Poju on tosiaan ollut mun hoidossa maanantaista saakka ja vielä huominen torstaipäiväkin lisättiin mulle huolehdittavaksi. Olen siis päässyt taas leikkimään poninomistajaa, kun kukaan muu ei ole ponin perään katsonut kolmeen päivään. Vähän pelottaa ajatus siitä, että Poju ontuisi tai kehittelisi ähkyä tai vastaavaa, enkä huomaisi mitään. Toistaiseksi poni on ainakin vielä hengissä ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä. ;)
Maanantaina ratsastelin Pojulla maneesissa. Tein pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa, kolmikaarisella tein siirtymisiä ja voltteja. Taivuttelin ponia ympyröillä ja asettelin sisälle ja ulos. Laukkaverkkaa otin pääty-ympyrällä muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen tein vielä avotaivutuksia ravissa pituushalkaisijalla vaihtaen avon suuntaa aina voltin jälkeen. Ravissa homma sujui sen verran hyvin, että päätin kokeilla avoa myös laukassa. En tiedä onko ponin kanssa koskaan ennen tehty taivutusta laukassa, mutta kyllä sieltä lopulta tuli pieniä pätkiä laukkaa kolmella kaviouralla! Ei todellakaan mitään täydellistä avotaivutusta hienossa ja korkeassa peräänannossa, mutta kuitenkin laukkaa kolmella uralla taipuneena. Kyllä se siitä, tätä on kiva lähteä treenaamaan enemmänkin :) Pohkeenväistöjäkin kokeilin laukassa molempiin suuntiin ja kyllä se askel sieltä suuntautui sivuttain! Tästä ei valitettavasti ole videomateriaalia.
Tiistaina kävin Pojun kanssa ilman satulaa lumisella pellolla. Pyörittiin lähipelloilla noin tunnin verran keskittyen käyntityöskentelyyn. Tein siirtymisiä ja pysähdyksiä ympyröillä, volteilla ja kahdeksikolla. Laukkaa otettiin muutaman ympyrän verran molempiin suuntiin. Poju oli hieno ja reipas, kun ei säikkynyt hiihtäjiä laisinkaan! :)
Tänään keskiviikkona suunnitelmissa oli mennä maneesissa, ettei jatkuva lumessa kahlaaminen rasita pienen ponin lihaksia. Oikean takajalan haavasta oli kuitenkin irronnut rupi, jolloin haavan pinta oli auki. Pesin haavan ja päädyin ratsastamaan pellolla, ettei haavaan mene likaa. Tänään oltiin pellolla vähemmän aikaa mutta ravailtiin ja laukattiin enemmän kuin ennen. Poju kuitenkin liikkui reippaasti ja halukkaasti eteenpäin, eli tuskimpa se kymmensenttinen hanki oli liian hurja lihastreeni kaverille.
Huomenna käydään varmaan vain kävelemässä maastossa että lihakset vähän vertyy ja poni saa muuten rennomman vapaapäivän. Hieron ja venyttelen ponin vielä läpi, kun siitä on selvästi ollut aikaisemminkin hyötyä.
Sain tosiaan luvan käydä liikuttelemassa Julitaa siihen asti, että alkeiskurssit alkavat taas sunnuntaisin joskus maaliskuun puolella. Ajatuksena oli kokeilla miten poni reagoi hiihtoratsastusvaljaisiin ja pulkkaan, mutta kummatkaan vehkeet ei olleet mukana. Saatiin kuitenkin lupa testata niitä ensi viikolla. :) Lähdettiin sitten parin kaverin kanssa maastoon läheiselle pellolle. Toinen kaveri oli ratsain ja toinen shetikan kanssa taluttaen. Viime talvena en pahemmin laukkaillut tai muutenkaan mennyt reippaammin maastossa Julin kanssa. Pellolla ei olla menty ikinä talvella, laukkaa ollaan joskus otettu lumisia lenkkipolkuja pitkin ja muutaman kerran olen tullut alaskin. Luonnollisestikin odotukset ponin käytöksestä ei olleet kovin huipussaan, vaan arvasin sen mahdollisesti pukittavan kun on muutenkin ensimmäisiä kertoja maastossa pakkasten ja lumien aikaan. Kaksi villitsevää kaveriakaan ei helpottaneet asiaa yhtään, joten varauduin reissuun laittamalla ponille D-kuolaimien sijasta rollerit.
Alkuun sujui ihan kivasti, käveltiin ja ravailtiin toisen ponin perässä, ettei Juli päätä yhtäkkiä ampaista paikoiltaan kaverin luo toiselle puolen peltoa. Pari kertaa Juli säikähti kauempana olevia hiihtäjiä, mutta pysyi kuitenkin käsissä. Laukkaa oli tarkoitus ottaa ympyrällä aina puoli kierrosta poispäin tallista. Alkuun Juli ei liikkunut ollenkaan, kun kaverit seisoi ympyrän keskellä juuri siksi, etteivät villitsisi ponia ryöstämään mihinkään suuntaan. Ravailin kierroksen verran ympyrällä ja otettiin yksi onnistunut nosto. Pääasia oli että poni nostaa eikä pukita, laukan säilyttämisellä ei ollut niin väliä. Tarkoitus oli ottaa samanlainen laukkapätkä uudestaan samasta kohtaa, mutta Juli oli saanut tarpeekseen yksin juoksemisesta ja päätti että nyt saa riittää. Sain osani taas Julin bravuurista, kyömypukista, joka on säälittävän ja surkean näköinen, mutta saa ratsastajan helposti irti satulasta. Tuon pukin seurauksena olen tainnut tulla alas Julin selästä noin 7 kertaa joko kovemmasta tai pienemmästä vauhdista. Jollain ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin selässä, en ymmärrä miten!
Ensi viikolla ei todellakaan suunnata pellolle, vaikka ehkä pitäisi käydä tekemässä ponille selväksi, ettei noin käyttäydytä. En kuitenkaan luota siihen että pysyn selässä ja parempi aina on, ettei Juli pääse pälkähästä pukittamalla ja juoksemalla yksin talliin. Pienenä lisänä on tietysti se, että rytäkässä voi hippasen myös sattua... ;) Taidetaan odotella pellolle aurattavaa uraa ennen kuin laukkaillaan uudestaan muualla kuin teillä. Ensi viikonloppuna sen sijaan viritetään ponille hiihtoratsastusvaljaat ja kokeillaan niitä hiihtäjän/pulkan kanssa joko kentällä tai tallin pihassa tai jossain, missä nyt on sen verran tasaista että voidaan kokeilla touhua. Kenttä olisi toki hyvä vaihtoehto, kun se on aidattu... Julilla siis on pulkkaratsastettu entisessä kodissaan ehkä 7-8 vuotta sitten, eli homma on kyllä tuttua mutta saattanut kuitenkin unohtua. Saa nähdä miten homma sujuu!
Poju on mulla ens viikolla ma-ke ja nyt sillä saa vihdoin ratsastaa normaalisti :) Tämän kaverin kanssa suuntaan varmasti pellolle, siihen kun luotan aivan eri tavalla kun Juliin!
Nyt on joku kummallinen arvontavillitys kaikissa blogeissa, itsekin olen osallistunut muutamiin. Käykää kurkkaamassa blogit, itse ainakin tykkään näistä kovasti! Erityylisiä blogeja, mutta ainakin mulle jokaisella on jotain annettavaa :) Itsekin varmasti järjestän jonkunmoisen arvonnan tässä joskus, kunhan saan edellisenkin palkinnon järjestettyä vielä pois alta. Kiirettä, menoa ja vilskettä on ollut niin paljon että piirtämiselle (arvonnan palkintona siis oli piirustus omasta hepasta) ei vain ole yksinkertaisesti jäänyt aikaa! Seuraavassa arvonnassa siis tulee olemaan jotain tavaraa tai muuta, minkä pystyn voittajalle lähettämään helposti ;) Arvonta kuitenkin siis vuorossa vasta kun saan edellisen palkinnon piirrettyä, kyllä minä sen tässä pian yritän piirtää.. Heittäkää ehdotuksia, millainen arvonnan palkinto olisi kiinnostava. Jotain pientä siis, mikä on helppo lähettää postissa ja soveltuu opiskelijan budjettiin. :) Tarkoitushan ei ole lahjoa lukijoita tai kalastella uusia arvonnan perustella, vaan muistaa jotakuta pienellä eleellä.
Olen käynyt tällä viikolla muutamaan otteeseen hoitamassa Pojun sen sairaslomaillessa. Olen hoitanut haavan pesemällä, kuivaamalla ja sprayaamalla ja nyt se kyllä näyttää mielestäni oikein hyvältä jo, tosin niin kyllä pitääkin kun poni on saanut parannella sitä jo puolisentoista viikkoa. ;) Nyt haava on pysynyt kiinni eikä ole erittänyt mitään mätääkään viime päivinä. Jalka ei ole kuuma tai turvonnut, joten ratsastamaan pääsee varmasti pian, kunhan haava vain pysyy edelleen kiinni.
Ponin kanssa ollaan tehty pidempiä talutuslenkkejä maastossa. Pojun kanssa on kiva lenkkeillä, kun se kulkee huolettomasti mukana kuin koira ja käyttäytyy hyvin. Kaveri ei säiky tai kerää kierroksia, vaan laahustaa tyytyväisenä vierellä tallista poispäin mentäessä, mutta pidentää askelta kun käännytään takaisin. Lenkkeilijöille Poju on luonut positiivista kuvaa hevosista ja hevosharrastajista, kun se on ohittanut koirat, vaunut ja sauvakävelijät mukisematta ja antanut innokkaimpien rapsutellakkin itseään. :) Useasti ponia kehutaankin hienoksi ja kauniiksi, mitä se kyllä onkin!
PS! Tänne on vihdoinkin satanut ihan kunnolla lunta, ehkä päästään kokeilemaan pulkka/hiihtoratsastusta lähiaikoina! :)
Saatiin yllättäen liput Hulluna Saraan- elokuvan kutsuvierasensi-iltaan, joka ilmeisesti oli myös ihan maailmanensi-ilta, kun muissa kaupungeissa kutsuvierasnäytökset alkoi myöhemmin. Leffa oli siis se, jossa oltiin viime kesänä mukana Julitan ja ratsastuskoulun toisen ponin, Monsterin kanssa. Paikalla oli joitakin näyttelijöitä sekä elokuvan ohjaaja ja tuottaja (?).Oli jännä nähdä millainen elokuvasta sitten lopulta tuli, etenkin niistä kohdista joiden kuvaamisen näki paikan päällä tai joissa oli itse avustamassa. Kuten arveltiinkin, niin kaksipäiväisen kuvaussession tuloksena poneja näkyi valkokankaalla muutamien sekuntien ajan. Molemmat esiintyivät kyllä hyvin edukseen! Juli pääsi ihan kunnon lähikuvaan ja itsekin vilahdin taustalla toisen ponin selässä;) Oli kyllä mahtavaa päästä tuollaiseenkin projektiin mukaan! Elokuvaa suosittelen lämpimästi, se oli yllättävän hyvä! Yleensä en niin pidä suomalaisista elokuvista, mutta tästä kyllä pidin tosissani. Huumori oli jotenkin niin suomalaista, että se väkisinkin uppoaa jokaiseen suomalaiseen ja etenkin Turkulaiseen;)
Kun nyt elokuva on julkaistu niin joitakin kuvia kuvauspaikalta uskaltaa varmasti jo julkaistakin, tässä muutamia.
Poju on edelleen kipeä jalkansa kanssa, nyt kaveri on saanut kunnon hauteen sen ympärille. Näillä näkymin siis ei olla ihan hetkeen vielä kiipeämässä selkään.
Kävin eilen kuitenkin tallilla moikkaamassa Pojua ja Julitaa. Julin harjasin ihan huolella ja hieroinkin vielä lopuksi läpi. Julilla kun on ollut selkä toisinaan jumissa, kun parhaana erityisratsastusponina se saa välillä sille liian painavia ratsastajia selkäänsä. Tänäänkin Juli joutui töihin, tosin vain talutusratsastukseen noin tunniksi.
Kun sunnuntaisin ei tällä hetkellä ole muita tunteja, on tallissa yleensä aina jokunen heppa joka kuitenkin kaipaa liikutusta. Tällä kertaa koin iloisen yllätyksen kun sain liikuttaa pienen russ-ponin Teemun! Teemu on ihan hirmu symppis kaveri, jota olen liikuttanut muutamia kertoja kevyesti ja tykännyt ihan tosi paljon. Muista tuntihepoista en niin välitä, kun ne mulle tärkeimmät ja kivoimmat on aikojen saatossa lähteneet. Teemu on kuitenkin sellainen poni josta tykkään ihan tosissani, varmaan ratsastaisin sillä jos kävisin vielä ratsastuskoulun tunneilla :) Muutama kaveri sai myös liikutettavat hepat allensa ja suunnattiin maneesiin. Teemun selässä muistui mieleen varmaan 4 vuoden takaiset tunnit, kun tykkäsin ratsastaa suunnilleen Temen kokoisella ja myös aika saman oloisella ponilla Maaralla. Jännitin tunteja aina hirmuisesti ja odotin aina viikon 6 päivää seuraavaa ratsastustuntia ja toivoin saavani ratsastaa Maaralla. Ponin selässä hymyilin aina leveästi ja olin iloinen saadessani ratsastaa sillä, vaikka ratsastus itsessään olisi sujunut kuinka huonosti. Nyt koin hassun flash backin Teemun selässä, oli hauska tunne muistella kuinka ratsastus oli aina niin erityistä kun vielä kävi tunneilla vain kerran viikossa, eikä ratsustaan voinut olla edes varma. :) Liikuteltiin hepat aikas kevyesti, Teemun kanssa tein vähän takaosan väistätyksiä ja ihan pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Laukkaa otin vain pääty-ympyrällä muutaman kierroksen molempiin suuntiin. En ollutkaan aikaisemmin laukannut Teemulla, kun olin vain liikutellut sitä kevyesti käynnissä ja ravissa tai käynyt maastoilemassa käynnissä. Laukka oli reipas, mutta kiva istua! Teemu on salainen ystäväni. <3
( Tämän jälkeen alan saada nimettömiä kirjeitä, murhaavia katseita ja rumia sähköposteja kaikilta pieniltä ratsastajilta, jotka ovat myös menettäneet sydämensä Teemulle ja tahtovat tehdä selväksi, ettei Teemua saa viedä heiltä eikä muut saa tykätä siitä ;) Ei hätää, en ole aloittamassa tunteja Teemun takia tai ala kilpailla sillä tai edes hoitaa sitä! Olenhan ponille liian isokin :) )
