Valmennuspostaus: Poni venymään kuin kuminauha

Postaus on toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Winnien kanssa ei voi valmennukseen lähtiessä milloinkaan tietää, mitä päädymme harjoittelemaan. Toisinaan suunnitelmat pitävät ja pääsemme harjoittelemaan esimerkiksi vastalaukkoja, mutta joinain kertoina päädymme vain työstämään askellajeja läpi ympyrällä. Winniestä harvoin pystyy päättelemään edes edellisen päivän ratsastuksen perustella millainen se on tänään ratsastaa, joten myös valmentajan suunnitelmat joutuvat elämään tilanteen mukana.

Joulupäivän kouluvalmennus lähti hyvin liikkeelle. Winnie liikkui rentona ja hakeutui tasaiselle kuolaintuntumalle ja peräänantoon. Laukkakin pyöri alkuverryttelystä saakka melko kivasti. Kesken laukan ponissa tapahtui yhtäkkinen muutos; sitä kiukutti, eikä se sietänyt yhtään pohkeen tai raipan käyttöä. Pelkästään pohkeella koskemalla sain harmistuneen tamman pukittamaan paikallaan ja huitomaan jaloillaan.

Osasyy dramaattiseen käytökseen oli varmasti kiimassa - niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, viittasivat merkit Winnien viimeaikaisessa käytöksessä kiimaan. Joulukuussa! Lyhyen ihmettelyn jälkeen kiukuttelun todellinen syy alkoi selvitä, kun poni päästeli hirmuiset määrät ilmaa lähdettyään taas liikkeelle. Winnien olo selkeästi helpotti ja lopulta lukuisten kaasunpäästelyiden jälkeen se reagoi taas normaalisti niin pohkeeseen kuin raippaankin.

Koko valmennus otettiin kuitenkin hieman varovaisemmin ja ponia kuunnellen. Päädyimme työskentelemään suurella pääty-ympyrällä tehden siirtymisiä ravin sisällä ja ravin ja laukan välillä. Tavoitteena oli saavuttaa joustoa erityisesti raviin; ratsastajana minun pitäisi pystyä lyhentämään ja kasvattamaan ravia ilman, että liikkeen energia katoaa.

Ravissa Winnie liikkui kiukunpuuskansa jälkeen oikein hyvin. Aluksi ravia lyhentäessäni se valahti helposti pois peräänannosta nostaen päänsä ylös ja laskien selkänsä, mutta toistojen myötä laadusta tuli tasaisempaa ja poni säilytti tasaisen kuolaintuntuman takajalkojen koukistuessa samalla rungon alle.

Tämänkaltaisella harjoittelulla Winnien raviin saadaan lisää säädeltävyyttä; ponin saadessa voimaa takaosaansa se jaksaa kantaa itsensä lyhyessäkin ravissa ja vastaavasti myös työntää aktiivisesti takaa keskiravissa. Kun Winnie malttaa ja jaksaa kantaa painonsa hitaassa temmossa takaosallaan, helpottuvat lopulta myös voimaa vaativat siirtymiset.


Kun Winnie saatiin ravissa toimimaan kuminauhamaisesti pienillä avuilla, lisättiin tehtävään laukkaa. Isommasta ja energisestä ravista oli helpompi tehdä selkeä kokoaminen lyhyempään raviin kuin harjoitusravista. Kun poni hetken odotti ja siirsi painoaan enemmän takajaloille, saatiin aikaiseksi melko kivoja laukannostoja.

Siirtymiset ovat olleet minulle istunnan osalta haastavia - vaikka ravissa tai laukassakin istuisin siististi ryhdissä, lähden huomaamattani ratsastamaan siirtymisiä aivan liikaa ylävartalollani. Tässä valmennuksessa kiinnitimme erityistä huomiota istuntaani, mikä näkyy myös alla olevalla videolla. Loppua kohden istuntani on vakaampi ja ylävartalo pysyy paremmin paikoillaan niin ravi-laukka siirtymisissä kuin laukka-ravi siirtymisissäkin.

Hassua on se, että usein ajattelen korjaavani ensin hevosen laukan ja sitten vasta oman istuntani. "Kun hevonen laukkaa hyvää laukkaa, voin keskittyä istumiseen. Siihen saakka joudun ratsastamaan." Kun ulkopuolinen käskikin taas ensin istua oikeaoppisesti, sain huomata laukan laadun paranevan ja hevosen suoristuvan kuin itsestään.


Perusasioiden ääreltä ollaan päästy harjoittelemaan välillä haastavampiakin tehtäviä, mutta tällä hetkellä elää vahvana tunne siitä, että perusasiat ovat melko kivasti hallussa, mikä onkin kaikkein tärkeintä. Tuntuu, että positiivista kehitystä on tapahtunut paljon muutaman kuukauden aikana! Yhä useammin Winnien kanssa olen saanut kokea onnistumisen iloa ja aikaisemmin hyvinkin vaikeat asiat ovat alkaneet sujua yllättävän helposti. Uskoni siihen, että poni kilpailee tänä vuonna hyvällä menestyksellä helpon A:n luokkia kasvaa päivä päivältä!