Oodi Veikalle

Olen viimeisen kuukauden aikana ratsastanut Veikkaa normaalia useammin ponin käyttäydyttyä hieman huonosti. Tänä aikana olen ikään kuin ihastunut Veikkikseen uudestaan - ponin ratsastaminen on aina ollut minulle mielekästä, mutta nyt se on tehnyt minut oikein erityisen iloiseksi. Tuntuu, että tällä intensiivijaksolla olemme tulleet taas hieman tutummiksi toisillemme, mikä on näkynyt sujuvuutena ja myös kehityksenä koulutreeneissä. Veikka on työskennellyt niin hienosti oman suorituskykynsä ylärajoilla!

Veikassa erityisen ihanaa on sen ruunamainen luonne. Mikäli Veikalla on kaikki hyvin, se suorittaa tasaisen laadukkaasti ja yrittää aina parhaansa. Jos ponilla on esimerkiksi toinen lapa jumissa, se ei mieluusti taivu ympyrällä, mutta yrittää kuitenkin ja suostuu jumppaamaan lihaksiaan. Winnie sen sijaan ilmoittaa epämiellyttävästä olostaan heittäytymällä draamakuningattareksi ja vähintäänkin pukittelemalla hallitsemattomasti.

Veikka on viimeaikoina tuntunut lähes joka ratsastuskerralla aina paremmalta kuin edellisellä. Vertyminen ei vie enää yhtä paljon aikaa ja tuntuu, että ruuna on saanut lisää voimaa kantaa itseään. Tuntuma suuhun on tasoittunut ja yhä useammin Veikka on suustaan höyhenen kevyt kuolaimelle!

Nyt kun Veikka kantaa itsensä paremmin ja mielellään, olemme päässeet harjoittelemaan enemmän haastaviakin tehtäviä. Pohkeenväistöt, avotaivutukset ja sulkutaivutukset ovat osa jokakertaista treeniä ja vastalaukkaharjoitukset tuntuvat helpoilta. Sulkuväistön alkeitakin olemme päässeet tekemään laukassa!

Veikan positiivinen asenne työntekoon on pitänyt omaakin motivaatiotani korkealla. En malttaisi odottaa, että päästään yrittämään parastamme koulukisoihin - tällä hetkellä ei tunnu mahdottomalta ajatukselta, että Veikka suorittaisi syyskaudella jo helppoa A:ta. Vielä alle vuosi sitten meillä oli tekemistä ihan perus askellajeissakin ja helpon B:n radalla oli huomattavia haasteita.

Vertailun vuoksi kaivoin esille videon viime huhtikuun kouluradasta. Toki video on kilpailutilanteesta, eikä siis täysin verrattavissa kotitreenien sujuvuuteen, mutta ero huhtikuisen ja viime viikolla kuvatun videon välillä on melkoinen. Eteenpäinpyrkimys on lähes tuplaantunut ja mikä parasta, Veikan etupainoisuus on vähentynyt huomattavasti! Kun keväällä poni oli vielä hirmu etupainoinen ja raskas kädelle, nyt se kykenee kantamaan itsensä kevyenä korkeammassa muodossa. Toki tekemistä vielä on, eikä Veikan rakenne ole parhain mahdollinen kouluratsastusta ja kokoamista ajatellen, mutta sentään jotain kehitystä on jo tapahtunut.



Nyt pyritään pitämään tämä motivaatio yllä ja hiomaan yhteistyötä entisestään. Toivotaan, että tämä flow säilyy ja päästään kevään kilpailuissa esittämään yhtä onnistuneita pätkiä kuin treeneissäkin!