keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tasapainotreeniä ilman kuolaimia

Sain tuossa muutama viikko sitten ylimääräisiä Winnie-päiviä, kun Maiju epäonnisesti liukastui ja runnoi häntäluunsa. Koska sovituista koppitreeneistä pidettiin kuitenkin kiinni ja Maijun oli joka tapauksessa tultava tallille, sain pitkästä aikaa kuvia itsenäisestä koulutreenistä. 

Pienenä sivuhuomautuksena voin mainita, että ahkeran koppiharjoittelun tuloksena Winnie kävelee traileriin jo vauhdilla kauraämpärin perässä ja takapuomikin on saatu jo kiinni! Tämä lienee se vuosi, kun ponilla vihdoin päästään kilpailemaan muuallekin, kuin naapuritallin kisoihin.


Aikoinaan ratsastin hyvinkin paljon ilman satulaa - esimerkiksi Harrin selässä taisin istua hevosen viimeisen puolen vuoden aikana satulan kanssa ehkä kahdesti. Yhä useammin valitsen kuitenkin nykyään ratsastaa satulalla. Osin ehkä siksi, että itsesuojeluvaisto käskee niin. Jos maneesissa on muita ratsukoita ja Winnie on tuhmalla päällä, on sen hypähdyksissä ja pukeissa helpompi pysyä kyydissä satulan kanssa. 

Osaltaan satulalla ratsastamiseen vaikuttaa ajatus siitä, että kunnon koulutreenit nyt vain kuuluu ratsastaa kunnon varusteissa. Satulasta saa toki tukea istuntaan, mutta todellisuudessa ilman penkkiä istuntaa pääsee kuitenkin hyödyntämään vielä enemmän. Winnien liike on kaiken kukkuraksi erittäin miellyttävä ja pehmeä, mikä tekee istunnalla ratsastamisesta ihanan helppoa. Satulan siis voisi jättää talliin hieman useamminkin!



Kuolaimettomat suitset on Winniellä viikoittaisessa käytössä ja ne saatan helpostikin valita aivan tavalliseen koulutreeniin. Valmennuksissa käytän aina kuolainta, mutta itsenäisesti ratsastan kuolaimetta aivan samoja tehtäviä kuin kuolaimellakin. Winnie on aina toiminut hyvin niin hackamorella kuin vaikka pelkällä riimullakin. Se liikkuu rennosti ja tuntuu, että tamma nauttii, kun suu saa jäädä tyhjäksi.

Tällä ratsastuskerralla Winnie oli oikein seesteisellä tuulella, kun saimme olla maneesissa aivan rauhassa. Kaikki tuntui alusta saakka todella helpolta! Istunnalla pidättäessäni poni jäi leijumaan alleni ja ulos hengittämällä se lähti kasvattamaan askeltaan. Avo- ja sulkutaivutukset luonnistuivat helposti siinä missä väistötkin. Laukka vaati hieman jumppaamista, mutta sekin vertyi lopulta. 




Istuntani kertoo kyllä hyvin selkeästi, milloin asiat tuntuvat hankalilta. Etenkin ilman satulaa polvet nousevat hävyttömän korkealle ja etukenoakaan ei voi vastustaa! Kun ratsastus alkaa taas sujua, ryhti suoristuu ja jalat palaavat vähitellen omille paikoilleen. 

Tältä osin ilman satulaa ratsastaminen on hieman petollista; se on kyllä hirmu hyvää tasapainotreeniä, muttei istuntatreeniä. Istuntatreeneihin vaaditaan satula, joka ohjaa jalkaa oikeaan suuntaan ja rajaa takapuolelle oman tilan. Jalustimet on siis hyvä jättää pois, mutta satulaa ei kannata tyysti hylätä.



Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat