Vastalaukoilla vetreäksi

Koulutreenit Veikan kanssa alkoivat loppukesästä kulkea alamäkeen. Siinä missä perustyöskentely oli aikaisemmin helppoa, nousikin haasteeksi ponin suoruus, joka heijastui hyvin vahvasti kaikkeen tekemiseen. Oikea kierros oli hankala erityisesti laukassa, mutta vaikeimpina päivinä myös ravissa. Tuntui, että oikea lapa ei päässyt liikkeeseen mukaan ja hevonen oli koko ajan taipuneena vasemmalle.

Kun viikon tehoratsastuskuurinkaan aikana edistystä parempaan ei tapahtunut, kutsuttiin paikalle satulansovittaja. Samanlaista vinoutta kun ei ollut havaittavissa estepenkin kanssa ja kokemuksesta tiedettiin, että laidunkauden loppupuolella etenkin koulusatulan istuvuus tulisi tarkistaa.

Veikan selästä ei löytynyt jumeja ja satulakin vaikutti istuvan hyvin. Pienellä tarkastelulla selvisi kuitenkin, että satulassa oli Veikan tämänhetkiseen lihavuuskuntoon nähden liikaa täytettä edessä ja takana - se jäi siis keskeltä liikaa irti selästä. Täytepalat poistettiin ja satulan istuvuus tarkistettiin ratsastaessa ja todettiin hyväksi.

Ensimmäisen viikon aikana Veikan ratsastettavuudessa ei tapahtunut suuria muutoksia parempaan, mutta seuraavan viikon kuluessa poni alkoi jo suoristua. Ystäväni Jenni kävi meitä kuvaamassa erällä treenikerralla, jolloin tein erityisen paljon töitä laukassa. Vastalaukat ovat toimineet Veikan kanssa hyvin suoristavina ja tasapainoa kehittävinä harjoituksina ja niitä onkin ilo tehdä, sillä Veikka on tullut niissä aika hyväksi! 

Meidän treenit oli vähällä jäädä lyhyeen, sillä heti kentälle päästyämme Veikka bongasi kentän laidalle ilmestyneen traktorin kauhan. Veikka on helposti huolestuvaa sorttia, mutta tällä kertaa huoli oli aivan uudella tasolla. Poni allani oli jännityksestä kivikova ja sen silmät ja sieraimet olivat lautasen kokoiset. Sain kannustettua ponia aina muutaman askeleen eteenpäin ennen kuin se taas liimasi kavionsa maahan ja jäi puhisten tuijottamaan kauhaa.

Puolivälissä kenttää Veikalle riitti ja se teki kuuluisan hätäratkaisunsa ja otti lähdön. Olin varautunut reaktioon ja ehdin kuvaajallekin mainita, että kohta lähtee. Siitä huolimatta en pystynyt tekemään tilanteessa mitään. Veikka kääntyi ympäräi salaman lailla ja kiikutti minut ehkä sadan metrin matkan tallin pihaan. Yritin hidastaa ja kääntää ponin yhden ohjan pysäytyksellä ympäri, mutta Veikkis oli tällä kertaa vahvempi.

Palattiin kentälle samoille kohdin josta Veikka omatoimisesti poistui paikalta ja jatkettiin matkaa kohti kauhaa maastakäsin. Veikan oli edelleen vaikea vakuuttua siitä, ettei tilanteessa ollut mitään pelättävää. Askel kerrallaan päästiin kuitenkin lähemmäs ja lopulta poni tarkisti kauhan joka puolelta turvalliseksi, eikä se enää häirinnyt pienen ponin treenejä.

Veikka toipui järkytyksestään ja päästiin aloittamaan treenit. Olen ottanut tavaksi verrytellä Veikan vapaassa muodossa laukassa ennen kuin otan ollenkaan ravia. Laukassa poni saa paikat auki ja lihakset lämpimiksi niin, että ravi on heti parempaa kun sitä lähtee työstämään. Eteenpäinpyrkimys tulee laukkaverryttelyn myötä ikään kuin kaupan päälle. 

Laukkaverryttelyn ja keventelyn jälkeen Veikka saa aina kävellä hetken. Hengähdystauon jälkeen jatketaan vaihtelevasti erilaisilla tehtävillä sen mukaan, miltä Veikka on tuntunut verryttelyssä. Tällä kerralla Veikka oli jäykän puoleinen ja selkeästi vino vasemmalle - kun ohjat olivat saman pituiset, oli oikealla ohjalla selkeästi enemmän painetta.

Veikalla vastalaukat tuntuvat toimivan lähes ongelmaan kuin ongelmaan. Teen vastalaukkatehtäviä usein suurella kahdeksikolla, jolla voin muuttaa vastalaukassa ratsastettavan matkan pituutta ja muokata tehtävän haastavuutta tilanteen mukaan.

Käytän hyväkseni aina niitä hyviä pätkiä, joita saan Veikasta ratsastettua ulos; mikäli vasen laukka pyörii hyvin ja poni pysyy ryhdikkäänä, jatkan vasemmassa laukassa kahdeksikolla oikealle vastalaukassa. Kun taas oikea laukka toimii paremmin vastalaukkana, jatkan hyvästä vastalaukasta myötälaukkaan pyrkien säilyttämään ponin ryhdin ja saavutetun suoruuden. Siirtymisillä taas saan haettua takajalkoja aktiivisiksi rungon alle.

Riippuen ponin ratsastettavuudesta ja haasteista teen nostoja myötälaukasta tai suoraan vastalaukasta. Mikäli myötälaukat pyörivät hyvin, keskityn tarjoamaan haasteita vastalaukassa tehden siirtymisiä laukan sisällä tai vaihtaen ympyräuralla laukkoja ravin kautta. Lyhyemmät pätkät vastalaukkaa on helppo tehdä S- kirjaimen mallisella uralla, kun taas enemmän ja haastavampaa vastalaukkaa saa tehtyä vaihtamalla kahdeksikon keskellä aina vastalaukasta toiseen, jolloin tehtävään ei sisälly lainkaan myötälaukkaa.

Vanha sanonta laukkatyöskentelyn tärkeydestä tuntuu pitävän ainakin Veikan kohdalla paikkansa; "Et voi parantaa laukkaa muuta kuin laukkaamalla, mutta laukkaamalla voit parantaa myös ravia ja käyntiä.". Kun Veikka alkaa toimia ja suoristua laukassa, se on huomattavasti parempi ratsastaa myös ravissa.

Tällä kertaa ravityöskentely jäi vähäiseksi ja päädyin laukkatehtävien jälkeen vain hakemaan tasaista tuntumaa ja taipumista sisäpohkeen ympäri kumpaankin suuntaan. Veikka liikkui jo selkeästi paremmin ja suorempana kuin alkutunnista, joten tehty työ ei ainakaan mennyt hukkaan.