Kilpailukausi käyntiin uusilla ennätyksillä

Kun kilpailukutsu Turun Ratsastajien vuoden ensimmäisiin koulukilpailuihin julkaistiin, kävimme valmentajani kanssa radat läpi ja totesimme, että ratsastaisin tulevissa kilpailuissa helpon B:n radan. Kauden tavoitteena on kilpailla A:n ratoja, mutta tuntui siltä, ettei heti ensimmäisissä kilpailuissa kannattaisi haukata liian suurta palaa, vaan keskittyä hyvään suoritukseen helpommalla tasolla. Helppo B:0 kun on Winnielle tuttu ja kaikin puolin helppo rata, kun taas helppo A:10 ei ole Winnielle A:n ohjelmista missään nimessä suotuisin.

Kuva: Annika Mäki/ Photoma hevoskuvagalleria

Kilpailuiden lähestyessä Maiju kuitenkin ilmoitti, että saisin kilpailla halutessani kaksi rataa, sillä hän ei pääsisi töidensä vuoksi osallistumaan itse. Muutamien rataharjoitusten jälkeen päädyin ilmoittautumaan myös helppo A -luokkaan sillä ajatuksella, että hakisin vain rutiinia kilpailutilanteesta. Muutamaa viikkoa ennen kilpailuja treenit alkoivat sujua sen verran hyvin, että toisen radan ratsastaminen alkoi tuntua jo ihan hyvältä idealta - olisivathan nämä kuitenkin vain 1-tason kilpailut.
Jos en muuta ole viimeisen vuoden aikana oppinut, niin ainakin olen saanut helpotettua kilpailujännitystäni. Turun Ratsastajien maneesissa on viime kuukausina vierailtu niin useasti, että paikka tuntuu jo tutun turvalliselta. Rauhoittavien lisäravinteiden ansioista Winniekin on ollut leppoisampi kisakaveri, eikä minulle ole jäänyt enää syytä jännittää niin valtavasti. 

Rennompi kisafiilis näkyi ja tuntui heti verryttelyssä Winnien kanssa. Poni oli toki jännittynyt, mutta pysyi sentään kuulolla ja oli ratsastettavissa. Ravi tuntui erityisen hyvältä ja laukkakin pyöri ihan hyvin siihen nähden, että tilaa laukkaamiselle ei meinannut löytyä. Radalle lähdin odottavaisin mielin ja melko itsevarmana - me molemmat ponin kanssa tiedämme pystyvämme näihin tehtäviin helposti.

Kuva: Annika Mäki

Rata oli siisti, sujuva ja rikkeetön. Parannettavaa ja hiottavaa jäi toki paljon, mutta kokonaisuudessaan rata oli sellainen, johon olin oikein tyytyväinen. Winnie oli suhteellisen rento radan läpi ja kuunteli apuja kiitettävästi. Ryhtiä saisi olla enemmän ja takaosa aktiivisempi, mutta nekin tulevat varmasti ajan myötä, kun saadaan vielä lisää kilpailukokemusta ja rentoutta suorituksiin. Arvosanat vaihtelivat 6,0 ja 7,5 välillä, mikä taitaa olla paras skaala tähän mennessä. Aikaisemmin ollaan napattu ainakin yhdestä kohdasta radalla kuutta huonompi arvosana.

Kuva: Annika Mäki

Tasaisen siistillä suorituksella kerättiin kasaan 64,4 %, jolla sijoituimme luokassa neljänsiksi. Prosentit olivat samat kolmanneksi sijoittuneen ratsukon kanssa, mutta hävisimme yleisvaikutelman pisteissä. Tähän tulokseen olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, sillä prosentit taisivat olla parhaat tähän mennessä Winnien kanssa!

Kuva: Annika Mäki

Toiseen verryttelyyn lähdin ehkä itsevarmempana kuin koskaan ennen. Winnie tuntui hyvältä ja kaikki palikat olivat kohdillaan; poni vastasi apuihin ja oli pehmeä niin suustaan kuin kyljistäänkin. Itse pystyin istumaan satulassa rentona ja vain nauttimaan siitä, kuinka Winnie tanssi allani. Hetkittäin jopa tuntui, että tuo ponikin nautti tilanteesta ja esiintymisestä! Hullunkiilto oli kadonnut sen silmistä ja korvat lerppuivat rentoina.
Olimme oman verryttelyryhmämme kolmansina lähtövuorossa, mikä tarkoitti ylimääräistä vartin taukoa verryttelyn ja itse suorituksen väliin. Meitä edeltävän ratsukon suorituksen aikana teetin ponilla vielä muutamat takaosankäännökset ja siirtymiset, jonka jälkeen oltiin valmiita radalle. 

Napakkuus ja aktiivinen eteenpäinpyrkimys kärsivät selvästi, kun lähdettiin taas tauon jälkeen liikkeelle ja raippakin oli jätetty pois. Winnie reagoi kyllä pohkeeseen, mutta meno ei ollut enää yhtä vaivatonta kuin verryttelyssä. Kilpailutilanne oli Winnielle jo niin tuttu, että jännityksen tuoma säpäkkyys oli tiessään.
Hieman löysästä otteesta huolimatta Winnie suoritti radan oikein hyvin. Keskiaskellajeissa ei esitetty parastamme, eikä takaosankäännökset olleet erityisesti ylpeyden aihe, mutta kokonaisuudessaan rata oli oikein mukiinmenevä. Hetkittäin poni tuntui oikeinkin hyvältä! 

Kuva: Annika Mäki

Kuva: Annika Mäki

Kuva: Annika Mäki

Tulokseksi saatiin tältä radalta 60,0 %, mikä oli jo enemmän kuin olin uskaltanut asettaa tavoitteeksi. Tuloslistalle päädyimme viidensiksi, mikä ei ollut lainkaan huonosti! Kokonaisuudessaan nämä kilpailut olivat enemmän kuin onnistuneet - en olisi osannut edes toivoa näin sujuvaa menoa kauden ensimmäisistä koulukilpailuista! Kunhan nyt jatketaan ahkerasti treenejä, niin päästään kauden aikana varmasti parantamaan tuloksia entisestään.
Videoinnista ja kuvista kiitos Moonalle ja Annikalle! 

Kuva: Annika Mäki

Kuva: Annika Mäki