Kesäkuun Ville Vaurion kouluvalmennus

Kuukausi vierähti taas hirmu nopeasti ja taas oli vuorossa Vaurion kouluvalmennus. Tällä kertaa minun piti alunperin osallistua puolen tunnin yksityistunnille ryhmäjakojen ja aikataulujen haasteiden vuoksi, mutta lopulta meille olikin ponin kanssa järjestynyt pari tunnille. 26 asteen helteessä hieman kirpaisi tieto siitä, ettei päästäisikään puolen tunnin työnteolla pälkähästä, vaan työskenneltäisiinkin kokonainen tunti. Sentään Moona pääsi ikuistamaan tuon rääkin niin kuvin kuin videoinkin!

Aloiteltiin itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen laukkatyöskentelyllä pääty-ympyrällä. Sain taas todeta, että vähällä ei poni tällä kertaa meikäläistä päästäisi.  Tuntui, että Winnie makasi koko painollaan vasemman ohjan päällä eikä päästänyt hetkeksikään irti. Kyljet tuntuivat pohkeille kuuroilta ja ponin selässä oli melko toivoton olo. Laukkajumppa teki ponille kuitenkin hyvää ja se alkoi notkistua ja pehmetä nopeasti. Ohjastuntuma keveni ja pääsin istumaan laukassa paremmin, mutta edelleen Winnie oli melko hidas. Helposti olen jäänyt varmistelemaan eteenpäinpyrkimystä käyttämällä pohjetta liian usein ja jatkuvasti, joten nyt sain tehtäväksi käyttää pohjetta vain neljä kertaa kierroksen aikana; lopun aikaa ponin piti selviytyä aivan itsekseen. Saatiinhan tuohon tammaan lopulta vähän itsenäisyyttä ja eteenpäinpyrkimystä niin, että kuski pääsi välillä eteenpäin puskemisen sijasta ihan vain ratsastamaan!

Laukkaverryttelyn jälkeen jatkettiin edellisen valmennuksen teemalla, pohkeenväistöillä. Viimeksi poni väisti vasemmalle melko kivasti, mutta oikealle väistöt olivat haastavampia. Ristiaskeleet toimivat kivasti, mutta eteenpäinpyrkimys katosi. Etenkin oikealle väistettäessä Winnie protestoi melko paljon nousemalla pois peräänannosta ja huitelemalla päällään sinne tänne ohjaa vasten.

Viimekertaisten haasteiden vuoksi poni sai aloittaa tehtävän hieman valmennuspariaan helpommalla kaavalla; lyhyen sivun keskeltä käännettiin pituushalkaisijalle, josta tavoitteena oli päästä tasaisessa väistössä uralle tehden väistön aikana siirtyminen käyntiin. Samaa toistettiin jatkuvasti suuntaa vaihtaen.

Poni yllätti niin kuskin kuin valmentajankin oikein pätevillä väistöillä ja jopa siirtymisillä väistön sisällä, joten melko pian saatiin komennus vaikeuttaa tehtävää ja ryhtyä tekemään väistöjä diagonaalilla. Poni väisti näppärästi myös pidempää matkaa, vaikkakin alkoi selkeästi hieman väsähtää loppua kohden, jolloin eteenpäinpyrkimys hieman katosi ja hetkittäin pakka tuntui leviävän kokonaan käsiin. Tällöin sain taas muistutuksia olla nopeampi ja terävämpi; jos poni on hidas, täytyy kuskin olla nopeaakin nopeampi ja ennakoida pohkeella jo ennen kuin dramaattinen hidastus ehtii tapahtua.

Onnistuneiden väistöjen ja kehujen jälkeen palattiin vielä pääty-ympyrälle tekemään laukkaa ja ravia.  Tässä vaiheessa nimettömäni huusivat jo tuskissaan hoosiannaa; olin unohtanut ratsastushanskat talliin ja nyt hikiset sormet olivat hankautuneet tahmeaa nahkaohjaa vasten saaden molempiin käsiin aikaiseksi kiitettävät vesikellot. Ohjien piteleminen oli siis jo himpun verran haasteellista! Ohjat pääsivät venymään ja hölskymään ja minä yritin parhaani mukaan ratsastella ohja nimettömän ja keskisormen välissä tai pelkässä nyrkissä.

Nyt allani oli kuitenkin aivan eri poni kuin vajaa tuntia aikaisemmin! Kuumasta ilmasta ja raskaasta treenistä huolimatta tuo pieni kultainen poni laukkasi aktiivista pyöreää laukkaa täydellisen kevyenä ja todella tasaisena kädelle. Minä sain vain istua kyydissä ja myödätä parhaani mukaan! Hitsi vie tuo tamma tuntui hyvältä. Erityisen hyvältä tuntui kuulla kehuja Villeltä; poni oli paremman näköinen kuin koskaan ennen ja se on mennyt kuukaudessakin jo paljon eteenpäin laukan ja väistöjen suhteen. Hyvää työtä on siis tullut tehtyä!