Harjoitus tekee mestarin myös kilpailuissa

Winnie on kuluneenna vuonna hypännyt kotona erilaisia tehtäviä vajaan metrin korkeuteen saakka. Estetreeneihin olemme panostaneet jotakuinkin yhtä paljon ponin omistajan Maijun kanssa ja väittäisin, että vuoden aikana on saatu aikaan sujuvuutta niin hyppyihin kuin esteiden välienkin ratsastamiseen ja kehitetty molempien kuskien estesilmää ja esteistuntaakin. Esteiden ratsastamisessa ja hyppäämisessä on edistytty kotitreenillä, mutta lisäksi tärkeää harjoitusta ovat olleet kilpailut.

Ponnistuspaikat, laukan säätelyn ja oikean esteistunnan oppii hyppäämällä - toistoilla, toistoilla ja toistoilla. Esteillä kilpailemista ei kuitenkaan opi kuin kilpailemalla. Täytyy oppia harjoituksen kautta hallitsemaan omat hermonsa ja myös hevosen hermot. Stressaavassa kilpailutilanteessa täytyy oppia ratsastamaan hevosta ehkä eri tavalla kuin kotona tutussa ympäristössä. Tämän syyskauden aikana olemme Winnien kanssa päässeet ilahduttavan usein harjoittelemaan kilpailutilanteita, mikä on lopulta näkynyt myös suorituksissa.

Kuten muutama viikko sitten kirjoitin, Winnie on saanut kokeilla rauhoittavia lisäravinteita kilpailujännityksen lievittämisessä. Ensimmäisellä kokeilukerralla Winnie hyppäsi ensimmäisen 90 sentin ratansa ja suoriutui koko kilpailupäivästä moitteettomasti käyttäytyen. Muutamaa viikkoa myöhemmin vuorossa oli taas kisat, joissa poni sai hypätä jälleen 80 ja 90 luokat.

Tälläkin kertaa ponin kilpailukäytös oli moitteetonta alusta loppuun saakka. Normaalisti apuihin vastaava poni onnistui siirtämään rentouttaan myös satulan päälle, mikä edesauttoi koko ratsukkoa suorittamaan sillä tasolla, mihin olemme yltäneet kotitreeneissä. Ensimmäiselle radalle lähtiessäni olin rennompi kuin yksissäkään kilpailuissa aikaisemmin - kilpaileminen oli oikeasti kivaa!

Suorittaminen oli koko radan läpi rentoa. Harmittavaisesti yksi puomi tuli alas, mutta näin sujuvan radan jälkeen virhepisteillä ei ollut minulle mitään merkitystä - me olimme joka tapauksessa suorittaneet kauden parhaan radan! Kun poni toimii näin kivasti ja pystyn itse olemaan rento, on tulevilla radoilla yhä helpompi korjata vielä virheitä ja pyrkiä yhä parempiin suorituksiin.

Kuten edellisissäkin kilpailuissa, myös tällä kertaa toinen rata tuntui vielä ensimmäistä sujuvammalta. Rata oli jo tuttu ja haasteelliset paikat ratsastettu jo kerran läpi, joten virheiden korjaaminen oli helpompaa. Tällä radalla ratsastin taas himpun verran enemmän eteenpäin kuin edellisellä, mikä vaikutti taas positiivisesti koko radan ratsastamiseen. Esteetkään eivät tuntuneet yhtään isoilta!

Ensimmäiselle esteelle ponnistuspaikka ajautui hieman liian lähelle estettä, minkä vuoksi nappasimme puomin alas. Seuraava kämmi kävi vaaleanpunaiselle pystyesteelle, jonka alle oli ilmestynyt täytteeksi palikat. Verryttelyssä kävin kyllä palikoita ponille näyttämässä, mutta radalla ne kuitenkin tulivat yllätyksenä ja saivat ponin kieltämään, kun en itse huomannut olla riittävän hereillä ja ennakoida ponin liikkeitä. Winnie kun on pääsääntöisesti todella varma hyppääjä, niin kieltämiseen unohtuu usein varautua..

Kuva: Sini

Toisella yrityksellä päästiin kuitenkin yli ja jatkettiin rata ongelmitta loppuun. Vaikka ruusukkeet jäi tällä kertaa saamatta, sai poni aimo annoksen leipää tallissa. Virhepisteillä ei ollut merkitystä, sillä me molemmat suoritimme paremmin kuin esimerkiksi edellisissä kisoissa.

Uskon, että ahkeralla kilpailemisella on ollut suuri vaikutus ratojen sujuvoitumiseen. Toki Winnien rauhoittavat lisäravinteet ovat tehneet osansa asiassa, mutta varmasti varmuutta on tuonut myös toistot ja kilpailutilanteiden harjoittelu. Marras- joulukuussa Winnie taisi vierailla kolmesti naapuritallissa kilpailuiden merkeissä, mikä on todella paljon alkuvuoteen verrattuna. Ehkäpä poni ja myös kuski vähitellen tottuvat kilpailuiden hälinään ja stressaavuuteen...

Kuvat: Sini