Tee vähemmän, saa enemmän!

Wilma on kunnostautunut niin esteillä kuin koulussakin valmentautumisen suhteen. Koulutreeneihin otettiin vauhtia jo vuoden vaihteessa, mutta tunnit jäivät muutaman kuukauden tauolle valmentajan ollessa poissa Suomesta. Kevään tuoma lämpö ja valo toivat kaivattua tsemppiä ryhtiliikkeeseen ja sain aikaiseksi sopia vihdoin seuraavan tunnin.

Perushommat Wilman kanssa on sujunut itsenäisissä treeneissä vailla suurempia haasteita. Valtavien ongelmien kanssa ei siis lähdetty tunnille, vaan pikemminkin haistelemaan tuulia ja saamaan palautetta siitä, mihin asioihin pitäisi treeneissä jatkossa panostaa, jos haluaa jatkaa meidän positiivista kehitystä ratsukkona.

Aloitimme tutulla pohkeenväistöharjoituksella käynnissä ratsastaen kulmat keskittyen ulkolavan hallintaan ja tehden uran sisäpuolella pohkeenväistöä uran suuntaisesti. Wilma ryhtyi tehtävään hyvällä fiiliksellä - se keskittyi hyvin ja malttoi asetella jalkojaan ristiin säheltämättä mitään ylimääräistä.

Väistöillä heräteltiin Wilmaa herkäksi pohjeavuille ja tukeutumaan tasaisesti ulko-ohjaan, joka tässä tapauksessa oli väistättävän pohkeen vastakkainen ohja. Wilma tukeutui ohjalle yllättävän helposti ja tasaisena, mutta sen eteenpäinpyrkimys väheni helposti liikaakin.

Ratsastajana sain keskittyä tekemään mahdollisimman vähän; kuten alkuvuoden valmennuksissakin todettiin, teen asioita aivan liikaa Wilman puolesta ja varmistelen sen pärjäämistä. Nyt jouduin todella keskittymään, etten naputtaisi varmuuden vuoksi joka askeleella väistättävällä pohkeellani, vaan käyttäisin pohjetta aina vain tarvittaessa.

Seuraavaksi Wilma sai harjoitella itsekseen pärjäämistä kevyessä ravissa uran sisäpuolella. Tavoitteena oli ratsastaa suoraan ilman aidan tukea pystyen asettamaan ponia pitkän sivun aikana sekä sisälle- että ulospäin.

Kuvista näkeekin taas, kuinka suorassa istumisen sijaan nojaan selkeästi asettamaani suuntaan tehdäkseni Wilmalle vieläkin selvemmäksi, minne haluan sen taipuvan. Tällainen liikaa tekeminen jää todella helposti huomaamatta, kun ratsastaelee vain itsekseen! Wilma sen sijaan suoriutui tehtävästä varsin mallikkaasti ja pysyi hyvin tasapainossa, vaikka ratsastaja omalla heilumisellaan varmasti hankaloittikin tehtävää.

Ravissa jumpattiin lapoja siirtäen ympyrällä ponin etuosaa ympyrän sisälle. Wilma ratkaisi tilanteen siirtämällä mielummin takaosansa ympyräuran ulkopuolelle, mutta toistojen ja kehujen avulla saatiin poni reagoimaan halutulla tavalla. Muutaman taivuttavan askeleen jälkeen saatiin lupa suoristaa ja ratsastaa ravia isommin eteenpäin. 

Eteenratsastuksessa lähdin tosissani taas ratsastamaan liikaa. Sen sijaan, että olisin vain hengittänyt ulos ja antanut ponille luvan lähteä etenemään, nostin kädet korviin ikään kuin varmistaakseni, ettei poni valahda pitkäksi ja samalla ajoin niin pohkeella kuin istunnallakin. Kuvittelin kovin, että Wilma tarvitsee tämän kaiken avun ja tuen suoriutuakseen tehtävästä.

Yllättäen kun uskalsin jättää Wilman selviytymään tehtävästä enemmän yksin, se reagoikin juuri toivotulla tavalla. Se ei valunut pitkäksi, vaan pysyi ryhdissä ja venytti itsensä isommille askelille samalla, kun sain vain istua kyydissä häiritsemättä.

Koska ravissa oltiin treenattu siirtymisiä askellajin sisällä, ei ponin ajatuksia haluttu sekoittaa laukalla lisäämällä ravitehtävään nostoja. Niinpä laukannostoja tehtiin käynnistä ratsastaen käynti ensin aktiiviseksi ja nostamalla hallitusti ja pehmeästi puolipidätteen kautta.

Laukannostojen suhteen tehtiin pidempään töitä. Tein helposti liikaa tai sitten olinkin epäselvä ja jätin ponin täysin yksin; pusersin Wilman jännittyneenä ja liian suurilla avuilla räjähtävään laukannostoon tai jäin toivomaan, että poni ehkä nostaisi laukan, jolloin nosto venyi pitkäksi ja jäi löysäksi.

Tasapaino löytyi kuitenkin melko pian ja Wilma teki muutamia oikein hyviä ja rauhallisia, mutta täsmällisiä nostoja. Laukassa leikiteltiin myös taivutuksilla kuten ravissakin. Jotta etuosaa saatiin asetettua ulkolavasta lähtien ympyrän sisälle, piti ponin kyetä hidastamaan ja kokoamaan laukkaa lyhyitä hetkiä. Onnistuneiden askeleiden jälkeen Wilma sai laukata reippaammin eteenpäin. 

Kuski sai  jälleen palautetta liikaa tekemisestä; ajattelin aivan liian usein, että Wilma pudottaa laukan heti, kun annan sen hidastaa vähänkin. Ennakoin jopa niin paljon, että sain ponin luovuttamaan silloinkin, kun se itse yritti korjata tasapainoaan hitaassa laukassa. Uskaltamalla luottaa enemmän Wilmaan sainkin huomata, että se pystyy kuin pystyykin ihan omin voimin ylläpitämään kootumman laukan!

Yli tunnin kestäneen "alkuverryttelyn" jälkeen Wilma alkoi olla aika kivasti avuilla. Se reagoi apuihin täsmällisesti ja nopeasti ja taipui hyvin molemmista kyljistään. Jotta tulevaisuudessa päästäisiin tekemään tunneilla muutakin kuin työskentelyyn valmistavia tehtäviä, olisi hyvin suotavaa harjoitella näitä asioita säännöllisesti. Niinpä otetaan nyt tavoitteeksi valmentautua ihan viikoittain, jotta saataisiin perusasiat niin hyvin haltuun, että ne joskus tulisivat ihan selkärangasta.