Kevätkauden avaus

Toiset meuhkaavat leskenlehdistä ja muuttolinnuista, mutta hevoskansalle varmin kevään merkki on siirtyminen ulkokentälle. Sekä Winnien että Veikan kanssa on kierretty koko pitkä "talvi" maneesin neljää seinää, mutta vihdoin aurinko on alkanut pilkahdella sen verran, että kentät ovat vähitellen paljastuneet jään ja lumen alta.

Winnien kotitallilla kenttä paljastui jääkerroksen alta ja kuivui käyttökelpoiseksi muutamassa päivässä, kun lämpötilat huitelivat reilusti plussan paremmalla puolella ja aurinko pääsi paistamaan täydeltä terältä aamusta iltaan. Mikäli vain muuta hevosseuraa ei olisi ollut, olisi tamma päässyt korkkaamaan ulkokauden vapaana rallitellen, mutta lopulta poni päätyi tallaamaan hiekkaa juoksutusliinan päässä.

Välittömästi kentälle päästyämme alkoi Winnie suunnitella piehtaroimista. Ponia sai patistella toden teolla liikkeelle, ettei se olisi käynnistä heittäytynyt polvilleen. Tehtiin lopulta sopimus ja Winnie sai hölkkäillä pikaisesti ympyrällä, jonka jälkeen se vihdoin sai luvan hieroa hiekkaa karvaiseen takapuoleensa.

Kun vihdoin pääsin sairasloman loputtua kentälle ratsain, pääsi lumisade yllättämään pahemman kerran. Sentään aurinkoisia päiviä on luvattu lisää, joten eiköhän ratsastuskuvienkin suhteen päästä piakkoin keväisempiin tunnelmiin.

0

Ponien irtohypytyspäivä

Tässä sairasloman aikana on lähestulkoon meinannut järki lähteä, kun oikein mitään ei ole pystynyt tekemään. Puolet lomasta on lusittu ja kaipuu ponien kanssa puuhasteluun kasvaa vain päivä päivältä. Muutamia kertoja olen onneksi päässyt poneja nuuhkimaan omistajiensa seurassa.

Pahimmat kivut ovat nyt poissa ja operoitu käsi kestää jo kevyttä kuvaamista. Vain vähän aikaa sitten hankittu lyhyt ja kevyt valovoimainen putki mahdollistaakin nyt kuvaamisen, kun painoa ei tule paljon käden varaan eikä zoomiakaan tarvitse pyörittää. Vihdoin jotain mielekästä tekemistä edes muutamalle päivälle viikossa!

Sunnuntaina pääsin kuvaamaan Veikan ja kahden muun suloisen ponin irtohypytystä. Veikka oli päässyt viimeksi hyppäämään yli kuukausi sitten, eikä se aivottoman riekkumisensa vuoksi ollut päässyt juoksentelemaan vapaanakaan pitkään aikaan. Kujalle päästessään Veikka otti ilon irti touhusta ja rallitteli hallia ympäri varmaan kolme kierrosta putkeen ennen kuin malttoi pysähtyä odottamaan sen verran, että esteitä saatiin välillä korotettuakin.

Tuollaista riemua en tuon ponin naamalla ollut ennen edes nähnyt - se aivan silmin nähden nautti tuosta puuhasta! Epävarmuuskin esteillä oli tipotiessään, kun ruuna lenteli kerta toisensa jälkeen kasvavista esteistä yli. Hyppytekniikkakaan ei ollut aivan toivoton - kyllä tuosta vielä kelpo kisaponi esteillekin tulisi!

4

Takatalven riemuja aikuistumispuuskan saaneen Winnien kanssa

Muutama viikko sitten lämpötilat huitelivat korkeimmillaan + 6 asteessa auringon paistaessa täydeltä terältä. Nopeasti alkanut kevät joutui tauolle, kun viikon verran tulla tuprutti lunta oikein olan takaa. Lumisimmat päivät osuivat viikonlopulle, joten takatalven pääsi hyödyntämään peltorallittelun merkeissä niin Veikan kuin Winnienkin kanssa.

Olin jo huokaissut helpotuksesta, ettei Winnien kanssa "tarvitsisi" laukkailla pellolla tänä talvena kun lumitilanne ei sitä mahdollistanut. Onni onnettomuudessa, että lumet tulivatkin näin myöhään, kun poni oli jo ehtinyt tasaantua villittelykaudestaan, joka ajoittui joulun tietämille. Viimeisen kuukauden Winnie on käyttäytynyt oikeastaan kuin mikä tahansa normaali poni, joten pellolle lähteminenkään ei tuntunut enää aivan niin huonolta idealta.

Pahimpaan kuitenkin varauduttiin. Winnie sai suuhunsa estekuolaimen jarruksi ja martingaalin hillitsemään pään viskomista. Raippa ja kannukset saivat jäädä talliin, jottei mikään ylimääräinen provosoisi ponia villiintymään.

Hetken pellolla pyörimisen jälkeen alkoi iskeä epäusko. Poni ravaili tasaista tahtia rennon letkeänä ja siirtyi pidätteestä mielellään ihan käyntiin saakka. Tuntui siltä, että tallista on valittu väärä hevonen tai sitten minun tuntemani Winnie on saanut suuren määrän rauhoittavia ennen ratsastusta. Meno oli löysempää kuin ikinä ennen! Laukkakaan ei meinannut edes nousta, saatikka pysyä yllä. Yhden suoran verran sain ponista irti reippaampaa laukkaa, mutta kunnon peltorallittelusta ei ollut tietoakaan.

Mitäpä sitä turhia provosoimaan ponia, kun se kerrankin käyttäytyy oikein nätisti. Tehtiin sitten mukavaa laukkaa ympyröillä ja fiilisteltiin vähän ravia. Loppukäyntejä maastopoluilla kävellessä oli varmasti niin minun kuin kameran kanssa mukana olleen Maijunkin kasvoilla hieman epäuskoinen ilme; onkohan tuo poni vihdoin aikuistumassa? Mikäli tämä sama voittoputki tamman käytöksen suhteen jatkuu, saatetaan päästä touhuamaan ihan normaalien hevosten juttuja, kuten kunnon maastoilua tai vaikka kilpailemista muuallakin kuin kotitallin kisoissa. Ei nyt kuitenkaan huokaista vielä helpotuksesta! Eiköhän tuo pian jotain uutta meidän pään menoksi keksi.

Kuvista kuuluu jälleen kerran iso kiitos todelliselle hovikuvaajalle Maijulle.

2

Talven comeback

Vai voiko sitä comebackiksi edes sanoa, ei täällä Turussa ole mitään talvea oikeastaan ollutkaan. Nyt kuitenkin vihdoin saatiin lunta ihan kunnolla! Pääsin heti käyttämään tilaisuuden hyväksi, kun Veikka oli lauantaina vailla kuskia. Poni jouti pellolle siinä missä omistajansakin kamera kaulassa.

Ensimmäistä kertaa turvauduin Veikan kanssa norsujarruun, olympiakuolaimeen. Tähän saakka olen ratsastanut ruunaa tavallisella nivelkuolaimella, mutta avoimelle pellolle teki mieli ottaa ylimääräinen käsijarru mukaan ihan kaiken varalta. Pääasiassa Veikan ongelma pellolla on ollut haluttomuus liikkua, mutta toisaalta onhan tuo ruuna väläytellyt pahaa tapaansa ottaa lähtöjä.

Pieniä motivoitumisongelmia Veikalla kyllä oli. Ruuna kulki vinottain ja poikittain, punki kohti pellon reunaa ehdotellen, että eikös kuitenkin poistuttaisi täältä. Pohjetta ja raippaa sai kuitenkin käyttää ponin suuttumatta, joten sen suurempia keskusteluja ei poistumisehdotuksista tarvinnut käydä. Rennon hölkkäilyn jälkeen Veikkis oli jo valmis tekemään töitä ja ravailikin todellisen työmyyrän lailla reipasta ja pyöreää ravia.

Laukassa piti taas keskustella työnteon jatkumisesta - pellon reunassa ei edelleenkään saisi siirtyä käyntiin ja punkea vinossa kohti tallia. Muutamien laukkaympyröiden jälkeen päästiin jo peltolaukkailun fiilikseen; baana auki, pohkeet kiinni ja kevyeen istuntaan! Vihdoin Veikka laukkasi jo vähän reippaammin ja isompaa laukkaa. Siitähän se sitten lähti, kuin raketin suusta. Poni viiletti pitkin peltoa vailla tietoakaan norsujarrusta suussaan, suunta oli suoraan kohti tallia. Pieneen hetkeen ei tämä ponityttö ollutkaan laukannut niin lujaa... Juuri ennen pellon reunaa ja ojaa palautui sentään jonkinlainen kontrolli ja sain pahisruunan käännettyä ympyrälle ja siirrettyä raviin. Niin vikkelästi ehti ruuna pinkaista, ettei kamerakaan ehtinyt mukaan näytökseen.

Tästä pyrähdyksestä Veikka sai muutaman sakkokierroksen laukkaa isolla ympyrällä. Päästiin vähitellen taas yhteisymmärrykseen vauhdista ja suunnasta, joten kotvasen kuluttua päästiin lopettelemaan hommia. Selkeästi hangessa kahlaaminen oli raskaampaa kuin maneesin pohjan tallaaminen, joten hieman lyhyempi treeni riitti tälle päivälle. Tehokastahan hangessa työskenteleminen kyllä on, tekee ponin lihaksistolle varmasti hyvää!

2

Lainaratsun hyödyt ja haitat

Sain etuoikeuden huolehtia vajaan viikon verran tallikaverin uunituoreesta kouluruunasta Leosta. Minun mittapuullani valtavan kokoinen ja isoliikkeinen ruuna toi mukavaa vaihtelua pienten ponien ratsastamiseen. Sitä kuvittelisi hienon kouluhevosen ratsastamisen olevan upeaa ja hienoa, mutta tällaisen poniratsastajan kohdalla tilanne ei aivan sataprosenttisesti ollut kuitenkaan näin.

+ Pääset ratsastamaan erilaisia hevosia
Ehdottomasti! Ei ehkä saisi yleistää, mutta poneilla on aina omat juttunsa. Pitkälle koulutettu kilpahevonen tarjoaa aivan varmasti uusia kokemuksia ja ahaa-elämyksiä poniratsastajan arkeen. Mainittakoon kuitenkin, että suunnilleen vasta kolmannella ratsastuskerralla tuollaisesta valtamerilaivasta alkaa saada jotain oikeasti irti, kun on vähitellen toipunut kulttuurishokista.

- Ajaudut kriisin partaalle istuntasi kanssa
Kuvittelit istuvasi ihan hyvin. Olet tottunut siihen, että kantapääsi pysyvät alhaalla, reisi on jotakuinkin rento ja istut suorassa keskellä satulaa. Etpä istu enää, kun allasi on tuplasti isompi ja samalla isoliikkeisempi "oikea kouluhevonen". Huomaat hytkyväsi kyydissä kuin perunäsäkki, istuvasi munakyyryssä polvet suussa ja kantapäät jotakuinkin korvissa saakka. Kevyt kätesi on muuttunut kovaksi rautakangeksi, jolla tukeudut ohjaan yrittäessäsi pysyä hevosen liikkeessä mukana. Ensimmäistä ratsastuspäivää seuraavana aamuna et pääse sängystä ylös, sillä lihaksesi ovat tuhottoman kipeät. Koko loppuviikon mietit, miten pääset kiipeämään hevosen selkään vielä seuraavanakin päivänä.

+ Saat ratsastaa vaativampia kouluratsastusliikkeitä valmiilla hevosella
Kyllä, kunhan olet päässyt yli kriisistä istuntasi kanssa. Kun olet viisi päivää hytkynyt perunasäkin lailla hevosen kyydissä, saatat vähitellen alkaa löytää istuinluusi myös isommassa liikkeessä. Kuudentena päivänä pääset jo tekemään pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia, kun viitenä päivänä olet kyennyt ratsastamaan vain isoja ympyröitä keskittyen pysymään hevosen selässä.

- Masennut arkeen paluusta vakioratsujen kanssa
Kun vihdoin kuudentena päivänä olet päässyt kivaan flow- tilaan lainaratsun kanssa, ovat hoitopäiväsi jo ohitse. Seuraavana päivänä palaat ratsastamaan niitä ihania pörröisiä poneja, joiden kanssa saat keskustella siitä, voidaanko liikkua edes peräänannossa tai nostaa laukkaa pyydettäessä. Jos ei muuta, niin ainakin satulassa istuminen tuntuu käsittämättömän vaivattomalta!

2

Vaikea ponipäivä

Sovittiin bloggaajakollega Moonan kanssa kuvaustreffit edelliselle viikonlopulle ajatuksena saada kuvattua vielä viimeiset treenit ennen tulevaa sairaslomaa - torstaille oli leikkausaika oikean ranteen operaatioon. Lopulta leikkausaikaa jouduttiin siirtämään viikolla eteenpäin kiireellisempien leikkausten vuoksi, mikä antoi ylimääräisen viikon aikaa ratsastaa oikein urakalla. Näillä näkymin tämä ponityttö on ratsastuskiellossa pari- kolme viikkoa maaliskuun alusta, mutta siirtyneen leikkausajan vuoksi ponipitoista materiaalia riittää kuitenkin postattavaksi lähes koko ajalle.

Alunperin suunnitelmissa oli Anna von Wendtin kouluvalmennus Winnien kanssa, mutta harmillisesti valmennus peruuntui. Päädyin ratsastamaan Winnien itsenäisesti ja kiittämään onneani siitä, että valmennus todellakin peruuntui - ei ollut mikään helppo päivä!

Alkuun kaikki tuntui hyvältä. Poni ei ollut kireä tai jännittynyt, vastasi apuihin mukavasti ja oli niskastaankin pehmeän oloinen. Laukka vaati normaalia enemmän työstämistä tullakseen edes kohtuulliseksi, mutta vielä ei edes turhauttanut. Laukan jälkeen alkoi alamäki. Winnie jännitti niskansa ja kieltäytyi yhteistyöstä. Se ei vieläkään ollut jännittynyt eikä tuntunut varsinaisesti jäykältä, mutta niskastaan se ei suostunut antamaan periksi kun pyrin lyhentämään askelta. Höyryjunan tavoin juostessaan poni liikkui kivasti, mutta heti ensimmäisestä pidätteestä niska jännittyi ja nokka nousi ylös.

Näin hankalia päiviä ei olekaan ollut pitkään pitkään aikaan. Päässä pyöri välillä ajatus siitä, että Moona törröttäisi maneesin laidalla aivan turhaan kameran kanssa - tästä touhusta ei saisi mitään julkaisukelpoista materiaalia.  Viikon pureskelun jälkeen kuvat tuli kuitenkin käsiteltyä ja videokin koottua. Tätä se meidän arki on! Ei ole mitään kiiltokuvatouhua, aina ei näytä hyvältä eikä ole edes hauskaa. Silti tehdään töitä, että opittaisiin paremmiksi.

Luovuin suurista suunnitelmista ja päädyin työstämään Winnietä tylsästi ympyröille tehden siirtymisiä ja voltteja. Noin 15-20 minuutin hommien jälkeen alkoi vihdoin tulla pieniä onnistumisen hetkiä ja ponikin tuntui vähitellen muuttuvan yhteistyökykyiseksi. Ravi oli jo ihan kohtuullista, johon päätin lopettaa hommat siltä kerralta. Silloin kun on vaikeaa eikä mikään meinaa onnistua, täytyy vain laskea rimaa ja lopettaa sellaisiin onnistumisiin, jotka vaikeassa tilanteessa onnistuvat. Päiviä tulee uusia ja samalla mahdollisuuksia suoriutua paremmin.

0