Alkuverryttelynä tehtiin suurta lävistäjäkahdeksikkoa, jonka kaarilla sain keskittyä asettamiseen ja taivuttamiseen. Lävistäjillä aktivoitiin takajalkoja ratsastamalla reippaammin eteen. Winnie lähti hyvin pohkeesta eteenpäin, muttei tahtonut taipua rehellisesti kaarilla. Ratsastin kahdeksikon kaarien sisälle ylimääräisiä ympyröitä, joilla sain ulkolavan hallintaan ja koko ponin paremmin avuille. Viidentoista minuutin jumppailun jälkeen Winnie alkoi tuntua melko hyvältä.
Pohkeenväistöjen pariin siirryttiin pehmeästi; sain aloittaa väistöt käynnissä väistättämällä ponia uralta muutaman metrin matkan kohti kentän keskustaa. Onnistuneiden väistöaskeleiden jälkeen tehtiin suoristus ja palattiin pohkeenväistöllä takaisin uralle. Ensimmäisissä toistoissa Winnie vääntelehti ankeriaan lailla ja karkasi avuilta. Vauhtia entisestään hidastamalla saatiin kuitenkin hommaan jotain tolkkua ja päästiin pian jatkamaan tehtävää jo ravissa.
Vasemmalle Winnie väisti melko kivasti. Ristiastunta oli ok ja hetken työskentelyn jälkeen muotokin alkoi pyöristyä ja tuntuma keventyä. Takaisin uralle väistettäessä Winnie taas oli sitä mieltä, että tehtävä on vähintäänkin mahdoton. Tähän suuntaan tyydyttiin siis jotakuinkin suoraan poniin joka astuu takajaloillaan ristiin, eikä hevosen muodosta tarvinnut ottaa paineita.
Kun väistöjä oli hiottu kuntoon, verryteltiin hetki laukkaa pääty-ympyrällä. Etenkin vasempaan kierrokseen laukka oli ollut haasteellisempaa edellisinä viikkoina, mutta tällä kertaa se lähti pyörimään yllättävän nopeasti. Laukka tuntui verryttelyn jälkeen hyvältä ja tasapainoiselta.
Kun laukka oli saatu kuntoon, lisättiin pohkeenväistötehtävään vastalaukkaa. Pohkeenväistöä tehtiin uran sisäpuolelle noin viiden metrin matka, jonka jälkeen nostettiin vastalaukka. Nostot olivat hyviä ja helpon tuntuisia Winnielle. Ensimmäisillä kerroilla laukasta tehtiin siirtyminen raviin ennen kaarretta, mutta koska tehtävä sujui niin hyvin, jatkettiin vastalaukkaa kaarteen läpi. Oikeassa laukassa vastalaukka ei ollut ongelma, mutta vasen laukka tahtoi hyvin herkästi vaihtua ristilaukaksi.
Winnie on selkeästi vasemmasta kyljestään kireämpi, minkä vuoksi se ei oikealle päin vastalaukassa tahtoisi venyttää vasenta kylkeään. Tämän vuoksi etuosan laukka vaihtuu helposti. Tehtiin oikeaan kierrokseen, eli vasemman vastalaukan kierrokseen useita toistoja pyrkien tekemään tehtävästä Winnielle mahdollisimman helpon. Riittävällä tuella ja tarpeeksi hitaassa, mutta aktiivisessa laukassa Winnie onnistui suorittamaan kaarteen puhtaasti.
Pohkeenväistöjä ja vastalaukkaa yhdistävän tehtävän jälkeen Winnie tuntui ravissa super hyvältä. Poni liikkui aktiivisesti, käytti takaosaansa ja oli kädelle kevyt. Se ei kyseenalaistanut pyyntöjäni vaan vastasi apuihin kiitettävästi.
Meille suunnitellut tehtävät toimivat hyvin ja tarjosivat riittävästi haastetta. Aikataulullisesti tehtävät olivat juuri sopivan pituiset, sillä aikaa kului alku- ja loppuverryttelyineen aika tarkalleen tunti. Ponikaan ei päässyt väsähtämään liikaa ja päästiin lopettamaan hommat onnistumiseen. Itsekin sain taas ideoita itsenäiseen ratsastamiseen - on ihanaa kun joku toinen suunnittelee ja tarjoaa valmiiksi mietittyjä tehtäviä ratsastettavaksi!
Minkäs tasoinen tämä "opettajakokelas" oli itse? :) Mietin ihan vain siltä kantilta, että kokemattomamman on varmasti vaikea neuvoa itseään kokeneempaa ratsastajaa, mutta suurin osa ratsastuksenohjaajiksi lähtijöistä ei ole kuitenkaan mitenkään huomattavan paljon pääsyvaatimuksia korkeammalla tasolla.
VastaaPoistaTunnin ajatuksena oli tarjota "opettajakokelaalle" mahdollisuus harjoitella tunnin rakenteen ja tehtävien suunnittelua, ei niinkään opettaa ja korjata ratsastusta. :) Suuri vastuu hevosen korjaamisesta tehtävissä olikin minulla itselläni, mikä oli tässä tilanteessa täysin ok. Oman valmentajani vinkkien pohjalta harjoittelija sai suunnitella tehtävät, joista meidän saattoi olettaa ponin kanssa selviytyvän.
Poista