torstai 8. maaliskuuta 2018

Hyvä startti kaudelle!

Pääsin avaamaan kilpailukauden Winnien kanssa vajaa pari viikkoa sitten Turun Ratsastajien estekilpailuissa. Ponin omistaja Maiju (joka aloitteli vihdoin uuden blogin parissa, käykää kurkkaamassa!) teki jo vuoden vaihteessa hyvin selväksi sen, ettei hänellä olisi aikomustakaan osallistua näihin karkeloihin. Saisin vastuulleni taas ponin kilpailukesytyksen ja vapauden hypätä kaksi luokkaa. Niinpä päädyin hyppäämään 80 ja 90 cm luokat, joita hypättiin jo loppukaudesta 2017.

Perhosia vatsaan aiheutti se, ettei Maiju pääsisi paikalle edes tsemppaamaan meitä töidensä vuoksi. Varsinaista kisahoitajaakaan en saanut (enkä oikeastaan olisi tarvinnutkaan kuin henkiseksi tueksi, koska kilpailut olivat naapuritallilla), mutta kouluvalmentajani lupautui tulemaan paikalle verryttelyyn ja videoimaan radat.


Odotukset onnistumisen suhteen oli korkealla, sillä poni oli saanut taas nautiskella rauhoittavia lisäravinteita, jotka sain viime kaudella todeta erittäin toimiviksi tämän tamman kanssa. Luultavimmin saisin siis keskittyä enemmän ratsastamiseen kuin vain kyydissä pysymiseen.

Verryttelyyn päästessämme odotukseni osoittautuivat vääriksi; vastoin kaikkia odotuksia poni kävikin kierroksilla ja tuntui taas, kuin olisin istunut tikittävän aikapommin päällä. Kun suljin pohkeet Winnien kylkien ympärille merkiksi siirtyä raviin, levisi poni joka suuntaan. Se hypähti ylös, pukitti ja pian toisti saman. Onnekseni verryttelyssä oli henkisenä tukena mukana oma kouluvalmentaja huutamassa tutun turvallisia "istu ryhdissä ja laukkaa eteenpäin" -ohjeita. Lopulta verryttely päättyi onnellisesti, kun poni laukkaympyröiden jälkeen rauhoittui niin, että sen kanssa uskalsi jo hypätä verryttelyesteitäkin ilman pelkoa heittoistuimesta.



Meille oli ponin kanssa osunut hyvä arpaonni, sillä saimme lähteä kummassakin luokassa ensimmäisenä. Tämä tarkoitti sitä, että poni sai jäädä suoraan verryttelystä maneesiin ja radalle. Kun tamma on aikaisemmin joutunut verryttelyn ja suorituksen välissä ulos hallista, se on päätynyt esittelemään ties minkälaisia kevätjuhlaliikkeitä ovella ja lopulta vielä kieltäytynyt palaamasta halliin "ypö yksin, kun kaikki muut hevoset ovat ulkopuolella". Tällä kertaa Winnie ei saanut ylimääräistä tekosyytä pelleilyyn, vaan pääsi jatkamaan suoraan sujuvista verkkahypyistä radalle.

Innokas kouluvalmentaja oli niin jännityksessä mukana, että huomasi painaa rec-nappulaa vasta kolmannen esteen jälkeen.

Ensimmäinen rata oli hurjan sujuva. Winnie oli kuulolla, laukkasi eteen ja tuntui helpolta! Laukat vaihtuivat jokaisella esteellä oikein ja askeleetkin osuivat esteille hyvin. Tuloksena oli puhdas rata ja kotiin viemisenä kauden ensimmäinen punavalkoinen ruusuke. Onnistuneen radan jälkeen Winnie pääsi omaan karsinaansa lepäilemään noin tunniksi ennen seuraavan luokan verryttelyä.

Kun päivitin kilpailukuulumisia tallinpitäjällemme, sain kuulla, että Winnie oli jättänyt jostain kumman syystä aamupuuronsa syömättä. Ahne ja hyvän ruokahalun omaava poni oli jo ehtinyt säikäyttää aamutallia tehneen tallinpitäjän jättämällä mössönsä kippoon. Suoli kuitenkin toimi ja heinä maistui, joten pelastuspartiota ei hälytetty. Ovela poni oli vain maistanut rauhoittavan Good as Goldin pastan puuronsa joukossa ja päättänyt, ettei moista kuraa syö. Villille verryttelykäyttäytymiselle paljastui siis syy. Ensi kerralla tamma saa pastan suoraan suuhunsa, jotta tavarasta olisi jotain hyötyäkin!



Toisella verryttelykierroksella Winnie pysyi jo pöksyissään ja oli hyvin ratsastettavissa ilman ylimääräisiä pukkeja tai sivuloikkia. Muutama verryttelyhyppy riitti ja tuntui, että oltiin valmiita seuraavalle radalle.

Rata sujui yhtä kivasti kuin ensimmäinenkin, kunnes käänsin kolmannelle esteelle liian aikaisin, enkä saanut laukkaa pyörimään riittävästi eteenpäin ennen, kuin este jo osui kohdalle. Este tuli ponille yllätyksenä ja se kielsi, vaikkei sitä yleensä teekkään. Tämä kielto oli kuitenkin täysin oma mokani ja on oikeastaan vain hyvä, että poni päätyi rankaisemaan minua huonosta ratsastuksesta. Toisella yrittämällä okseri ylittyi helposti ja päästiin jatkamaan rata sujuvasti loppuun saakka ilman kommelluksia.


Kiellosta huolimatta radasta jäi hyvä fiilis. Suorittaminen tuntui helpolta, eikä esteet näyttäneet enää yhtään niin korkeilta kuin vielä edellisissä kilpailuissa. Tuntui siltä, että kilpailemme nyt juuri oikealla tasolla; haastetta on riittävästi, mutta meno on kuitenkin sen verran sujuvaa, ettei omia suorituksia tarvitse virheistä huolimatta hävetä jälkeenpäin.

Näissä tunnelmissa siis kohti seuraavia treenejä ja tulevaa kilpailukautta!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat