Viimeisin ulkomaanmatkani suuntasi rapakon taakse USA:han Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja Utahin osavaltioihin. Matkaa suunnitellessa korkealla toivelistalla oli päästä vaellukselle jossain vaiheessa matkaa; joko Grand Canyonilla tai Yosemiten luonnonpuistossa. Kun matka oli pääpiirteittäin suunniteltu ja aikataulutettu, päädyimme valitsemaan kahden tunnin vaelluksen Yosemitessa Big Tree's Stable -tallilla.
Tallin nettisivut: Big Tree's Stable
Tallin sijainti: Yosemiten luonnonpuisto, Kalifornia, Yhdysvallat
Vaelluksen kesto: 2 h
Vaelluksen hinta: 62 USD (=56€)
Ratsukoita vaelluksella: 10+
Ratsu: Charlie Brown
Vaellusten suhteen valinnanvaraa ei ollut erityisen paljon; Yosemiten alueella on vain kaksi vaelluksia tarjoavaa tallia, joista Big Tree's oli lähempänä majoitustamme ja vaihtoehdoista hieman edukkaampi. Valintaperusteena painoi myös vaelluksen sopivuus vähän ratsastaneille, sillä matkaseurueemme miehet tahtoivat osallistua vaellukselle siitä huolimatta, että hevosen selässä vietetyt kerrat oli kummallakin laskettavissa yhden tai kahden käden sormilla. Tällä kertaa ei siis ollut odotettavissa villiä laukkaa rantahietikolla, vaan rauhallista menoa maisemista nauttien.
Big Tree's oli kaikista vierailemistani vaelluksia tarjoavista talleista keskittynein turisteihin. Siinä missä esimerkiksi Barcelonassa tai Skotlannissa vierailemani tallit pyörittivät ratsastuskoulua paikallisille ja tarjosivat siinä sivussa vaelluksia, oli Yosemitessa tarjolla vain ja ainoastaan eri pituisia vaelluksia. Koska Yosemiten luonnonpuistossa ei ole varsinaisesti asutusta, muodostuu luonnollisestikin asiakaskunta puistossa vierailevista turisteista.
Turisteille suunnatussa palvelussa oli puolensa ja puolensa. Toiminta oli hyvin vastuullista ja turvallisuushakuista; jokainen osallistuja joutui täyttämään vastuuvapautuskaavakkeen tai vastaavan, joka oli täynnä pientä pränttiä siitä, kuinka osallistuja vakuuttaa ymmärtävänsä kaikki mahdolliset riskit, joita hevosen selkään kiipeämisessä on. Ennen ratsaille nousua ratsastajille esitettiin reilu 10 minuutin turvallisuusvideo ja kaikkien kanssa käytiin läpi hevosen hallinnan perusteet. Hevoset jaettiin jokaisen ratsastajan koon ja osaamistason mukaan.
Turvallisuudesta huolehdittiin siis niin, että ensikertalainenkin koki varmasti olonsa hyväksi vaelluksen aikana. Kokeneena ratsastajana olisin kaivannut mahdollisuutta esimerkiksi varustaa hevonen itse ja ratsastaa vaihtelevammassa maastossa. Kahden tunnin vaelluksemme kulki umpiturvallisessa ja hyvin tasaisessa maastossa, jossa hurjimpia juttuja olivat pienen puron ja sillan ylittäminen. Vaelluksen sisältö tosin oli meille jo etukäteen hyvin tiedossa, sillä sitä markkinoitiin hyvin ensikertalaisillekin sopivaksi.
Koko kahden tunnin vaellus taitettiin käynnissä lukuunottamatta itsenäisiä lyhyitä ravipyrähdyksiä, mikäli ratsumme ajautuivat turhan kauas edellä kulkevasta hevosesta. Reitti kulki Wawona Meadow Loop Trail -vaellusreittiä pitkin ja kiersi suuren niittyalueen metsän reunassa. Valtavat punapuut suojasivat mukavasti auringoltaja paikoiltellen puiden lomasta saattoi nähdä kauempana siintävät vuoret. Maisemat olivat hienot, mutta alkoivat puolen tunnin jälkeen toistaa itseään. Toki täytyy huomioida, että tässä vaiheessa matkaamme olimme jo jonkinmoisen nähtävyys- ja luontoähkyn partaalla. Kun on seisonut Grand Canyonin reunalla ja nähnyt Yosemiten hienoimmat näköalapaikat, eivät punapuut tee enää kovin kummoista vaikutusta.
Kokemuksesta viisastuneena voin todeta, että vaellus Grand Canyonilla olisi saattanut tarjota enemmän nähtävää. Itse suosin etenkin vaelluksia ulkomailla, sillä hevosen selässä pääsee usein näkemään hyvin erilaisia maisemia ja pääsee paikkoihin, joihin turistit eivät muuten ehkä pääsisi kovin helposti. Yosemitessa emme nähneet hevosen selässä erityisesti mitään uutta, vaikkakin kokemus oli rahan arvoinen. Luulen, että puolen päivän kokeneempien ratsastajien vaelluksella olisi ollut jo enemmän tarjottavaa matkaseurueemme hevosharrastajille.
Big Tree's oli kaikista vierailemistani vaelluksia tarjoavista talleista keskittynein turisteihin. Siinä missä esimerkiksi Barcelonassa tai Skotlannissa vierailemani tallit pyörittivät ratsastuskoulua paikallisille ja tarjosivat siinä sivussa vaelluksia, oli Yosemitessa tarjolla vain ja ainoastaan eri pituisia vaelluksia. Koska Yosemiten luonnonpuistossa ei ole varsinaisesti asutusta, muodostuu luonnollisestikin asiakaskunta puistossa vierailevista turisteista.
Turisteille suunnatussa palvelussa oli puolensa ja puolensa. Toiminta oli hyvin vastuullista ja turvallisuushakuista; jokainen osallistuja joutui täyttämään vastuuvapautuskaavakkeen tai vastaavan, joka oli täynnä pientä pränttiä siitä, kuinka osallistuja vakuuttaa ymmärtävänsä kaikki mahdolliset riskit, joita hevosen selkään kiipeämisessä on. Ennen ratsaille nousua ratsastajille esitettiin reilu 10 minuutin turvallisuusvideo ja kaikkien kanssa käytiin läpi hevosen hallinnan perusteet. Hevoset jaettiin jokaisen ratsastajan koon ja osaamistason mukaan.
Turvallisuudesta huolehdittiin siis niin, että ensikertalainenkin koki varmasti olonsa hyväksi vaelluksen aikana. Kokeneena ratsastajana olisin kaivannut mahdollisuutta esimerkiksi varustaa hevonen itse ja ratsastaa vaihtelevammassa maastossa. Kahden tunnin vaelluksemme kulki umpiturvallisessa ja hyvin tasaisessa maastossa, jossa hurjimpia juttuja olivat pienen puron ja sillan ylittäminen. Vaelluksen sisältö tosin oli meille jo etukäteen hyvin tiedossa, sillä sitä markkinoitiin hyvin ensikertalaisillekin sopivaksi.
Koko kahden tunnin vaellus taitettiin käynnissä lukuunottamatta itsenäisiä lyhyitä ravipyrähdyksiä, mikäli ratsumme ajautuivat turhan kauas edellä kulkevasta hevosesta. Reitti kulki Wawona Meadow Loop Trail -vaellusreittiä pitkin ja kiersi suuren niittyalueen metsän reunassa. Valtavat punapuut suojasivat mukavasti auringoltaja paikoiltellen puiden lomasta saattoi nähdä kauempana siintävät vuoret. Maisemat olivat hienot, mutta alkoivat puolen tunnin jälkeen toistaa itseään. Toki täytyy huomioida, että tässä vaiheessa matkaamme olimme jo jonkinmoisen nähtävyys- ja luontoähkyn partaalla. Kun on seisonut Grand Canyonin reunalla ja nähnyt Yosemiten hienoimmat näköalapaikat, eivät punapuut tee enää kovin kummoista vaikutusta.
Kokemuksesta viisastuneena voin todeta, että vaellus Grand Canyonilla olisi saattanut tarjota enemmän nähtävää. Itse suosin etenkin vaelluksia ulkomailla, sillä hevosen selässä pääsee usein näkemään hyvin erilaisia maisemia ja pääsee paikkoihin, joihin turistit eivät muuten ehkä pääsisi kovin helposti. Yosemitessa emme nähneet hevosen selässä erityisesti mitään uutta, vaikkakin kokemus oli rahan arvoinen. Luulen, että puolen päivän kokeneempien ratsastajien vaelluksella olisi ollut jo enemmän tarjottavaa matkaseurueemme hevosharrastajille.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.