keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Eroon paniikki-istunnasta

Esteet ovat lähes viikoittainen osa Winnien treenejä ja voinkin todeta olevani onnekas, kun saan jakaa estevuorot ponin omistajan kanssa. Koen päälajini olevan vahvasti kouluratsastus, mutta nautin ehdottomasti myös esteiden hyppäämisestä. Tavoitteena tällä kaudella olisikin suoriutua vielä muutamista kisoista naapuritallissa.


Edellisellä hyppykerralla kokosin simppelin neljän esteen tehtävän, josta sai aikaan helpon kahdeksan hypyn radan. Ajatuksena oli kiinnittää huomiota ratatempoisen laukan ylläpitämiseen ja ylävartalolla myötäämiseen - selkeimmät haasteet kun ovat olleet lyhyessä tai hitaassa laukassa ja tavassani jäädä hypyissä liian pystyyn varmistelemaan ponin tolpillaan pysymistä.




Verryttelyt aloitettiin hypäten kahdeksikolla ratapiirustuksen esteitä 2 ja 3. Kahdeksikon kaarilla oli hyvin aikaa ratsastaa laukan tempo tasaiseksi ja ennen esteitä jäi vielä hyvin aikaa suoristaa poni keskelle estettä. Laukka tuntui heti aktiiviselta ja Winnie eteni kivasti omalla moottorillaan. Kun laukka oli kunnossa, askeleet sopivat esteille hyvin ja hypyt olivat helppoja, minkä johdosta myös hyppyihin mukautuminen oli helppoa ja luonnollista. Istuntatreeninä parasta on juuri tällainen "aivot narikkaan" treeni, jossa ei tarvitse keskittyä liikaa tehtävän ratsastamiseen.


Verryttelyhyppyjen jälkeen hypättiin radan osia ja katsottiin kuntoon sarjaväli sekä suhteutettu väli. Sarjaväliä päädyttiin hieman pidentämään, sillä Winnie eteni niin reippaassa laukassa, että väli tuntui jäävän inan verran lyhyeksi.

Esteiden välien laskeminen ja ratsastaminen tämän tamman kanssa onkin usein varsinaista jännitysnäytelmää; mikäli poni ei etene (tai jännittävä kuski ei anna sen edetä) riittävästi, jäävät normaalit välit usein liian pitkiksi. Silloin ratsastaja saa pidättää henkeään ja tarrautua harjaan kiinni, kun Winnie tekee hassuja hyppyjä suoraan ilmaan tai vaihtoehtoisesti lähtee uhkarohkeasti hyppyyn todella kaukaa. Kun laukka taas pyörii niin kuin sen kuuluu, ei esteiden välien ratsastamisessa ole mitään ongelmaa. Lähtökohtaisesti Winnielle rakennetaankin "hieman pitkät välit", jotta me molemmat kuskit Maijun kanssa oppisimme ratsastamaan ponia rohkeammin eteen.





Kun palikat alkoivat olla kohdillaan ja radan osat sujuivat ongelmitta, ratsastin radan muutaman kerran läpi. Paikoin Winnie tuntui laukkaavan liiankin reippaasti, mutta todellisuudessa ulkopuolisen silmään meno olisi luultavimmin näyttänyt juuri sopivalta. Winnie oli tehtävistään innoissaan ja hyppäsi hyviä hyppyjä. Radan ratsastus oli sujuvaa ja tuntui yllättävän helpolta! Laukatkin vaihtuivat lähes joka kerta esteen päällä oikein ja itse en kokenut istuntapaniikkeja. Kehityssuunta näyttää siis juuri oikealta!



Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat