Alunperin oli tarkoitus viritellä sunnuntaina Julin perään suksia tai lumilautaa, mutta suksia en saanut hankittua ja ainut lumilautailutaitoinen kaveriporukasta olin minä. Ymmärrettävistä syistä Nenna ei tahtonut kiivetä Julin selkään, kun sillä oli kovien pakkasten vuoksi ollut 4 vapaapäivää peräkkäin. Päädyttiin siis siihen, ettei hiihtoratsasteta missään muodossa tänä viikonloppuna. Juli piti kuitenkin liikuttaa, kuten lähes kaikki muutkin tuntihevoset. En itsekään ollut kovin innokas kiipeämään Julin selkään sen lomailun jälkeen, joten treenasin sen kanssa ensin agia maneesissa, jotta se saisi ensin vähän aivotyöskennellä ja purkaa turhaa energiaansa. Agi sujuikin vallan mainiosti, poni nousi lavalle (eikä halunnut tulla sieltä alas ollenkaan) ja laittoi molemmat jalkansa autonrenkaaseen pienellä avustuksella. Odotellaan innolla, joskos tallilla joskus keväällä järjestettäisiin leikkimieliset agikisat ;) Agitreenailun jälkeen kiipesin ponin selkään ja ravailin & laukkasin muutaman kierroksen maneesissa, ennen kuin lähdettiin maastoon. Poni vaikutti siltä, että se on turhat energiansa purkanut eikä aijo singahtaa mihinkään suuntaan. Käveltiin ja ravailtiin pellolla ihan nätisti, joten en olettanut laukankaan olevan mikään ongelma. Laukkasin auratulla pätkällä pellon reunassa ja olin jo hidastamassa ponia ravin kautta käyntiin, kun se yhtäkkiä päätti ryöstää. Tiedä sitten "säikähtikö" poni hiihtäjää vai innostuiko vaan edessä aukeavasta baanasta, mutta lujaa mentiin. Kun yritin hidastaa, Juli pukitti. Pysyin kyydissä, kunnes kaveri päätti ovelasti tehdä äkkipysähdyksen ( josta jäi noin 50 cm jarrutusjäljet lumeen), kadota alta ja kääntyä paikallaan ympäri. Tässä vaiheessa maastouduin selästä ja poni paineli pää viidentenä jalkana takaisin talliin. Siellä tamma oli kuulemma tehnyt laukassa vielä kunniakierroksen tallinkin ympäri. Ei muuta kuin ponia hakemaan ja ratsastamaan takaisin sinne mistä se itse oli päättänyt poistua paikalta... Alkuun ei sattunut ollenkaan, mutta nyt kun tippumisesta on kulunut noin vuorokausi, olen melkoisen jumissa joka paikasta. Kädet on jumissa, selkä koko pituudeltaan takapuoleen asti on jumissa ja ilmeisesti yksi sormistakin on jotenkin venähtänyt tai muuta vastaavaa. Noh, sillä se kipu lähtee millä on tullutkin, huomenna kiipeän taas Pojun selkään.. ;) Laskeskelin tuossa ihan mielenkiinnosta, että oli tasan kymmenes kerta kun Juli paiskaa mut selästään.
Ensi viikolla siis EI varmasti pulkka/hiihto/lumilauratsatsasteta Julilla, vaan menen sillä maneesissa ja keräilen omaa itseluottamustani takaisin. Saadaan kuitenkin tallin eräs yksityinen poni lainaksi, jolla saadaan hiihtoratsastaa :)
Kattavamman koosteen näytöksestä pääset katsomaan täältä. :)
Kuvien kopioiminen muuhun kuin omaan käyttöön (esim tietokoneen taustakuvaksi) kielletty...
Tiistaina ratsastin Pojulla ekaa kertaa ikinä kaulanarulla. Puin ponille kuitenkin päähän riimun, johon kiinnitin ohjat niin, että kaveri on tarvittaessa hallittavissa ohjalla. Alkuun pidin ohjien päästä kiinni, mutta lopulta kun kaulanarun käyttö alkoi luonnistua molemmilta, jätin ohjat lepäämään ponin kaulalle ja pidin kiinni pelkästä kaulan ympäri kulkevasta narusta. Poju kääntyy ihan ällistyttävän hyvin pelkillä painoavuilla ja pienellä kaulanarun ohjaamisella. Pysähdykset oli alkuun hankalia, koska en ymmärtänyt rentoutua selässä. Lopulta ei tarvinnut kuin rentoutua ja nojata vähän taakse samalla kun vetää vähän kaulanarusta. Ravissa kääntäminen oli hankalampaa, mutta onnistuin kuitenkin tekemään kahdeksikkoa. Laukkaa en kokeillut narun kanssa, vaan siinä vaiheessa jätin koko kaulanarun pois ja ratsastin loppuajan riimulla ihan ohjastuntumalla.
Totesin että tällainen joidenkin mielestä turha ja typerä leikkiminen voi myös kehittää sekä ratsastajaa että ratsua. Toiset kutsuvat varusteetonta ratsastusta luonnonsuojeluksi, mutta oma mielipiteeni on että se kertoo ratsastajan taidoista sekä ihmisen ja hevosen välisestä luottamuksesta. Varusteethan ovat apuvälineitä hevosen hallitsemiseksi. Mikäli hevosen pystyy hallitsemaan ilman varusteita, tai mahdollisimman vähillä varusteilla, niin eihän siitä voi olla mitään haittaa normaalin ratsastuksen tai minkään muunkaan kannalta, päin vastoin! Mikäli hevonen kääntyy allasi pelkillä painoavuilla, se varmasti kääntyy helposti myös kuolaimet suussaan. Itse ainakin opin tuon yhden ratsastuskerran aikana painolla ratsastamisesta enemmän kuin ikinä ennen. Olen ollut myös taipuvainen ratsastamaan liikaa kädellä - nyt oli pakko käyttää muita keinoja hevosen kääntämiseen. Kun nyt opin uusia asioita ratsastaessani ilman satulaa tai kuolaimia, osaan hyödyntää niitä myös kaikilla varusteilla ratsastaessa. Ehkä en ensi kerralla käännä laukassa pelkällä ohjalla, vaan hyödynnän myös painoa ja pohjetta.
Keskiviikkona olikin jo paljon kylmempi ilma, noin viitisentoista astetta pakkasta. Päätin lähteä Pojun kanssa pellolle ja heittää sille varmuudeksi loimen niskaan, ettei se vain palellu. Tiistaina Poju oli yskinyt jonkin verran, joten ratsastin kuunnellen hevosta. Poju kuitenkin liikkui tosi tyytyväisenä eteenpäin ja oikein innostui laukassa. Se ei yskinyt lainkaan, vaikka otettiin lopulta pidempikin pätkä rauhallista laukkaa. Ilmeisesti kylmä ja kuiva ilma sitten on ponille parempi, en tiedä.
Torstaista lauantaihin on ollut ja luvattu hurjia pakkasia, yli -20 astetta reippaastikkin. Talli on periaatteessa suljettu, kun ylimääräistä ovista kulkemista pyritään välttämään että talli pysyisi lämpimänä. Poju siis lomailee nämä päivät, tosin tarhaan se on päässyt loimen kanssa aina aamupäivisin. Oltiin sovittu Pojun omistajien kanssa, että saan päästää kaverini tänään köpöttelemään hetkeksi Pojun selkään. Harmittavaisesti näin kylmä ilma perui suunnitelmat, mutta käytiin kuitenkin rapsuttelemassa ja moikkaamassa ponia. Uusi yritys sitten ensi viikolla :)
Huomiseksi sain yllättäen liput Apassionataan, jonne ratsastusseuramme järjestää retken. Aihe poikkeaa ihan täysin blogista, mutta onko teillä kiinnostusta esimerkiksi videopostaukseen matkalta? Kommentoikaa tähän postaukseen mikäli videopostaus kiinnostaa, niin osaan varata sitten kameran mukaan. :) Ihan tavallinen poniaiheinen videopostaus on tulossa taas kunhan pääsen tallille sellaiseen aikaan, että siellä on ihmisiä jotka voi kameran varressa heilua.. Juttua on siis kuvaajan järjestyessä tulossa niin maastakäsintöyskentelystä kuin riimu/kaulanaruratsastuksestakin.
Olen ilkeästi pitänyt teitä lukijoita epätietoisuudessa, kun vain ilmoitin Winnien tulevan takaisin, mutten kertonut mitään yksityiskohtia. Tämä johtuu siitä, etten yksinkertaisesti tiennyt itsekään sen enempää, kuin tänne kirjoitin. Sain tekstiviestin kaveriltani tallilta, että Winnie tulee takaisin ja Winga (Winniestä vaihdossa tullut hevonen) lähtee takaisin. Enempää hänkään ei osannut asiasta kertoa.
Tilanne on siis se, että tämä tuntihevoseksi tullut heppa tosiaan on jo lähtenyt takaisin. Winnie on taas Metsäkylän omistuksessa, mutta toistaiseksi asuu vielä siellä, minne se jouluna myytiin, koska Metsäkylässä ei ole tammalle tällä hetkellä tilaa muualla kuin ulkokarsinassa. Winnie on tulossa kotiin heti kun ilmat lämpenee tai tallista sisältä vapautuu karsina. Poni on kuitenkin edelleen koko ajan myytävänä, joten on mahdollisuus että se myydään suoraan nykyisestä asuinpaikastaan eteenpäin, eikä se ehdi edes takaisin Metsäkylään. Nyt on kuitenkin melko heikkoa hevosmarkkinoilla, joten uskallan ehkä toivoa, ettei kaveri menisi nyt kaupaksi.
Itse olen miettinyt pääni puhki kaikista eri vaihtoehdoista, joilla pystyisin Winnien pitämään lähelläni. En voi ostaa sitä. En voi ottaa sitä yksin ylläpitoon. Se tuskin pärjää vieläkään ratsastuskoulun tunneilla niin, että voisi jäädä hyvillä mielin Metsäkylään tuntiponiksi. Puoliylläpitoon voisin ehkä pystyä, mutta jollain halvemmalla tallilla. Silloin tarvitsen jonkun toisen uhkarohkean ihmisen, joka tahtoisi ponista puolet vastuulleen. Metsäkylässä mulla ei ole varaa sitä vuokrata (enempää kuin päivän verran viikossa, mikä ei asiaa paljon helpota) tai puoliylläpitää. Noh, mennään päivä kerrallaan toivoen parasta mutta peläten pahinta. :)
Tänään vihdoin saatiin Julille hiihtoratsastusvaljaat päälle! Poni on tosiaan pulkkaa/ufoliukuria ainakin vetänyt entisessä kodissaan, tosin siitä on aikaa nyt noin 7 vuotta. Vähän jännitin että mitä Juli sanoo perässä tulevaan pulkkaan, mutta hyvinhän tamma suhtautui. Alkuun totutettiin ponia vain valjaisiin tulevaan paineeseen niin, että taluttelin ponia tallin pihassa ja kaveri käveli perässä vetäen painoa valjaisiin. Tämän jälkeen lisättiin kuvioon pulkka, johon Juli ei taaskaan sanonut yhtään mitään. Ei sitten muuta kuin ratsastaja selkään ja pulkkailija kyytiin!
Juli käyttäytyi ihan superhyvin, se ei ollut moksiskaan perässä tulevasta pulkasta. Käveltiin läheiselle pellolle, jossa otettiin ravipätkiäkin. Ne sujui niin nätisti, että päätettiin kokeilla muutama askel laukkaa. Julia piti lähinnä kannustaa liikkumaan eteenpäin, se ei kerännyt kierroksia laukasta ollenkaan! :) Toisella kerralla Juli jo syttyikin laukasta ja päätti heittää ilmoille ihan oikean pukin, ehkäpä sitä jäi kaihertamaan viimeviikkoinen nössöpukki ja hän päätti korjata asian nyt tänään. Ihan oikeassa ylöspäinsuuntautuvassa pukissa oli kuitenkin helpompi istua kyydissä ja matka jatkuikin laukassa heti sen jälkeen.
Lopuksi vaihdettiin vielä kuskin ja pulkkailijan paikat, että pääsin itsekin hetkeksi istumaan pulkkaan. Käveltiin tallille nätisti ja Juli sai hirmuisesti kehuja ja herkkuja, on se niin hieno! Ensi viikolla on varmaan vuorossa minisukset, mikäli saan järjestettyä jostain tarpeeksi pienet monot itselleni.
En pysy nahoissani, olen niin iloinen etten pysty istumaan paikallani tai hengittämään normaalisti, mieleni tekisi vain huutaa ja kiljua koko maailmalle kuinka iloinen olen! Sain juuri kuulla että Winnie tulee takaisin! <3
Alunperin oli tarkoitus viritellä sunnuntaina Julin perään suksia tai lumilautaa, mutta suksia en saanut hankittua ja ainut lumilautailutaitoinen kaveriporukasta olin minä. Ymmärrettävistä syistä Nenna ei tahtonut kiivetä Julin selkään, kun sillä oli kovien pakkasten vuoksi ollut 4 vapaapäivää peräkkäin. Päädyttiin siis siihen, ettei hiihtoratsasteta missään muodossa tänä viikonloppuna. Juli piti kuitenkin liikuttaa, kuten lähes kaikki muutkin tuntihevoset. En itsekään ollut kovin innokas kiipeämään Julin selkään sen lomailun jälkeen, joten treenasin sen kanssa ensin agia maneesissa, jotta se saisi ensin vähän aivotyöskennellä ja purkaa turhaa energiaansa. Agi sujuikin vallan mainiosti, poni nousi lavalle (eikä halunnut tulla sieltä alas ollenkaan) ja laittoi molemmat jalkansa autonrenkaaseen pienellä avustuksella. Odotellaan innolla, joskos tallilla joskus keväällä järjestettäisiin leikkimieliset agikisat ;)
Agitreenailun jälkeen kiipesin ponin selkään ja ravailin & laukkasin muutaman kierroksen maneesissa, ennen kuin lähdettiin maastoon. Poni vaikutti siltä, että se on turhat energiansa purkanut eikä aijo singahtaa mihinkään suuntaan. Käveltiin ja ravailtiin pellolla ihan nätisti, joten en olettanut laukankaan olevan mikään ongelma. Laukkasin auratulla pätkällä pellon reunassa ja olin jo hidastamassa ponia ravin kautta käyntiin, kun se yhtäkkiä päätti ryöstää. Tiedä sitten "säikähtikö" poni hiihtäjää vai innostuiko vaan edessä aukeavasta baanasta, mutta lujaa mentiin. Kun yritin hidastaa, Juli pukitti. Pysyin kyydissä, kunnes kaveri päätti ovelasti tehdä äkkipysähdyksen ( josta jäi noin 50 cm jarrutusjäljet lumeen), kadota alta ja kääntyä paikallaan ympäri. Tässä vaiheessa maastouduin selästä ja poni paineli pää viidentenä jalkana takaisin talliin. Siellä tamma oli kuulemma tehnyt laukassa vielä kunniakierroksen tallinkin ympäri. Ei muuta kuin ponia hakemaan ja ratsastamaan takaisin sinne mistä se itse oli päättänyt poistua paikalta...
Alkuun ei sattunut ollenkaan, mutta nyt kun tippumisesta on kulunut noin vuorokausi, olen melkoisen jumissa joka paikasta. Kädet on jumissa, selkä koko pituudeltaan takapuoleen asti on jumissa ja ilmeisesti yksi sormistakin on jotenkin venähtänyt tai muuta vastaavaa. Noh, sillä se kipu lähtee millä on tullutkin, huomenna kiipeän taas Pojun selkään.. ;) Laskeskelin tuossa ihan mielenkiinnosta, että oli tasan kymmenes kerta kun Juli paiskaa mut selästään.
Ensi viikolla siis EI varmasti pulkka/hiihto/lumilauratsatsasteta Julilla, vaan menen sillä maneesissa ja keräilen omaa itseluottamustani takaisin. Saadaan kuitenkin tallin eräs yksityinen poni lainaksi, jolla saadaan hiihtoratsastaa :)
