perjantai 20. heinäkuuta 2018

Laitumelta läskileirille

Winnie palasi laidunlomaltaan heinäkuun alussa ehdittyään ahtaa itseensä vihreää ruohoa noin kuukauden ajan. Tuona aikana kävin Maijun mukana vain moikkailemassa ponia ja ratsastin samalla kesäprojektiani Aapoa, joten treenilomaa Winnien kanssa kertyi jonkin verran. Laidunlomansa aikana poni sai olla melko vähäisellä liikutuksella muutenkin, joten heinäkuun alussa aloiteltiin töihin paluuta kevyesti.


Lomansa aikana Winnie ehti kasvattaa itselleen komean pallomahan ja niskaläskin. Koulusatula todettiin ahtaan puoleiseksi, joten päivittäiseen käyttöön valittiin hieman leveämpi yleissatula, jota on normaalisti käytetty vain hypätessä ja maastoilussa karvaromaanin kanssa. Onneksi sentään on satula, joka istuu ponille myös tukevammassa kunnossa!

Sain heti kolmen päivän poniputken Winnien palattua laitumelta, kun Maiju suuntasi festareille koko viikonlopuksi. Ensimmäisenä päivänä tuuppailtiin kevyesti koulua, toisena höntsäiltiin ilman satulaa ja kolmantena hypättiin pieniä esteitä. Hommat rullasi yllättävän kivasti alusta asti, vaikka taukoa olikin kertynyt monta viikkoa! Toki tavoitteet olivat aivan eri tasolla kuin ennen laidunlomaa, mutta koulutreeneistäkin jäi hyvä mieli.




Winnie oli selkeästi vielä lomatunnelmissa, sillä se ei jaksanut välittää ollenkaan Ruisrockin kentän laidalle tuomasta telttakylästä. Telttakankaat lepattivat, musiikki soi ja torvet töötöttivät, mutta poni kyttäsi ainoastaan kentän nurkissa seisovia kakkaämpäreitä, jotka ovat olleet paikoillaan niin kauan kuin muistan. Niin Winnien tyylistä!

Sunnuntain estetreeneihin sain seuraa toisesta poniratsastajasta ja houkuttelinpa paikalle miehenkin, joten kantoavun ja puomien nostelun lisäksi saatiin vielä kuviakin. Hyvin on hevosista mitään tietämätön mieskin oppinut ratsastusta kuvaamaan, täytyy kehua!




Lomalta paluu -hypyt tehtiin melko simppelillä tehtävällä, jossa oli helpot ja pitkät lähestymiset kaikille esteille. Kentän toiseen päätyyn kasattiin kavaletit noin kolmen metrin välein jumppasarjaksi.  Estekorkeus sai jäädä maltilliseksi, sillä lomailun jäljiltä Winnien kunto oli kuitenkin hieman rapautunut.

Hypättiin lyhyehköjä radanpätkiä, joilla Winnie jaksoi suorittaa oikein kiitettävästi. Villi Winnie ei ollut, mutta oli kuitenkin sen verran innoissaan, että laukkasi patistamatta eteenpäin ja teki oikein hyviä hyppyjä sopivista paikoista. Taas kerran sain todeta, kuinka hyppääminen on helppoa, kun laukka vain on kunnossa!



Treenit jatkuvat esteillä, sillä Winnie on lähdössä koettamaan onneaan derby- kilpailuun heinäkuun loppupuolella. Tarkoituksena on, että Maiju kilpailee kouluosuuden ja itse hyppään 80 cm korkeudella derbyesteradan. Ponitiimissä elättelemme toiveita, että kouluradan jälkeen Winnie olisi sen verran väsähtänyt, että sillä voi ilman suurempaa jännitystä hypätä ponin ensimmäiset ulkopuoliset estekisat. Nähtäväksi jää, kuinka kuskin käy!


Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat