Kiimahirviö kouluvalmennuksessa

Kevättä ilmassa, Winniellä on kiima! Tuolta ponilta se ei jää kyllä huomaamatta.. Toisin kuin voisi kuvitella, kiima ei kuitenkaan ilmene villinä hyppimisenä tai loikkimisena, vaikka poni toisinaan kovin reaktiivinen onkin ollut. Tällä tammalla kiima on tällä kertaa ilmennyt yllättävinä kyttäilyinä (kahdeksannen kierroksen jälkeen maneesin kulmassa seisovat estetolpat muuttuvat yhtäkkiä möröiksi), laukannostokiukkuna (erehdy edes ajattelemaan laukkaa ja poni pysähtyy kuin seinään) sekä erityisenä herkkyytenä raipalle (kosketa kankkua hellästi raipalla väistössä ja saat kokea ainakin neljän pukin sarjan). Winnien käytös on ollut lähinnä huvittavaa ja tilanteista ollaankin päästy yli huumorilla ja pienellä joustamisella.

Sattumalta pääsin muutaman tunnin varoitusajalla ratsastamaan Winnien maanantaina, kun Maiju kohtasi pieniä aikatauluongelmia. Lähes kolmen viikon ratsastustauon jälkeen homma luisti yllättävän kivasti! Sain rauhassa läpiratsastaa ponin seuraavan päivän kouluvalmennusta ajatellen, jolloin poni olisi kerrankin täysin omilla säädöillä valmennukseen lähtiessä. Viikoittaiset Winnie-päiväni jakautuvat harvoin kahdelle peräkkäiselle päivälle, minkä vuoksi minulle on harvinaista päästä jatkamaan suoraan siitä, mihin on eilen jääty.

Ratsastustyylimme ovat Maijun kanssa kuitenkin hyvin samansuuntaiset, mikä helpottaa varmasti niin meitä kuskeja kuin poniakin. Suurimmat vaihtelut Winnien ratsastettavuudessa johtuvatkin lähinnä edellisen päivän ohjelmasta, eikä niinkään ratsastajasta. Muita vaihtelua aiheuttavia muuttujia ovat esimerkiksi ponin luonne ja rotu, sekä se pieni tosiasia, että kyseessä on ponitamma.

Alkuverryttelyssä poni tuntui hyvältä! Käynti oli aktiivista, ravi tasaista ja helppoa. Työskentely tuntui harvinaisen helpolta heti alusta asti ja Winniekin vaikutti kovin tyytyväiseltä oloonsa. Laukkaan koko homma sitten kosahtikin - ei muuten noussut. Kun lähdin ensimmäisen kerran nostamaan laukkaa, teki poni täydet stopit. Eteen käskemällä sain vastaukseksi vain takajalkojen huitomista ja peruutusta. Kiimahirviö ei tahtonut laukata.

Tappelemaan ei ryhdytty, vaan lähdettiin huijauslinjalle. Palattiinkin työskentelemään käyntiin ja työstämään pysähdyksiä uralle. Tavoiteltiin reaktioita yhä pienempiin apuihin ; pysähdyksiä istunnalla ja siirtymisiä käyntiin ja myöhemmin raviin vain ulos puhaltamalla. Kun eteenpäinpyrkimys oli taas löydetty, tehtiin temponlisäyksiä pitkille sivuille ja lyhyille sivuille hidastettiin. 

Lopulta pienillä avuilla reippaaseen raviin saatu poni nosti kuin huomaamattaan laukan ja taisi yllättyä itsekin huomatessaan kykenevänsä laukkaamaan yhteistyössä kuskin kanssa. 

Ravi- ja laukkajuttujen jälkeen päästiin päivän tehtävään, väistöihin. Väistöt ovat olleet meille aivan tuskaisen vaikeita, mutta samassa olen itse motivoitunut niiden työstämiseen. Ainakin muutaman kerran kuukaudessa väistöjä ollaan hiottu valmennuksissa ja sen jälkeen aina jatkettu harjoituksia kotitehtävinä. Kun viime kesänä Winnie vielä protestoi väistättäviä apuja kiskaisemalla päänsä ylös ja juoksemalla pois alta, saadaan nyt jo aikaan ihan oikeita väistöaskeleita yhteistyökykyisellä ja rennolla ponilla! 

Väistötehtävään saatiin lisättyä onnistuneesti myös laukkaa tehden laukannostot väistöstä uralle saavuttaessa. Winnie suoritti huikean hyviä nostoja ja laukkakin oli varsin hallittua ja pyörivää myös suoralla uralla ratsastettaessa. 

Tämä oli yksi onnistuneimmista valmennuksista tänä vuonna! Poni nosti taas pisteitään ja valoi uskoa siihen, että hommat ovat pikkuhiljaa lähdössä jälleen sujumaan. Nyt vain toivotaan, ettei tämän tunnin onnistumiset johtuneet vain kiiman aiheuttamista muutoksista ponissa!