Talven comeback

Vai voiko sitä comebackiksi edes sanoa, ei täällä Turussa ole mitään talvea oikeastaan ollutkaan. Nyt kuitenkin vihdoin saatiin lunta ihan kunnolla! Pääsin heti käyttämään tilaisuuden hyväksi, kun Veikka oli lauantaina vailla kuskia. Poni jouti pellolle siinä missä omistajansakin kamera kaulassa.

Ensimmäistä kertaa turvauduin Veikan kanssa norsujarruun, olympiakuolaimeen. Tähän saakka olen ratsastanut ruunaa tavallisella nivelkuolaimella, mutta avoimelle pellolle teki mieli ottaa ylimääräinen käsijarru mukaan ihan kaiken varalta. Pääasiassa Veikan ongelma pellolla on ollut haluttomuus liikkua, mutta toisaalta onhan tuo ruuna väläytellyt pahaa tapaansa ottaa lähtöjä.

Pieniä motivoitumisongelmia Veikalla kyllä oli. Ruuna kulki vinottain ja poikittain, punki kohti pellon reunaa ehdotellen, että eikös kuitenkin poistuttaisi täältä. Pohjetta ja raippaa sai kuitenkin käyttää ponin suuttumatta, joten sen suurempia keskusteluja ei poistumisehdotuksista tarvinnut käydä. Rennon hölkkäilyn jälkeen Veikkis oli jo valmis tekemään töitä ja ravailikin todellisen työmyyrän lailla reipasta ja pyöreää ravia.

Laukassa piti taas keskustella työnteon jatkumisesta - pellon reunassa ei edelleenkään saisi siirtyä käyntiin ja punkea vinossa kohti tallia. Muutamien laukkaympyröiden jälkeen päästiin jo peltolaukkailun fiilikseen; baana auki, pohkeet kiinni ja kevyeen istuntaan! Vihdoin Veikka laukkasi jo vähän reippaammin ja isompaa laukkaa. Siitähän se sitten lähti, kuin raketin suusta. Poni viiletti pitkin peltoa vailla tietoakaan norsujarrusta suussaan, suunta oli suoraan kohti tallia. Pieneen hetkeen ei tämä ponityttö ollutkaan laukannut niin lujaa... Juuri ennen pellon reunaa ja ojaa palautui sentään jonkinlainen kontrolli ja sain pahisruunan käännettyä ympyrälle ja siirrettyä raviin. Niin vikkelästi ehti ruuna pinkaista, ettei kamerakaan ehtinyt mukaan näytökseen.

Tästä pyrähdyksestä Veikka sai muutaman sakkokierroksen laukkaa isolla ympyrällä. Päästiin vähitellen taas yhteisymmärrykseen vauhdista ja suunnasta, joten kotvasen kuluttua päästiin lopettelemaan hommia. Selkeästi hangessa kahlaaminen oli raskaampaa kuin maneesin pohjan tallaaminen, joten hieman lyhyempi treeni riitti tälle päivälle. Tehokastahan hangessa työskenteleminen kyllä on, tekee ponin lihaksistolle varmasti hyvää!