Kesän paras päivä - retki uittopaikalle

Tiistaina Maiju nappasi minut töiden jälkeen kyytiin ja huristeltiin taas kohti laidunlomalaisten paratiisia. Luvassa oli hieman pidempi maastoreissu lammelle, jossa saisi uittaa hevosia. Reppuun oli pakattuna naksutin ja hirveät kasat leipää - jos niiden avulla Harria ei saada veteen, niin ei sitten millään. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, sillä tiettävästi Harri on käynyt ehkä kerran aikaisemmin kahlaamassa vedessä, eikä hevosen veteen saaminen ollut erityisen helppoa.  Kaupunkilainen herkkäpeppu kun kiertää maastoillessakin vesilätäköt, ettei varpaat vain vahingossakaan kastu.

Matka lammelle kesti vajaan tunnin ja kulki mitä ihanemmissa maalaismaisemissa! Kiivettiin mäkiä tiheässä metsässä, ravailtiin hiekkateitä pellon vieressä ja kuljettiin poluilla hakattujen metsien läpi lämpimässä auringonpaisteessa. Harrikin oli mitä parhaimmalla mielellä liikenteessä. Ruunalla ei ollut kiire minnekkään ja se tuntui nauttivan uusissa maisemissa kuljeskelemisesta.

Lammelle päästyämme riisuttiin hevosilta suojat ja satulat ja minä sulloin taskuni täyteen leipää. Maiju sai käydä ensin pulikoimassa Jipon kanssa, kun me päivystimme Harrin ja kameran kanssa vastarannalla. Vakaasti luotin esimerkin voimaan - eiköhän Harri hyppäisi tyylikkään uimahypyn ja lähtisi sukeltelemaan muina miehinä, kun kerran on nähnyt kaverin menevän veteen edeltä.





Esimerkillisen uintisuorituksen jälkeen tehtiin vaihto ja oli Harrin vuoro kastella varpaansa. Ensimmäiset hetket näyttivät epätoivoisilta, kun tuo ruuna ei suostunut metriä lähemmäs rantaviivaa. Naksuttimella ja leivillä palkkailin tuota prinsessaa kuitenkin jokaiselta rantaa kohti otetulta askeleelta ja melkoi pian jo seisottiinkin vedessä kauhomassa minkä ehdittiin. Kun Harri oli päässyt kauhomisen ja roiskuttelun makuun, ei leivät enää edes kiinnostaneet.

Harri uskaltautui kastelemaan itesnsä ryntäisiin saakka. Syvemmälle päästäkseen olisi pitänyt uskaltaa lähteä kohti lammen keskustaa, mutta Harri koki turvallisemmaksi vaihtoehdoksi pysytellä rantaviivan lähettyvillä. Myöhemmin päästiin Jipon perässä hieman lähemmäs lammen keskustaa, mutta Jipon suunnistaessa vielä kauemmas totesi Harri turvallisemmaksi vaihtoehdoksi jäädä rantaan päivystämään.

Yhteisten uimaleikkien jälkeen sain hypätä vielä Jipon selkään ja käydä ihan kunnolla uimassa. Jippo toteutti pyynnön oikein vain kunnolla ja suuntasi suoraan lammen syvimpään kohtaan. Tamma intoutui ihan sukeltamaan saakka, kun yhtäkkiä hevosesta allani näkyi pelkät korvat! Varsinainen vesipeto, ei voi muuta sanoa! Kyllä vain oli hymy herkässä ja vaatt
eet märkänä alushousuja myöten tuon uinnin jälkeen. Kotiinpäin ratsastaessa oli kyllä istunta kohdillaan, kun niin takapuoli kuin jalatkin pysyivät satulassa kiinni kuin liimattuna.