Kausi pakettiin kahdella ruusukkeella yhdistelmäkilpailuissa

Joulukuussa naapuritallissamme järjestettiin kauden viimeisinä kilpailuina yhdistetyt este- ja kouluratsastuksen harjoituskilpailut. Luokkia oli tarjolla helppoon B:hen ja 80 cm saakka, joten päädyttiin suorittamaan niitä. Olisi ollut mukava päästä harjoittelemaan rennoissa pikkukisoissa heA/90 tasolla, mutta kivat hyvän mielen kisat näistä tuli helpommillakin luokilla.

Kilpailupäivä alkoi koululuokilla ja päättyi esteluokkiin. Winnie oli aikaisemmissa estekilpailuissa saanut syödä rauhoittavaa Good as Goldia ja Focusia, jotka olivat mielestäni vaikuttaneet positiivisesti ponin kilpailukäyttäytymiseen. Koska halusin varmistua valmisteiden tehosta, jätin niiden syöttämisen pois ennen näitä viimeisiä kilpailuja. Oletin, että selviäisin ponin kanssa joka tapauksessa kunnialla, sillä kilpailut alkaisivat rauhallisemmalla kouluosuudella.

En ehtinyt kuin maneesin ovista sisälle, kun sain todeta rauhoittavien valmisteiden todella tehonneen. Nyt ilman rauhoittavien vaikutusta poni oli todellakin hereillä. Silmät ja korvat pyörivät päässä ja aikaa kului enemmän kyttäämiseen kuin työntekoon. Kun en katsomopäädyssä antanut ponille tilaa singahtaa eteenpäin, se lähti raketin lailla tasajaloin ylöspäin. Koko verryttely kului enemmän ja vähemmän väistellessä muita ratsukoita ja ennakoidessa toisten liikkeitä, jottei vain ajauduttaisi tuhman ponin kanssa liian lähelle muita.

Laukkaa ehdin ottaa verryttelyssä vain muutaman noston verran vasempaan kierrokseen - enempään ei ollut tilaa. Winnien haastavin askellaji jäi siis käytännössä verryttelemättä. Onneksi tuomarin viimeistellessä edellisen ratsukon pöytäkirjaa ehdin ennen omaa rataani laukata muutaman minuutin radalla ilman huolta muista ratsukoista. Tässä vaiheessa Winnie oli jo paremmin avuilla ja rauhoittunut, sillä muut hevoset jäivät odottelualueelle hallin toiseen päähän.

Laukka jäi vähäisen verryttelyn tuloksena kuitenkin tönköksi ja jännittyneeksi. Ravi oli tasaisempaa kuin viime kilpailuissa ja yleisesti ottaen poni oli paremmin avuilla. Laukkaohjelmaan siirryttäessä rentous ja sujuvuus kuitenkin jäivät puuttumaan. Kokonaisuus oli kuitenkin suhteellisen siisti, suurilta rikkeiltäkin vältyttiin. Vasempaan kierrokseen nousi yllättäen väärä laukka, jonka sain kuitenkin korjattua nopeasti. Keskiaskellajit olivat tällä kertaa terävämpiä ja siirtymiset himpun parempia kuin edellisissä kilpailuissa.



Tällä suorituksella saatiin 63,2%, johon olin oikein tyytyväinen. Seuraavaan kertaan jäi taas paljon korjattavaa, mutta pääasiassa laukan osalta. Eiköhän turvauduta Good as goldiin taas seuraavissa koulukilpailuissa ja testata vaikuttaako se positiivisesti prosentteihin. Mikäli se rentouttaa ponia samoissa määrin kuin edellisissä estekilpailuissa, voi valmiste olla meille avain parempiin suorituksiin ja valmistaa ponia vaikeampiin luokkiin.

Kouluosuuden jälkeen poni sai levähtää hetken karsinassaan ennen kuin vaihdettiin varusteet hyppäämistä varten. Harjoituskisoissa suurin osa lähtijöistä hyppäsi pieniä luokkia, jonka myötä saimme onnekkaasti verrytellä vain muutaman hevosen ryhmässä 80 sentin radalle.



Koska Winnie oli jo kouluosuuden suorittanut, ei esteverryttelyssä ollut enää uutuudenviehätystä. Suurimmat energiat oli jo purettu ja tuhmuusloikat loikittu, joten tamma kykeni keskittymään hyppäämiseen ilman suurempia ongelmia. Poni oli hyvin avuilla ja eteni sopivan reippaasti. Estekorkeus tuntui nyt todella pieneltä ja suorittaminen oli helppoa ja varmaa. Winnie hyppäsi hyvässä temmossa puhtaan radan ja sai radalta poistuessaan vielä kehuja mallikkaasta suorittamisesta molemmissa lajeissa.

Video jäi valitettavasti uupumaan, sillä kypäräkamerani ei suostunut käynnistymään ja tallikaverikin ehti oman suorituksensa jäljiltä kameran kanssa maneesiin vasta juuri ennen viimeistä hyppyä. Simppeli ja sujuva rata joka tapauksessa, vaikkei tullutkaan taltioitua!