Vastalaukkaa ja leijuravia

Edellisessä kouluvalmennuspostauksessa pääsin vuodattamaan harmitusta haasteista Winnien kanssa työskentelyssä. Laidunloman jälkeen mikään ei tuntunut toimivan ja taistelua käytiin ihan perusasioiden parissa. Ponin kunto kyllä kohosi vähitellen, mutta keväällä saavutettu flow oli täysin kateissa. 

Valmennuksessa saatiin purettua pakettia hieman ja uusien ohjeiden ja tehtävien myötä päästiin hiomaan samoja juttuja myös itsenäisissä treeneissä. Samaan syssyyn sain sopivan muutaman viikon valmennusjatkumon, joten arki Winnien kanssa pyöri sopivassa "valmennus - itsenäinen treeni - valmennus" -putkessa. Intensiivijaksosta tuntui olevan selkeästi hyötyä!

Vain viikko ensimmäisen loman jälkeisen valmennuksen jälkeen Winnie tuntui jo aivan eri ponilta. Perustyöskentely alkoi olla kunnossa; Winnie liikkui letkeästi ja taipui molempiin suuntiin. Laukat pyöri lyhyen verryttelyn jälkeen jo niin, että laukassa saattoi kuvitella tekevänsä jotain ihan oikeaa tehtävääkin. 

Kevyen verryttelyn jälkeen tämä valmennus aloitettiin pohkeenväistöillä. Edellisellä tunnilla takaosaa väistätettiin ympyrällä, mutta nyt väistöt tehtiin diagonaalilla "tavalliseen tapaan". Väistöillä saatiin hieman lapoja ja takajalkoja liikkeelle. Edelleen väistöt ovat selkeästi hankalampia oikealle, mutta kohtuullisia pätkiä saatiin siihenkin suuntaan.

Väistöistä siirryttiin etsimään liikkeeseen joustoa siirtymisillä ravin sisällä. Pitkien keskiravipätkien paukuttamisen sijaan tehtiin todella tehokkaita intervalleja työstäen ravin molempia ääripäitä; kulman läpi diagonaalille ratsastettiin mahdollisimman pientä, mutta aktiivista ravia, jota lähdettiinkin kasvattamaan äärimmilleen kohti vastakkaista kulmaa. 

Pienillä askelilla ajatus sai olla hyvin kevyt; tavoitteena oli kevyt ohjastuntuma ja hiljainen istunta samalla, kun poni polkee aktiivisesti takajaloillaan. Kun hitain mahdollinen ravi oli saavutettu, sai askel kasvaa hillityssä tahdissa äärimmilleen. Ponin piti lähteä aktiivisesti isompaan raviin, mutta ei räjähtäen. Kun keskiravissa ajatus oli kasvattaa, eikä ylläpitää, saatiin aikaiseksi todella hyviä pätkiä, joilla Winnie ravasi omasta tahdostaan super hienosti! 

Hyvän mielen ravityöskentelyn jälkeen ryhdyttiin päivän haastavimpaan tehtävään - vastalaukkoihin. Komennus kävi siirtyä muutama metri uran sisäpuolelle ja ratsastaa pitkien sivujen keskelle laukanvaihdot ravin kautta. Näin joka toinen kaarre ratsastettaisiin myötälaukassa ja joka toinen taas vastalaukassa. Pienenä myönnytyksenä saatiin sentään aloittaa tehtävä vasemmassa myötälaukassa, eli vastalaukat tehtiin ensin oikeassa laukassa. 

Tehtävään lähdettiin "katsellaan miten sujuu" -asenteella, sillä laukka oli tuntunut laahaavan hieman jäljessä positiivisessa kehityksessä. Yllättäen tehtävä lähtikin rullaamaan omalla painollaan ja Winnie kykeni suorittamaan niin vastalaukat kuin siistit siirtymisetkin! Etenkin nostoista täytyy kehua ponia; se nosti todella täsmällisesti joka kerta vaaditun laukan, oli se sitten myötä- tai vastalaukka. 

Vastalaukat pysyi yllä alusta saakka ja poni säilyi rungostaan yllättävän hyvin suorana!

Ravi laukkojen välissä oli super hyvää! Poni oli avuilla koko tehtävän läpi.

Vaikea vasen laukkakin oli varsin säädyllistä ja valmentajan mukaan suorempaa kuin pitkään pitkään aikaan!

Toistojen myötä myös vastalaukan laatu parani ja Winnie rentoutui myös niskastaan.

Suuntaa vaihdettaessa jännitys tiivisty, kun vasemmassakin laukassa piti kyetä esittämään vastalaukkaa. Odotetusti oikea myötälaukka oli kaunista ja laadukasta, mutta yllättäen Winnie tsemppasi vasemmankin laukan kanssa ja esitti varsin pätevää vastalaukkaa hyvässä tasapainossa!

Onnistuneiden vastalaukkaharjoitusten jälkeen fiilisteltiin vielä hetki ravissa. Ajatus oli sama kuin alkutunnista; ravia venytettiin ja kutistettiin äärimmilleen. Winnie on ollut aina helppo ratsastaa isoon raviin, mutta ravin kokoaminen lyhyemmäksi on ollut haastavampaa. Isoon raviin poni lähtee mieluusti, kun taas se ei malttaisi odottaa kootummassa ravissa. Kun takajalkoja vaaditaan polkemaan syvemmälle rungon alle, Winnie pudottaa mieluusti selkänsä ja jännittyy niskastaan. 

Tänään poni tuntui kuitenkin todella hyvältä; se malttoi odottaa ja teki töitä yhteistyöhaluisena. Se todella jäi odottamaan hitaampaan raviin pienistä pidätteistä ja säilytti peräänannon jännittämättä niskaansa. Hetkittäin se oli höyhenen kevyt!

Hitaasta ravista...

harjoitusraviin... 

ja keskiraviin. Poni kantoi itsensä hyvässä ryhdissä valumatta etupainoiseksi.

Toistoilla raviin tuli yhä enemmän ja enemmän säätelyvaraa. Keskiravista tuli entistä lennokkaampaa, kun taas lyhyessä ravissa pääsi jo tavoittelemaan ajatusta passagesta. Voimaa ja harjoitusta tarvitaan vielä rutkasti, ennen kuin voidaan puhua oikeista passage -harjoituksista, mutta ajatus pysähtyvästä, mutta aktiivisesta, leijuvasta ravista oli jo hieno tunne! 

Tämä oli sellaista ravia, jota olisi voinut jatkaa loputtomiin ja vain fiilistellä sitä, kuinka tuo ajoittain super hankala tamma tuntui tanssivan samassa tahdissa kanssani. Näinä ratsastuskertoina muistaa, miksi niinä hankalina kausina ei saa luovuttaa. Samassa voi kuitenkin harmitella sitä, että tällaiset päivät eivät luultavasti koskaan tule osumaan kilpailupäiville... Kuten kouluvalmentajakin loppuraveissa tokaisi, että "Kyllä se kotona näyttää, mutta kisapäivänä se ei kävelekkään traileriin!".

Kuvista iso kiitos Emma Kallioniemi!