Maailman kaunein tamma kesäiltana

Useamman tunnin uintiretken jälkeen piti jaksaa vielä uhrata muutama ajatus Winnielle. Tamma päätyi narun päähän juoksemaan, kun oli saanut tähän saakka vain lomailla. Kerrankin minä kyykin vuorostani kentän keskellä kameran kanssa, kun Maiju puuhaili auringossa kimmeltelevän kultaisen tammansa kanssa. Tällä kertaa oli kerrankin kamera mukana oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa!

Ennen Harrin ja Winnien laidunloman päättymistä on luvassa vielä useampaa kuvapostausta eri teemoilla - pysykäähän siis kuulolla... :)

3

Kesän paras päivä - retki uittopaikalle

Tiistaina Maiju nappasi minut töiden jälkeen kyytiin ja huristeltiin taas kohti laidunlomalaisten paratiisia. Luvassa oli hieman pidempi maastoreissu lammelle, jossa saisi uittaa hevosia. Reppuun oli pakattuna naksutin ja hirveät kasat leipää - jos niiden avulla Harria ei saada veteen, niin ei sitten millään. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, sillä tiettävästi Harri on käynyt ehkä kerran aikaisemmin kahlaamassa vedessä, eikä hevosen veteen saaminen ollut erityisen helppoa.  Kaupunkilainen herkkäpeppu kun kiertää maastoillessakin vesilätäköt, ettei varpaat vain vahingossakaan kastu.

Matka lammelle kesti vajaan tunnin ja kulki mitä ihanemmissa maalaismaisemissa! Kiivettiin mäkiä tiheässä metsässä, ravailtiin hiekkateitä pellon vieressä ja kuljettiin poluilla hakattujen metsien läpi lämpimässä auringonpaisteessa. Harrikin oli mitä parhaimmalla mielellä liikenteessä. Ruunalla ei ollut kiire minnekkään ja se tuntui nauttivan uusissa maisemissa kuljeskelemisesta.

Lammelle päästyämme riisuttiin hevosilta suojat ja satulat ja minä sulloin taskuni täyteen leipää. Maiju sai käydä ensin pulikoimassa Jipon kanssa, kun me päivystimme Harrin ja kameran kanssa vastarannalla. Vakaasti luotin esimerkin voimaan - eiköhän Harri hyppäisi tyylikkään uimahypyn ja lähtisi sukeltelemaan muina miehinä, kun kerran on nähnyt kaverin menevän veteen edeltä.





Esimerkillisen uintisuorituksen jälkeen tehtiin vaihto ja oli Harrin vuoro kastella varpaansa. Ensimmäiset hetket näyttivät epätoivoisilta, kun tuo ruuna ei suostunut metriä lähemmäs rantaviivaa. Naksuttimella ja leivillä palkkailin tuota prinsessaa kuitenkin jokaiselta rantaa kohti otetulta askeleelta ja melkoi pian jo seisottiinkin vedessä kauhomassa minkä ehdittiin. Kun Harri oli päässyt kauhomisen ja roiskuttelun makuun, ei leivät enää edes kiinnostaneet.

Harri uskaltautui kastelemaan itesnsä ryntäisiin saakka. Syvemmälle päästäkseen olisi pitänyt uskaltaa lähteä kohti lammen keskustaa, mutta Harri koki turvallisemmaksi vaihtoehdoksi pysytellä rantaviivan lähettyvillä. Myöhemmin päästiin Jipon perässä hieman lähemmäs lammen keskustaa, mutta Jipon suunnistaessa vielä kauemmas totesi Harri turvallisemmaksi vaihtoehdoksi jäädä rantaan päivystämään.

Yhteisten uimaleikkien jälkeen sain hypätä vielä Jipon selkään ja käydä ihan kunnolla uimassa. Jippo toteutti pyynnön oikein vain kunnolla ja suuntasi suoraan lammen syvimpään kohtaan. Tamma intoutui ihan sukeltamaan saakka, kun yhtäkkiä hevosesta allani näkyi pelkät korvat! Varsinainen vesipeto, ei voi muuta sanoa! Kyllä vain oli hymy herkässä ja vaatt
eet märkänä alushousuja myöten tuon uinnin jälkeen. Kotiinpäin ratsastaessa oli kyllä istunta kohdillaan, kun niin takapuoli kuin jalatkin pysyivät satulassa kiinni kuin liimattuna.

9

Laidunelämää parhaimmillaan, draamalla höystettynä

Harri ja Winnie ovat nautiskelleet täysin rinnoin laidunlomastaan. Ötökkäloimi ja myrkyt ovat suojanneet Harria öttiäisiltä rittävästi, eikä ruunan ole tarvinnut juoksennella yötä päivää niitä karkuun. Vähän jännitin kuinka Harri tulisi pärjäämään laitumella yötä päivää, pystyisikö se rentoutumaan ollenkaan ja jäisikö nukkuminen kokonaan väliin ötököiden takia. Pelko osoittautui kuitenkin aivan turhaksi ja olen saanut Harrilta vain rennon letkeitä terveisiä!

Laidunlomansa alkupuolella Harri oli aamulla makoillut laitumensa portin lähettyvillä, kun sille tuotiin aamupöperöitä. Ei tuo ruuna ollut jaksanut vaivautua edes nousemaan ylös, vaan pikku prinsessa oli saanut nauttia aamupalansa sängyssä. Aamupalakulho tuupattiin turvan alle ja Harri tyhjensi sen tyytyväisenä ja jäi rauhassa jatkamaan lepäilyään, kun tyhjä kulho vietiin pois.

Hyvään palveluun tottuneena Harri oppi myös vaatimaan entistä parempaa palvelua. Kuumina hellepäivinä vesi lakkasi maistumasta isosta mustasta saavista lähes kokonaan, joten arvon ruunalle piti tarjoilla vettä värillisistä pienemmistä ämpäreistä. Kun ämpärit jätettiin laitumelle, ne kyllä tyhjenivät vähitellen päivän mittaan. Suuri musta saavi taas pysyi koskemattomana. Viikonloppuna lisäsin tuon kermapepun vesisaaviin omenamehua, mikä auttoi kyllä veden maistumiseen. Riittävästi juodakseen ruuna tarvitsisi varmaan mehujuomaansa pillin ja aurinkovarjonkin koristeeksi...

Aivan liian leppoisaksi ei hevosten laidunlomakaan käynyt, sillä perjantaina muutaman kilometrin päässä hevosten laitumesta riehui metsäpalo. Savu ulottui lähes laitumille saakka ja näytti melkoisen karulta kuvassa, jonka Maiju minulle välitti. Palo oli kuitenkin saatu lukuisten paloautojen ja helikopterin avulla sammumaan.

Lauantaina lähdettiin Maijun kanssa aamutuimaan ajelemaan kohti heppojen laidunta ja muutettiin hevoset taluttaen seuraavaan laidunkohteeseen. Ensimmäisen viikon hevoset majailivat Maijun siskon luona ja loppuajan kaverukset saavat laiduntaa vanhempien pihassa. Tällä kertaa Winnie sai jäädä pihaan syötävän suloisen Apo- shettiksen seuraksi, kun minä ja Harri sekä Maiju ja Jippo-suokki lähdettiin maastoreissulle.

Päästiin heittämään noin tunnin lenkki metsäpoluilla ja hyväpohjaisilla hiekkateillä. Matkalla törmättiin myös juuri tuohon palaneeseen osaan metsää - olipahan melkoisen karu näky. Metsässä leijaili palaneen käry ja laajalta alueelta oli palanut aivan kaikki aluskasvillisuus.

Ihan mielettömät maastoilumahdollisuudet tuolla kyllä on, ei voi muuta sanoa! Luulenpa, ettei minua saa tämän kuukauden aikana kertaakaan kentälle koulua vääntämään, kun loputtomat maastoreitit vain kutsuvat minua puoleensa.. Onneksi suunnitteilla onkin reissuja niin kahluupaikalle kuin pidemmillekin rmaastoreiteille.

Leppoisan maastolenkin jälkeen Harri pääsikin tutustumaan uuteen laitumeensa. Tylsänä eläkeläisenä se suostui kannustettuna ottamaan tasan kaksi raviaskelta ja parkkeerasi sitten laitumen kulmaan syömään. Eipähän saatu lennokkaita laidunkuvia taaskaan! Tuo tarvitsisi kaverin villitsemään itseään, jotta jaksaisi nostaa edes laukan. Winnie sentään intoutui muutaman laukka-askeleen ottamaan kannustettuna, mutta melkoisen heikoksi jäi tuonkin villiponin suoritus. 

1

Kesäkuun Ville Vaurion kouluvalmennus

Kuukausi vierähti taas hirmu nopeasti ja taas oli vuorossa Vaurion kouluvalmennus. Tällä kertaa minun piti alunperin osallistua puolen tunnin yksityistunnille ryhmäjakojen ja aikataulujen haasteiden vuoksi, mutta lopulta meille olikin ponin kanssa järjestynyt pari tunnille. 26 asteen helteessä hieman kirpaisi tieto siitä, ettei päästäisikään puolen tunnin työnteolla pälkähästä, vaan työskenneltäisiinkin kokonainen tunti. Sentään Moona pääsi ikuistamaan tuon rääkin niin kuvin kuin videoinkin!

Aloiteltiin itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen laukkatyöskentelyllä pääty-ympyrällä. Sain taas todeta, että vähällä ei poni tällä kertaa meikäläistä päästäisi.  Tuntui, että Winnie makasi koko painollaan vasemman ohjan päällä eikä päästänyt hetkeksikään irti. Kyljet tuntuivat pohkeille kuuroilta ja ponin selässä oli melko toivoton olo. Laukkajumppa teki ponille kuitenkin hyvää ja se alkoi notkistua ja pehmetä nopeasti. Ohjastuntuma keveni ja pääsin istumaan laukassa paremmin, mutta edelleen Winnie oli melko hidas. Helposti olen jäänyt varmistelemaan eteenpäinpyrkimystä käyttämällä pohjetta liian usein ja jatkuvasti, joten nyt sain tehtäväksi käyttää pohjetta vain neljä kertaa kierroksen aikana; lopun aikaa ponin piti selviytyä aivan itsekseen. Saatiinhan tuohon tammaan lopulta vähän itsenäisyyttä ja eteenpäinpyrkimystä niin, että kuski pääsi välillä eteenpäin puskemisen sijasta ihan vain ratsastamaan!

Laukkaverryttelyn jälkeen jatkettiin edellisen valmennuksen teemalla, pohkeenväistöillä. Viimeksi poni väisti vasemmalle melko kivasti, mutta oikealle väistöt olivat haastavampia. Ristiaskeleet toimivat kivasti, mutta eteenpäinpyrkimys katosi. Etenkin oikealle väistettäessä Winnie protestoi melko paljon nousemalla pois peräänannosta ja huitelemalla päällään sinne tänne ohjaa vasten.

Viimekertaisten haasteiden vuoksi poni sai aloittaa tehtävän hieman valmennuspariaan helpommalla kaavalla; lyhyen sivun keskeltä käännettiin pituushalkaisijalle, josta tavoitteena oli päästä tasaisessa väistössä uralle tehden väistön aikana siirtyminen käyntiin. Samaa toistettiin jatkuvasti suuntaa vaihtaen.

Poni yllätti niin kuskin kuin valmentajankin oikein pätevillä väistöillä ja jopa siirtymisillä väistön sisällä, joten melko pian saatiin komennus vaikeuttaa tehtävää ja ryhtyä tekemään väistöjä diagonaalilla. Poni väisti näppärästi myös pidempää matkaa, vaikkakin alkoi selkeästi hieman väsähtää loppua kohden, jolloin eteenpäinpyrkimys hieman katosi ja hetkittäin pakka tuntui leviävän kokonaan käsiin. Tällöin sain taas muistutuksia olla nopeampi ja terävämpi; jos poni on hidas, täytyy kuskin olla nopeaakin nopeampi ja ennakoida pohkeella jo ennen kuin dramaattinen hidastus ehtii tapahtua.

Onnistuneiden väistöjen ja kehujen jälkeen palattiin vielä pääty-ympyrälle tekemään laukkaa ja ravia.  Tässä vaiheessa nimettömäni huusivat jo tuskissaan hoosiannaa; olin unohtanut ratsastushanskat talliin ja nyt hikiset sormet olivat hankautuneet tahmeaa nahkaohjaa vasten saaden molempiin käsiin aikaiseksi kiitettävät vesikellot. Ohjien piteleminen oli siis jo himpun verran haasteellista! Ohjat pääsivät venymään ja hölskymään ja minä yritin parhaani mukaan ratsastella ohja nimettömän ja keskisormen välissä tai pelkässä nyrkissä.

Nyt allani oli kuitenkin aivan eri poni kuin vajaa tuntia aikaisemmin! Kuumasta ilmasta ja raskaasta treenistä huolimatta tuo pieni kultainen poni laukkasi aktiivista pyöreää laukkaa täydellisen kevyenä ja todella tasaisena kädelle. Minä sain vain istua kyydissä ja myödätä parhaani mukaan! Hitsi vie tuo tamma tuntui hyvältä. Erityisen hyvältä tuntui kuulla kehuja Villeltä; poni oli paremman näköinen kuin koskaan ennen ja se on mennyt kuukaudessakin jo paljon eteenpäin laukan ja väistöjen suhteen. Hyvää työtä on siis tullut tehtyä!

6