Uutta putkea pääsi tai joutui testaamaan mies, jota ei ilmeisesti ennen seurustelukumppanin valintaa oltu varoitettu hevosnaisista. Poikaystäväksi ryhtyessäsi sitoudut myös hevosenhoitajaksi, puomien nostelijaksi sekä valokuvaajaksi... Ratsuna näissä kuvissa on pitkästä aikaa ihan oikea hevonen - puoliveriruuna Leo. Leo on hurmaava herrasmieskouluruuna, jonka onnekkaana ponityttönä sain hoidettavakseni viikon ajaksi hevosen omistajan lomaillessa.
Muutamassa ratsastuskerrassa menetin sydämeni tälle hurmurille ja kipeytin vatsalihakseni niin, että nauraminenkin tuottaa tuskaa. Toki näinkin iso ratsu oli varsinainen kulttuurishokki tällaiselle poniratsastajalle, eikä istunta meinannut löytyä kohdilleen niin mitenkään. Liikekin oli himpun verran haastavampi istua kuin tasaisten pikkuponien! Eipä sillä, hirmu hyvää tekee minulle tällainen viikon hevoskuuri. Tänään taas tuntui palaset loksahtelevan hieman paremmin paikoilleen kuin edellisillä ratsastuskerroilla, joten eiköhän sitä viikossa ehdi mukautua väliaikaisesti ihan hevosratsastajaksikin.
Leo on ollut ihanaa vaihtelua vakiohaflingereihin. Reipas ja herkkäsieluinen ruuna tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja pönkittää taas itsetuntoa, kun hevosesta saa ulos kunnon pohkeenväistöjä ja sulkuväistöjä laukassa. Toki pudotus on kova, kun ponin selässä saa seuraavassa hetkessä keskustella siitä, voiko ravissa edes liikkua peräänannossa.
Tämän ruunan kanssa on kyllä ilo tehdä töitä! Tulevalle viikolle on luvassa vielä muutama Leo -päivä sekä pitkästä aikaa taas esteitä Winnien kanssa. Tuntuu hyvältä taas ratsastaa useammin kuin muutaman kerran viikossa!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.