Varusteurheiluksihan se meni - koulukilpailuraportti Ruskolta

Veikka raahattiin vasten tahtoaan koulukilpailuihin jo toisen kerran tänä vuonna. Odotettavat olosuhteet kilpailupäivälle olivat vähintäänkin huikaisevat; koko päiväksi oli luvattu taukoamatonta vesisadetta ja itse olin edellisenä päivänä juossut tappavat 10 kilometriä Tough Viking -kilpailussa. Aamulla varasin ylimääräisiä minuutteja aikatauluun, sillä epäilin, etten pääsisi edes sängystä ylös.

Päivä valkeni lopulta kuitenkin vain pilvisenä ja odotukset kohosivat vähitellen korkeammalle, kun totesin pystyväni kävelemään kipeistä lihaksista huolimatta. Kun Veikka oli puunattu ja letitetty kilpailukuosiin, ratsastin ponin puolentoista kilometrin matkan kilpailupaikalle kastumatta. Kilpailupäivä olisi voinut alkaa siis paljon huonomminkin!

Koska ratsastaisin Veikalla kaksi rataa, olin varautunut verryttelemään ponia melko kevyesti ensimmäiselle radalle, joka saisi itsessään toimia osana verryttelyä toista luokkaa varten. En ottanut paineita Veikan muodosta tai vetreydestä - kunhan nyt liikkuisi reippahasti eteenpäin. Ensimmäisessä luokassamme oli ratana Helppo C tutustumisluokan kouluohjelma, jonka olin päättänyt ratsastaa vain siksi, että Veikka pääsisi tutustumaan kilpailupaikkaan ennen helpon B:n rataa. Edellisissä kilpailuissa kun pisteitä söi Veikan jännittyneisyys katsomopäädyssä, jossa sitä oli mahdotonta ratsastaa rentona kulmiin saakka. 

Helppo C oli osaltamme tasaista kuraa alusta loppuun. Verryttelyn jälkeen siirryin maneesin päätyyn odottamaan lähtövuoroani ja jouduin jättämään raipan pois. Viidentoista minuutin odottelu ilman raippaa koitui kohtaloksi, eikä Veikka olisi omalla suoritusvuorollaan halunnut liikkua enää askeltakaan mihinkään suuntaan - ei edes kotiin päin. Puolivälissä rataa rauhoittelin itseäni ja puhaltelin ilmaa ulos ajatellen, että en ratsasta toista rataa tänään ollenkaan. Kunhan nyt tämän radan saisi vietyä lopputervehdykseen saakka, niin voisi painella kotiin häpeämään ja julkaista blogissa korkeintaan muutaman kuvan, joissa Veikka hämäävästi näyttää pätevältä varustuksensa vuoksi.

Vaikka Veikka liikkui hitaasti, pitkässä muodossa ja taipumatta milliäkään mihinkään suuntaan, oli suoritus kuitenkin hyvin tasainen. Yhdyin tuomarin loppukommentteihin täysin: "Tasainen rento suoritus. Laukka melko energistä, kaipaisin raviin ja käyntiin lisää energiaa. Muista asettaa/taivuttaa ympyröillä.". Jos radasta täytyy itse sanoa jotain positiivista, niin poni tosiaan oli ainakin rento. Prosentteja tästä radasta saatiin 62,5 %, mikä nyt ei ollut hävyttömän huono. Tällä tuloksella jäimme ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi.

Vaikka radan jälkeen harmitti vietävästi, en voinut kuitenkaan antaa itselleni lupaa antaa periksi ja lähteä luovuttajana kotiin. Hengähdystauon jälkeen suunnattiin Veikan kanssa siis takaisin verryttelyyn ja tehtiin vaadittavia korjauksia parhaamme mukaan, jotta kehtaisin viedä ponin tuomarin eteen toistamiseen. 

Vähitellen Veikkis alkoi heräillä ja hieman vertyäkkin. Mitään huippufiiliksiä poni ei tarjonnut, mutta nyt se oli jotenkuten ratsastettavissa kun lähdin suorittamaan rataa. Taipumisessa oli vielä paljon toivomisen varaa ja laukat eivät rullanneet samoin kuin hyvinä päivinä kotitreeneissä, mutta sentään Veikka kulki hetkittäin rentona ja pyöreänä niskastaan.

Eteenpäinpyrkimyksessä oli toivomisen varaa, mutta samanlaiseen epätoivoon en päässyt vajoamaan kuin edeltävällä radalla. Veikka suoritti melko täsmällisesti ja tasaisesti, vaikkakin pohkeenväistöt jäivät harmittavaisen puutteellisiksi. Ne kun olivat sujuneet kotona huomattavasti sujuvammin kuin mitä päästiin nyt tuomarille esittämään.

Lopputuloksena oli kuitenkin 60,7% ja maininta kiltistä ja tasaisesta ponista sekä siististä istunnasta, mikä lämmitti mieltä. Tavoitteet näissä kisoissa olikin saada yli 60 % tulos ja suorittaa radat rennommalla hevosella kuin edellisellä kerralla. Jospa seuraavissa kisoissa asetukset olisivat hieman paremmin kohdillaan, niin Veikka voisi suorittaa omalla tasollaan. Näissä kisoissa suurimmat onnistumiset olivat varusteurheilussa, sillä näyttihän Veikka nyt hirmuisen tyylikkäältä tummansinisessä kisalookissaan. Varusteurheilussa voi onneksi olla hyvä, vaikkei missään muussa onnistuisikaan!

Videoinnista kiitos Veikan taustajoukoille ja pätevistä kuvista aina yhtä luotettavalle hovikuvaajalle Maijulle!