Tälle viikolle ei saatu vielä sovittua tuntia, joten tuli hypeltyä ihan itsenäisesti. Sain kuitenkin kaverin avuksi nostelemaan puomeja, kuvaamaan ja toimimaan yleisesti henkisenä tukena. Pitkästä aikaa hyppäsin simppeliä sarjaa radan sijaan. Viime kerralla hypätessä huomasin jännittäväni aivan liikaa ja jättäväni samassa "käsijarrun päälle". En päästänyt Winnietä laukkaamaan kunnolla, enkä antanut tilaa hypätä. Sarjaesteellä voisin keskittyä vain tähtäämään ensimmäiselle esteelle ja antaa ponin hoitaa loput hommasta ilman, että saan jarrutella joka askeleella.
Viimeisimpien hyppykertojen aikana olen sisäistänyt hieman paremmin kuinka reippaasti Winnie saa esteillä laukata. Aivan liian helposti olen jäänyt jarruttelemaan ja hidastamaan laukkaa, kun todellisuudessa saisin ratsastaa sitä enemmän eteenpäin. Nyt rakensinkin sarjan sellaisilla väleillä, jotka jäävät liian lyhyiksi, mikäli vain jarrutan ponia esteiden välissä. Oli siis pakko antaa laukan edetä ja jopa kannustaa laukkaa reippaammaksi ensimmäistä estettä lähestyessä.
Hypyt sujuivat todella helpon oloisesti. Poni oli hyvä ja tuntui, että ratsastin itsekin paljon viimekertaista paremmin ja rohkeammin. Tuntui siltä, että tällä kaudella voisimme oikeasti selvitä 90 cm radasta tämän tamman kanssa! Uusi kuolainkin tuntui myös ponille sopivalta - pessoa hankittiin estekilpailuita silmällä pitäen paremmaksi jarruksi. Tuntuma suuhun tuntui nyt aikaisempaa kevyemmältä ja poni vastasi pidätteisiin paremmin. Juuri niin kuin pitikin!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.