Vaikea ponipäivä

Sovittiin bloggaajakollega Moonan kanssa kuvaustreffit edelliselle viikonlopulle ajatuksena saada kuvattua vielä viimeiset treenit ennen tulevaa sairaslomaa - torstaille oli leikkausaika oikean ranteen operaatioon. Lopulta leikkausaikaa jouduttiin siirtämään viikolla eteenpäin kiireellisempien leikkausten vuoksi, mikä antoi ylimääräisen viikon aikaa ratsastaa oikein urakalla. Näillä näkymin tämä ponityttö on ratsastuskiellossa pari- kolme viikkoa maaliskuun alusta, mutta siirtyneen leikkausajan vuoksi ponipitoista materiaalia riittää kuitenkin postattavaksi lähes koko ajalle.

Alunperin suunnitelmissa oli Anna von Wendtin kouluvalmennus Winnien kanssa, mutta harmillisesti valmennus peruuntui. Päädyin ratsastamaan Winnien itsenäisesti ja kiittämään onneani siitä, että valmennus todellakin peruuntui - ei ollut mikään helppo päivä!

Alkuun kaikki tuntui hyvältä. Poni ei ollut kireä tai jännittynyt, vastasi apuihin mukavasti ja oli niskastaankin pehmeän oloinen. Laukka vaati normaalia enemmän työstämistä tullakseen edes kohtuulliseksi, mutta vielä ei edes turhauttanut. Laukan jälkeen alkoi alamäki. Winnie jännitti niskansa ja kieltäytyi yhteistyöstä. Se ei vieläkään ollut jännittynyt eikä tuntunut varsinaisesti jäykältä, mutta niskastaan se ei suostunut antamaan periksi kun pyrin lyhentämään askelta. Höyryjunan tavoin juostessaan poni liikkui kivasti, mutta heti ensimmäisestä pidätteestä niska jännittyi ja nokka nousi ylös.

Näin hankalia päiviä ei olekaan ollut pitkään pitkään aikaan. Päässä pyöri välillä ajatus siitä, että Moona törröttäisi maneesin laidalla aivan turhaan kameran kanssa - tästä touhusta ei saisi mitään julkaisukelpoista materiaalia.  Viikon pureskelun jälkeen kuvat tuli kuitenkin käsiteltyä ja videokin koottua. Tätä se meidän arki on! Ei ole mitään kiiltokuvatouhua, aina ei näytä hyvältä eikä ole edes hauskaa. Silti tehdään töitä, että opittaisiin paremmiksi.

Luovuin suurista suunnitelmista ja päädyin työstämään Winnietä tylsästi ympyröille tehden siirtymisiä ja voltteja. Noin 15-20 minuutin hommien jälkeen alkoi vihdoin tulla pieniä onnistumisen hetkiä ja ponikin tuntui vähitellen muuttuvan yhteistyökykyiseksi. Ravi oli jo ihan kohtuullista, johon päätin lopettaa hommat siltä kerralta. Silloin kun on vaikeaa eikä mikään meinaa onnistua, täytyy vain laskea rimaa ja lopettaa sellaisiin onnistumisiin, jotka vaikeassa tilanteessa onnistuvat. Päiviä tulee uusia ja samalla mahdollisuuksia suoriutua paremmin.