Viime kerrasta oli tosiaan hieman liikaa aikaa - muutaman kerran hyppääminen on pitänyt jättää väliin, koska sopivaa apukaveria ei ole löytynyt. Tälläkin kertaa Maiju tuli paikalle hätäapuna alle päivän varoitusajalla. Vihdoin kuitenkin päästiin hyppäämään!
Winnie on ollut viime aikoina yllättävän kiltti. Ei hyppyjä, loikkia eikä kiihdyttelyjä. Silti jostain selkärangasta tulee vaistomainen reaktio jännittyä ja hidastaa ponia, kun se kerrankin laukkaa hieman reippaammin eteen omalla moottorilla. Kun kuski jää vaistomaisesti vain pidättämään, kuolee laukka ja tulee hassuja hyppyjä. Askeleet ei sovi ja poni ratkaisee tilanteet kyselemättä kuskilta, joka on kykenemätön järjelliseen ajatteluun sekä toimintaan.
Kymmenien hyppyjen jälkeen kuskin sumuverho alkaa hieman raottua ja alkaa tuntua siltä, että pitäisi ratsastajanakin ehkä tehdä jotakin. Poni ei ilmeisestikään aijo lentää kuuhun, vaikka sen antaisi laukata reippaampaa laukkaa, jossa se voisi kyetä suorittamaan esteetkin siistimmin. Ensin voi lopettaa pidättämisen ja seuraavalla kerralla jo ratsastaa vähän pohkeella eteen.
Muutama onnistunut radanpätkä lopputreenistä alkaa tuntua jo siltä, miltä esteratsastuksen kuuluukin tuntua. Kuski lupaa ottaa itseään niskasta kiinni ja sopia seuraavat estetreenit kahden viikon päähän, jotta jotain rutiinia pääsisi taas muodostumaan. Kuski etsii myös estevalmentajaa, joka tulisi vaikka kerran kuussa pitämään tuntia kotitallille. Kuski ryhdistäytyy ja valmistautuu tulevan kauden kilpailuihin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.