Pakkanen paukkuu ja ponit pörisee

Tulihan se talvi lopulta tännekkin ja tulikin rytäkällä! Tammikuun puoliväliin saakka pyörittiin siinä jopa + 5 asteen kinttaalla, mutta tällä hetkellä lämpömittari näyttää -17 astetta. Olisihan vähän vähempikin riittänyt, mutta en valita. Kunhan on talvi!

Tähän saakka olen ratsastellut vallan tyytyväisenä hupparilla ja ratsastussaappailla, mutta nyt viikonloppuna saikin jo miettiä, mitä sitä laittaa päällensä, ettei palellu. Tässä oma reseptini kylmyyden kangistamiseen, kun ohjelmassa on reipasta ratsastusta, eikä pelkkää hevosen selässä matkustamista. Tykkäättekö ideasta, kiinnostaako jatkossa tämän tyyliset varustepostaukset?

Joululahjaksi saadut kuomat tuli testattua ensimmäisen kerran ratsastuskäytössä ja kyllä, ne ovat kaiken saamansa hehkutuksen arvoiset! Kuomat on superlämpimät, kestävät kosteutta, ovat turvalliset jalustimessa eivätkä hölsky ratsastaessa. Näiden jälkeen en todellakaan suostu vetämään jalkaani tavallisia talviratsastuskenkiä! Ja vanha viisaus pitää täysin paikkansa; kun varpaat on lämpimät, ei muu kehokaan palellu niin helposti.
Ensimmäistä kertaa varsinaisesti myös ratsastin syksyllä hankkimallani KL talvibomberilla. Se on lämmin. En ihmettelisi, vaikka sen kuva löytyisi sanakirjasta lämpimän kohdalta. Ratsastaessa tuli itseasiassa ihan hiki, mikä tosin johtui varmasti turvaliivistä takin alla. Pörröinen huppari teki myös osansa lämmittämisessä, sillä paksun olemuksensa ansiosta vaatekerrosten väliin jää normaalia enemmän ilmaa, joka siis todellisuudessa on se asia, joka ihmisen pitää lämpimänä.

Ohjelmassa sunnuntaina oli ihan normaalia koulutuuppausta maneesissa. Harri oli tietääkseni lauantaipäivän vapaalla, mikä saattoi osaltaan pakkasen rinnalla vaikuttaa ruunan hurjaan energisyyteen. Vauhti oli alkukäynneistä lähtien hurja, eikä Hartsa olisi malttanut ravailla laisinkaan. Tuntui, että hevonen keksi tekosyitä "pelästyä" ja hypähtää laukalle, jotta sai kiitää hetken tukka hulmuten. Osaltaan asiaan vaikutti varmasti myös maneesin viereisellä tienpätkällä rellestäneet autot - areenan vierellä on toisesta päästä suljettu tienpätkä, jolle amis- ja mopopojat kokoontuvat turhankin usein huudattamaan ajoneuvojaan. Näitä Harri siis stressasi jonkin verran ja tuntuikin pätkittäin tiejyrältä painellessaan menemään ohjaa vasten nojaten. Lopulta Hartsakin kuitenkin rauhoittui jonkin verran ja saatiin aikaiseksi myös ihan suunniteltua ja rauhallista laukkaa. Laukkasin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen, kun ei lasketa tahattomia laukkapyrähdyksiä Harrin villiintyessä!

Tällä viikolla ohjelmassa onkin normaalin koulutuuppauksen lisäksi ainakin maastoilua, mahdollisesti myös irtojuoksutusta. Toivotaan, että saan edes jonain päivänä tallille seuraa kameran kanssa!

8

pikku video

Tässä pieni pätkä sunnuntailta, unohdin aivan kokonaan että Liina kuvasi videoitakin! :) Ratsastin Harrin myös eilen jatkaen aika pitkälti samoja juttuja kuin sunnuntaina. Seuraavan kerran liikuttellen Hartsaa loppuviikosta, luultavasti useampana päivänä.

6

Ihan sumussa

Hitsi sentään miten vietävän iloiseksi ratsastaminen voi ihmisen tehdä! Ihan sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka ei tiedä mistä jäävät paitsi. Tuntuu vaikealta kuvitella, ettei kaikki saa ratsastamisesta sitä samaa fiilistä ja tykkää siitä.

Minä olen ollut hurjan iloinen varmaan koko viimeisen viikon. On ollut ihanaa päästä taas puuhailemaan hevosten kanssa, ratsastamaan ja muutenkin toimimaan itsenäisesti. Edelleen törmään päivittäin asioihin, joihin en vielä leikatun käteni takia kykene, mutta enemmän on kuitenkin niitä positiivisesti yllättäviä tilanteita kun huomaan, että pystynkin tekemään jotain mihin en ole pystynyt kahteen kuukauteen! Tällaisia elämän pieniä iloja on ihan vain esimerkiksi hiusten saaminen ponnarille, kahvikuppiin yltäminen alahyllyltä tai Harrin harjaaminen vasemmalla kädellä selän päältä asti. Elämän on siis vähitellen palautumassa normaaliksi - vihdoinkin. :)

Olen nauttinut todella paljon Harrin kanssa puuhailemisesta, se on alkanut vähitellen tuntua enemmän kuin "vuokrahevoselta, jota ratsastan kerran -pari viikossa". Harrin omistajat ovatkin todenneet, että saan käytännössä ajatella Harria omana hevosenani. Saan puuhailla ja ratsastaa oman mieleni mukaan, minkä vuoksi olenkin päässyt kunnolla tutustumaan tuohon ruunaan. Se alkaa jo tuntua "omalta" siinä mielessä, ettei se ole enää vieras hevonen, jonka käyttöopasta vasta selailen.




Tänään ystäväni Liina tuli taas ties kuinka monetta kertaa avukseni tallille, jotta pääsin ratsastamaan Harrilla. Sain harjailtua ja varustettua hevosen ihan itse - sain satulankin selkään! Nyt poiketaan vähän asiasta kukkaruukkuun, mutta ostin viikko sitten harjapakin. Kapistuksen, jollaista en ole koskaan ennen omistanut ja jota olen aina aliarvioinut. Olen suosinut harjakasseja ja ollut hyvin vakuuttunut siitä, että ne toimivat tarkoituksessaan paremmin kuin harjapakki. Koska Harri on kuitenkin suhteellisen korkea ja minä matala sekä käsivammainen, päädyin hankkimaan ihan oikean harjapakin. Huomauttaisin vielä, että hillitsin itseni, enkä ostanut kokonaan pinkkiä, vaan pelkästään mustan pakin, jossa on pinkit lukot. ;) Harjapakki kestää päällä seisomista ja nyt yllänkin sen päältä asettamaan Harrille satulan selkään! Lisäksi se on hurjan kätevä, kun voin säilyttää omia romujani siellä. Juoksutusliina, heijastimet, ylimääräiset pintelit ynnä muut säilyvät kivasti harjapakissa, jonka voin jättää satulahuoneeseen. Tähän saakka olen joutunut kantamaan edes takaisin mukanani kaikkia ylimääräisiä kamoja.


Takaisin aiheeseen. Liina avusti selkäännousussa ja satulavyön kiristyksessä, mutta muuten pärjäsinkin ihan itse. Ratsastin kentällä, koska jostain käsittämättömästä syystä lähes kukaan muu ei ikinä ratsasta siellä, joten saisin olla rauhassa ja jännittämättä takaa laukkaavia tai seinille hyppiviä hevosia. Harri kun on aikamoinen herkkis eikä meinaa pysyä välillä pöksyissään, jos muut hevoset ovat kovin vauhdikkaita. Kentälle meidän seuraksi tuli myöhemmin vielä Moona ja Taavi, entinen vuokraheppani kesältä. Moona ratsastelee Taavia nykyään, joten törmätään tallilla varmaan vähän useamminkin jatkossa. :)


Harrin kanssa tein ihan perusjuttuja, väistöjä käynnissä ja ravissa, ympyröitä ja siirtymisiä. Jonkin verran Harri nyppi ohjaa ja loppua kohden reipastui niin että tuli raskaammaksi edestä, mutta muuten ratsastus sujui oikein kivasti. Muutaman kerran Harri "pelästyi" polkupyörää ja maneesista lähtenyttä hevosta, jonka vuoksi tulikin laukattua muutama pätkä. Tarkoituksellisesti laukkaamisen aloittamista olen suunnitellut viikon - parin päähän, kun voin olla varmempi siitä, että kädessäni riittää voimat hevosen pitelemiseen. Ratsastaminen tuntui mielettömän kivalta ja Harrikin toimi oikein näppärästi! Oma kuntoni on vain aivan pohjamudissa, joten pitäisikin varmaan alkaa pikkuhiljaa käymään taas lenkeillä kunnon nostamiseksi. Valmennuksiinkaan ei kehtaa mennä, jos hengästyy jo alkuverryttelyssä. ;)

Huh miten paljon tekstiä pitkästä aikaa, kunniamaininta sinulle jos jaksoit lukea loppuun saakka!

Vanha ponijengi koossa! Liinaan ja Moonaan tutustuin vuosia sitten, kun ratsastettiin samalla ratsastuskoululla. Elämä
on jokaista kuljettanut hevosten parissa vähän eri suuntiin, mutta ympäri mennään, yhteen tullaan!

5

Elektroniikkakatsaus

Sainkin jo ennen joulua toiveen toteuttaa postaus, jossa esittelen kamerat ja muun elektroniikan, jolla tätä blogia pyöritän. Loppujen lopuksi aika suuri osa blogista on riippuvainen juurikin näistä laitteista! Monen mielestä hyvälaatuiset kuvat ja videot tekevät blogista mielenkiintoisemman, joten luonnollisestikin hyvät kuvausvälineet tuo pienen etulyöntiaseman ja mahdollisuuden laadukkaan blogin pyörittämiseen.

Kamerat ja lisävarusteet

kuva: www.kenrockwell.com

Järjestelmäkamereani on Nikon D90, joka on osoittautunut varsin päteväksi laitteeksi. Suurin ongelmani on ollut vain se, etten ole ikinä vaivautunut kunnolla opettelemaan kameran käyttöä. Pääasiassa on tullut kuvattua vain automaattiasetuksilla, mutta viimeaikoina olen vihdoin perehtynyt vähän manuaalikuvauksen saloihin ja oppinut, kuinka kuviin voi vaikuttaa itsekkin. Kunhan vain siis oppisin kunnolla käyttämään kameraa, sillä saisi varsin hyviä kuvia. Kamerassa on myös videokuvaustoiminto.

kuva: Wikipedia

Putkena minulla on järjestelmäkamerassa Nikonin 18-200. Putki on aivan ihanteellinen, koska sillä voi kuvata lähietäisyydeltä, mutta myös yllättävän kaukaa tarkkoja ja hyvälaatuisia kuvia. Makrokuvaus tällä ei onnistu, mutta tuota ominaisuutta harvemmin hevosten kanssa tarvitseekaan. Hevosten ja ratsastuksen kuvaamiseen tämä on siis vallan mainio. Kilpailuissakin tällä yltää kuvaamaan kaikkiin radan kolkkiin yhdestä kuvauspaikasta.

Nikon d90 runko ja 18-200 putki.

kuva: rokinon.com

Toisinaan olen saanut lainata isältäni kalansilmäobjektiivia. Merkkiä ja mallia en muista, mutta kaikkihan nuo toimivat käytännössä samalla tavalla. Ratsastuksen kuvaamiseen kalansilmä ei ole mikään hyvä vaihtoehto, mutta satunnaiseen erikoisempien kuvien kuvaamiseen se on oikein passeli. Objektiivissa ei ole käytännössä ollenkaan zoomia ja se pyöristää kuvaa hassusti.

Nikon d90 runko ja kalansilmäobjektiivi.

kuva: digi-kuva.fi

Edellis jouluna sain lahjaksi Sony HDR-PJ10E videokameran. Kamerassa on 42 kertainen zoomi, kosketusnäyttö, kuvanvakaus, sekä esimerkiksi hidastustoiminto. Lisäksi kamerassa on projektori, jolla kuvatut pätkät voi heijastaa suoraan kamerasta esimerkiksi pimeän huoneen seinälle.








Tämän videon kuvaamiseen on käytetty ainoastaan yllä mainittua videokameraa.

kuva: mobislyder.com

Mobislyder kamerakisko on uusimpia kuvausvarusteitani ja olenkin päässyt vasta vähäsen opettelemaan sen käyttöä. Kiskon tarkoitus on tuottaa tasaista ja liukuvaa kuvaa, jollaisen kuvaaminen vapaalla kädellä on käsittämättömän vaikeaa. Tällä 66 cm pitkällä varrella saa kuvattua jo varsin laajoja kuvia.










Tietokone ja ohjelmat

kuva: www.chippewa.ca

Postaaminen onnistuu ihan miltä tahansa koneelta, eikä kone itsessään vaikuta blogiin millään tavalla. Itselläni on käytössä Applen Macbook Air, joka on varsin näppärä kone. Erityisesti tykkään käyttöjärjestelmästä!

Erityisen kiitollinen Applelle olen iMovie elokuvatyökalusta. Tällä kokoan kaikki videot nopeasti ja helposti. iMovie on vakiovarusteena kaikissa Applen koneissa, eikä sitä saa ladattua muille koneille.

Bannerit ja taustat teen Gimpillä. Alkuun koko ohjelma oli täyttä hepreaa, mutta vähitellen olen alkanut oppia ohjelman käyttöä. Gimp on ilmainen ja sen voi ladata netistä niin Applen koneille kuin kaikille muillekkin.

Kuvien perusmuokkauksen teen iPhotolla, joka on iMovien tapaan Applen oma sovellus. Pikaiseen säätämiseen ohjelma on oikein kiva, nopea ja näppärä, mutta kunnolliseen kuvanmuokkaukseen jokin toinen ohjelma olisi tarpeellinen.

2

Tavoitteita!

En ole tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, mutta joitan tavoitteita voisi olla aiheellista tälle vuodelle asettaa. Tavoitteita olen tainnut asettaa viimeksi ratsastuskouluaikoina, koska silloin tiesin suunnilleen mitä vuoden aikana tulisi ratsastuksen suhteen tapahtumaan. Viime vuodet olen mennyt enemmän "aika näyttää mitä tapahtuu" periaatteella, sillä pitkään aikaan minulla ei ole ollut mitään varmuutta hevosten pysyvyydestä. Pojua vuokrailin aina vain syys- ja talvikauden ja Winnien kanssa vietetyt viimeiset kaksi vuotta olivat pelkkää jännittämistä siitä, koska poni menee kaupaksi ja koska se lähtee. Nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vuokraamiseni on jokseenkin turvattua ja pysyvää.

Tavoitteet Essille
- vahvistaa lavan ja selän lihaksia riittävästi normaalia ratsastusta tukeviksi
- käydä säännöllisesti ratsastuskoulun irtotunneilla hyppäämässä
- parantaa istuntaa etenkin kouluratsastuksessa

Tavoitteet Harrin kanssa
- valmentautua säännöllisesti koulussa, vähintään kerran kuukaudessa
- startata seuratasolla keväällä helppo C ja syksyllä helppo B
- opettaa Harri hymyilemään merkistä
- treenata säännöllisesti maastakäsin ja kehittyä siinä

Tavoitteet Aksun kanssa
- kevään aikana kehittää yhteistyötä tasaisella ja maastakäsin
- kesään mennessä aloittaa pienten esteiden treenaus
- valmentautua esteillä vähintään kerran kuukaudessa
- syksyllä mahdollisesti kilpailla seuratasolla pikkuluokkia

Miltä tavoitteet teistä kuulostaa, muuttaisitteko tai lisäisittekö jotain? Oletteko itse asettaneet tavoitteita tälle vuodelle?

3

Pari kuvaa viime viikolta

Tässä joitain kuvia viime viikolta, kun kävin Harrin selässä ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen. Jälleen kerran suuren suuri kiitos Jennille kuvista ja muutenkin avusta. :)

Olen jatkanut Harrin kanssa maastakäsin harjoittelua muutaman kerran viikossa. Taitaakin olla ihan hyvä asia, etten pysty vielä ratsastamaan ihan yksin, sillä nyt joudun "pakosti" touhuaamaan myös maastakäsin enemmän. Yleensä kun saa vapaasti valita ratsastuksen ja maastakäsittelyn välillä, tulee liian usein valittua vain se ratsastus. Nyt kun pääsen yksinäni kuitenkin tallille ja puuhailemaan Harrin kanssa, olen alkanut arvostaakkin tuota mahdollisuutta treenata maastakäsin. Olen oppinut Harrista paljon lisää jo parissa viikossa!

Ollaan tehty edelleen ihan perusjuttuja; seuraamisharjoituksia, pysähdyksiä, peruutuksia, väistämistä ja friendly gamea raipan kanssa ja ilman. Aletaan ehkä pikkuhiljaa jo ymmärtää toisiamme; minä alan oppia, miten Harrilta pitää pyytää asioita ja Harri taas ymmärtää, mitä minä oikein käytökselläni ajan takaa.

2