Nollaratoja pukkaa

Veikka on ollut ilahduttava läpiratsastusprojektini lähes viikoittain. Pääasiassa olen hionut ponin ratsastettavuutta koulutuuppauksen parissa, mutta satunnaisesti olen päässyt myös hyppäämään ruunan kanssa. Ratsastuskoulusta yksityisomistukseen siirtynyt Veikkis on ollut keskinkertainen hyppääjä - se on suorittanut pienet esteet pääasiassa hyvin, vaikkakin ratsastuskoulusta tullessaan se oli vielä kovin arka sietämään epävarmuutta hypätessä.

Kevään aikana Veikka tuntui tulevan ulos kuorestaan ja sen olemus hypätessä muuttui silminnähden. Epävarma ruuna alkoi nauttia hyppäämisestä ja samassa kerätä itsevarmuutta. Pomminvarma automaattihyppääjä Veikkis ei vieläkään ole, mutta kehitys jo yhden vuoden aikana on ollut huima!

Loppuvuodesta Veikan lähitalleilla järjestettiin muutamat estekisat, joihin pääsin osallistumaan ponin stunttikuskina. Oman seurani kilpailuista kirjoitinkin jo joulukuun alussa - debytoimme estekilpailuissa 70 ja 80 sentin radoilla napaten ruusukkeen molemmista luokista! Myöhemmin selvisi, että menestys näissä seuramestaruuksien viimeisissä osakilpailuissa toi minulle senioreiden seuramestaruus hopeaa. Ei siis ollenkaan huono kilpailukausi Veikan kanssa!

Rusko Riding Teamin estekilpailut olivat lähiseudun viimeiset estekisat, joihin osallistuin Veikan kanssa vain 80 sentin luokkaan, sillä 60, 70 ja 80 luokat olivat yhdistetty minimestaruusluokka, eikä luokan sisällä voinut tietenkään hypätä kahta korkeutta. Vain yhden luokan hypätessä kilpailupäivä jää kyllä ihanan lyhyeksi!


 Veikka suoritti taas tasaisen varmasti yllättäen niin kuskin kuin tukijoukkonsakin. Poni hyppäsi kyselemättä vieraassa paikassa ja vieläpä innostui niin, että hetkittäin jarrutkin tuntuivat olevan hukassa. Kun uusintaan jatkettaessa annoin Veikalle lisää vapautta laukata, se painelikin niin reipasta vauhtia, että tuloslistalla päädyimme kolmansiksi! Ei ollenkaan huono tulos solakoiden kilpaponien joukossa..

Estehommia jatketaan näillä näkymin seuraavaksi Sten Kallasten estevalmennuksessa tammikuun lopussa. Josko kerran tai pari päästään hyppäämään itsenäisesti ennen valmennusta, niin päästään siellä toivottavasti esittämään sujuvaa ja varmaa yhteistyötä. Nyt kuitenkin palataan taas tärkeimmän äärelle, eli kunnon koulutreeneihin!