätetty aikaa. Expon kiertäminenkin vie ehdottomasti oman aikansa! Osa näytteilleasettajista onkin listannut jo tarjouksiaan, joten ne kannattaa selailla läpi.

Edellisten vuosien kokemuksella sanoisin, että messuilta kannattaa metsästää
- merkkivarusteiden edellisen malliston tuotteita hyvillä tarjouksilla
- uutuuksia vähän pienemmilläkin alennuksilla
- alennettua hyvän hinta-laatusuhteen käyttötavaraa, kuten lisärehuja, hoitoaineita, riimuja, hanskoja..
- erikoistuotteita, joita on saatavana vain verkkokaupoissa (mahdollisesti vain ulkomailla) ja ilman sovitusmahdollisuutta
- Lisäksi olettaisin tänä vuonna olevan esillä paljon uusia VG1- standardin kypäriä, joilla on nyt oivat sovitusmahdollisuudet.

Otahan vinkeistä koppi, nähdään messuilla!

0

Lahjattomat treenaa, me siis ollaan ihan lahjattomia!

Veikka on joutunut töihin. Veikka osallistuu viikon kuluttua koulukilpailuihin, halusi sitä tai sitten ei. Tavoitteena on ensisijaisesti selvitä kilpailutilanteesta kunnialla kuskin maastoutumatta, mutta vieno toive ja toissijainen tavoite olisi suorittaa rata hyväksyttävin pistein noin 60 prosentilla. Saa nähdä onko tavoitteet aivan ylimitoitettuja kumpainenkin, mutta kartutetaanpahan ainakin kilpailukokemusta! Mikäli vain tähdet ovat sopivasti kohdillaan, pitäisi tavoitteet olla täysin saavutettavissa helppo B radalla.

Raahasin kouluvalmentajani Essin Veikan luo valmistelemaan meitä tuleviin kilpailuihin. Valmennuksessa päästiin hiomaan pääasiassa ponin ratsastettavuutta; suoruutta, takaosan aktiivisuutta ja etuosan keveyttä. Ongelma tuntui sijoittuvan taas oikeaan lapaan. Rehellinen taipuminen oli työn takana, suoruus sen myötä hukassa ja paino vahvasti etuosalla. Temponvaihteluihin ja siirtymisiin keskittyvien tehtävien kautta Veikan ratsastettavuus parani huomattavasti. Avainasemassa oli minulle hirmu vaikea myötääminen; kun hevonen vihdoin reagoi oikein ja tulee hetkeksikin pehmeälle tuntumalle, en millään haluaisi höllätä ohjasta vaan pitää paketin vahvasti kasassa.

Torstaina tehty hikinen työ valmennuksessa tuotti tulosta ja lauantaina lähtökohdat työskentelylle olivatkin aivan erilaiset. Moona tuli seurakseni tallille kuvaamaan, kun ratsastin Veikan kentällä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Yöllä oli ilmeisesti satanut, sillä kenttä oli melko märkä. Ratsastettavassa kunnossa pohja kuitenkin oli, mutta tuntui kuitenkin hidastavan Veikan menoa. Poni oli kaikin puolin hieman jähmeä; hitaan puoleinen reagoimaan apuihin ja hieman laiska kantamaan itseään ryhdikkäästi. Oikea lapa kulki kuitenkin hommassa mukana paljon torstaista paremmin ja fiilis ratsastuksessa oli aivan erilainen.

Vähitellen laukkahommien ja ravityöskentelyn myötä Veikka aktivoitui takaosastaan ja kykeni lyhenemäänkin ravissa säilyttäen aktiivisuuden. Jätin lopulta varsinaisen ratatreenin tekemättä ja keskityin tahdikkaaseen raviin, kevyeen ja rehelliseen tuntumaan sekä hyviin siirtymisiin - ne kun kuitenkin ovat avainasemassa kouluradalla.

Kilpailuissa suoritamme helppo B:0 radan, joka on Veikalle aika passeli ohjelma. Laukkaohjelma tuskin tuottaa ongelmaa ja käyntiosuudessa Veikan pitäisi saada loistaa. Raviohjelmassa haastavimmat osiot ovat keskiravit, joissa pitäisi saada askelta venymään tahdin rikkoutumatta, sekä alku- ja lopputervehdyksiin suoraan ratsastus ilman seinän tukea. Näitä kun päästään vielä hiomaan, niin ollaan aika valmiita kisadebyyttiimme. :)

0

Kiimahirviö kouluvalmennuksessa

Kevättä ilmassa, Winniellä on kiima! Tuolta ponilta se ei jää kyllä huomaamatta.. Toisin kuin voisi kuvitella, kiima ei kuitenkaan ilmene villinä hyppimisenä tai loikkimisena, vaikka poni toisinaan kovin reaktiivinen onkin ollut. Tällä tammalla kiima on tällä kertaa ilmennyt yllättävinä kyttäilyinä (kahdeksannen kierroksen jälkeen maneesin kulmassa seisovat estetolpat muuttuvat yhtäkkiä möröiksi), laukannostokiukkuna (erehdy edes ajattelemaan laukkaa ja poni pysähtyy kuin seinään) sekä erityisenä herkkyytenä raipalle (kosketa kankkua hellästi raipalla väistössä ja saat kokea ainakin neljän pukin sarjan). Winnien käytös on ollut lähinnä huvittavaa ja tilanteista ollaankin päästy yli huumorilla ja pienellä joustamisella.

Sattumalta pääsin muutaman tunnin varoitusajalla ratsastamaan Winnien maanantaina, kun Maiju kohtasi pieniä aikatauluongelmia. Lähes kolmen viikon ratsastustauon jälkeen homma luisti yllättävän kivasti! Sain rauhassa läpiratsastaa ponin seuraavan päivän kouluvalmennusta ajatellen, jolloin poni olisi kerrankin täysin omilla säädöillä valmennukseen lähtiessä. Viikoittaiset Winnie-päiväni jakautuvat harvoin kahdelle peräkkäiselle päivälle, minkä vuoksi minulle on harvinaista päästä jatkamaan suoraan siitä, mihin on eilen jääty.

Ratsastustyylimme ovat Maijun kanssa kuitenkin hyvin samansuuntaiset, mikä helpottaa varmasti niin meitä kuskeja kuin poniakin. Suurimmat vaihtelut Winnien ratsastettavuudessa johtuvatkin lähinnä edellisen päivän ohjelmasta, eikä niinkään ratsastajasta. Muita vaihtelua aiheuttavia muuttujia ovat esimerkiksi ponin luonne ja rotu, sekä se pieni tosiasia, että kyseessä on ponitamma.

Alkuverryttelyssä poni tuntui hyvältä! Käynti oli aktiivista, ravi tasaista ja helppoa. Työskentely tuntui harvinaisen helpolta heti alusta asti ja Winniekin vaikutti kovin tyytyväiseltä oloonsa. Laukkaan koko homma sitten kosahtikin - ei muuten noussut. Kun lähdin ensimmäisen kerran nostamaan laukkaa, teki poni täydet stopit. Eteen käskemällä sain vastaukseksi vain takajalkojen huitomista ja peruutusta. Kiimahirviö ei tahtonut laukata.

Tappelemaan ei ryhdytty, vaan lähdettiin huijauslinjalle. Palattiinkin työskentelemään käyntiin ja työstämään pysähdyksiä uralle. Tavoiteltiin reaktioita yhä pienempiin apuihin ; pysähdyksiä istunnalla ja siirtymisiä käyntiin ja myöhemmin raviin vain ulos puhaltamalla. Kun eteenpäinpyrkimys oli taas löydetty, tehtiin temponlisäyksiä pitkille sivuille ja lyhyille sivuille hidastettiin. 

Lopulta pienillä avuilla reippaaseen raviin saatu poni nosti kuin huomaamattaan laukan ja taisi yllättyä itsekin huomatessaan kykenevänsä laukkaamaan yhteistyössä kuskin kanssa. 

Ravi- ja laukkajuttujen jälkeen päästiin päivän tehtävään, väistöihin. Väistöt ovat olleet meille aivan tuskaisen vaikeita, mutta samassa olen itse motivoitunut niiden työstämiseen. Ainakin muutaman kerran kuukaudessa väistöjä ollaan hiottu valmennuksissa ja sen jälkeen aina jatkettu harjoituksia kotitehtävinä. Kun viime kesänä Winnie vielä protestoi väistättäviä apuja kiskaisemalla päänsä ylös ja juoksemalla pois alta, saadaan nyt jo aikaan ihan oikeita väistöaskeleita yhteistyökykyisellä ja rennolla ponilla! 

Väistötehtävään saatiin lisättyä onnistuneesti myös laukkaa tehden laukannostot väistöstä uralle saavuttaessa. Winnie suoritti huikean hyviä nostoja ja laukkakin oli varsin hallittua ja pyörivää myös suoralla uralla ratsastettaessa. 

Tämä oli yksi onnistuneimmista valmennuksista tänä vuonna! Poni nosti taas pisteitään ja valoi uskoa siihen, että hommat ovat pikkuhiljaa lähdössä jälleen sujumaan. Nyt vain toivotaan, ettei tämän tunnin onnistumiset johtuneet vain kiiman aiheuttamista muutoksista ponissa! 

0