Puhdas, muttei tyylipuhdas

Pitkän kisatauon jälkeen päästiin Winnien kanssa naapuritallin kisoihin hyppäämään. Kilpailut olivat yhdistetyt 1- ja 2- tason kilpailut, minkä vuoksi meille sopivia luokkia oli vain 80 cm saakka. Minä kun en tälle vuodelle maksanut 2-tason lupia, kun tiedossa oli ihan riittämiin seuratason kilpailuita. Ennen Winnien laidunlomaa ja kilpailutaukoa hypättiin sujuvasti 80 ja 90 cm ratoja, mutta ehkä nyt oli tauon jälkeen hyvä aloittaa 70 ja 80 korkeuksilla.

Heinäkuun ajan Winnie tuntui olevan aivan lomatunnelmissa kaiken treenin suhteen, mutta säännöllisen työskentelyn myötä hommat alkoi taas luistaa niin koulu- kuin estepuolellakin. Itsenäisissä treeneissä Winnie hyppäsi taas sujuvasti ja hyvästä laukasta.

Juuri ennen kisoja tehdyssä viimeistelytreenissä Winnie oli kuitenkin kummallisen nihkeä. Se laukkasi kyllä eteenpäin, mutta ei omalla moottorilla. Hypyt olivat voimattoman tuntuisia, eikä poni tuntunut haluavan venyttää itseään hyppyihin; aivan tavalliselle pystyesteelle se otti jopa muutaman kiellon, kun hyppyyn olisi pitänyt lähteä vain hieman normaalia ponnistuspaikkaa kauempaa. Treeni sai jäädä onnistuneeseen lyhyeen rataan ja viikonlopun kisoja jäätiin odottamaan jännityksellä.

Koska Winnie oli tuntunut hitaalta, otin riskin sen käytöksen suhteen ja jätin kaikki rauhoittavat valmisteet syöttämättä. Valinta oli tällä kertaa oikea, sillä poni malttoi käyttäytyä verryttelyssä esimerkillisesti! Muutama verryttelyhyppy riitti ja suunnattiin radalle.

Rata alkoi kivasti, vaikkakin Winnie olisi saanut laukata paljon aktiivisemmin eteenpäin. Pienille esteille paikat osuivat ihan kohtuullisesti ja hypyt olivat ihan hyvän tuntuisia. Radan loppupuolella Winnie alkoi kyttäillä niin esteitä kuin ympäristöäkin, minkä vuoksi laukka kuihtui pois ponin kiemurrellessa ja pyöritellessä silmiään. Laukan hiipuessa myös ponnistuspaikat katosivat ja Winnie teki kammottavia hissihyppyjä. Poni kuitenkin ylitti kaikki esteet ja vieläpä puhtaasti!

Ajattelin, että seuraava rata olisi jo normaali ja sujuva; nythän Winnie olisi nähnyt esteet jo kerran ja seuraavalla kierroksella se suorittaisi saman radan korkeampana ilman mitään ongelmia. Ongelmat alkoivat kuitenkin jo ennen lähtömerkin saamista; vesisade oli yltynyt ja nyt katsomossa seisoi ihmisiä sateenvarjojen kanssa. Winnie löi jarrut kiinni jo puolivälissä kisakenttää, eikä suostunut lähestymään lähtölinjaa ollenkaan. Pillin soidessa sain todella käyttää kaikki keinot saadakseni ponin huijattua ensimmäiselle esteelle. 
Kaksi ensimmäistä estettä ylitettiin siististi, mutta kolmannelle poni otti kiellon. Laukka oli hyvä, ponnistuspaikka oli hyvä ja este jo kerran ylitetty. Kaikesta tästä huolimatta kieltoja tuli toinenkin ja meidän suoritus loppui ennen kuin se ehti oikein alkaakkaan. Kyllä harmitti! Winnie ei ole koskaan ollut mikään kieltäjä ja silloinkin kun se on kieltänyt, on joko este tai sille lähestyminen ollut haastava. 

En keksinyt kieltämiselle mitään muuta syytä kuin sen, ettei poni halunnut venyttää itseään okserin yli. Pienemmällä radallakaan se ei tehnyt erityisen hyviä hyppyjä ja edeltävässä treenissä se oli tuntunut olevan jotenkin jumissa takaosastaan. Laittaisin tämän käytöksen kiiman piikkiin; se kun tuntuu toisinaan tekevän tästä tammasta aivan toimintakyvyttömän. 
Kiiman puolesta puhui myös seuraavan viikon estetreenit, joissa Winnie hyppäsi taas mielellään ja mukisematta lähes metrisiä esteitä. Kilpailuiden jälkeiset treenit ovat sujuneet taas normaaliin tapaan ja tasaisellakin poni on liikkunut ihan hyvin. Jatketaan siis treenejä ja toivotaan parempaa menestystä seuraaviin kilpailuihin!
Postauksen kuvat © Maiju Aaltonen