Uskalla epäonnistua, jotta voisit onnistua.

Tämän viikon kouluvalmennuspäivä osui maanantaille, jolloin sain ilokseni myös ystävän mukaan tallille. Amanda tuli enemmän tai vähemmän pakotettuna vaapaasta tahdostaan maneesin laidalle seisoskelemaan kameran kanssa ja sainkin hurjan kattavasti videopätkiä, joista onnistuin vääntämään pitkästä aikaa oikein kunnon valmennusvideonkin!

Winnien kanssa olen käynyt kouluvalmennuksissa viikoittain, mutta viimeiset viikot ollaan jouduttu työskentelemään hyvin pitkälti perusasioiden äärellä. Kesän loppua kohden treenit sujuivat todella kivasti, mutta syksyn myötä alkoi hieman heikompi kausi. En tiedä onko ratsastuksen takkuaminen johtunut kylmistä ilmoista, ponin kiimasta vai mistä, mutta Winnie on ollut kaikin puolin epätasaisempi ratsastaa. Olemme tehneet töitä tasaisen tuntuman ja suoruuden löytämiseksi. Ponista löytyneet lihasjumit on arnikoitu huolella ja ennen ratsastusta Winnie on saanut aina niskaansa BOT loimen lihaksiaan lämmittämään.

Vähitellen tamma on alkanut taas vaikuttaa paremmalta ja paremmalta. Tällä kertaa Winnie oli alkutunnista vielä epätasainen edestä, muttei varsinaisesti protestoinut kuolaintuntumaa. Epätasaisuutta edestä on korjattu jo pitkään ratsastamalla vain pohkeella eteen, mikä on toiminut juuri niin kuin pitääkin.

Winnie ei ole aina kovin helppo poni, sillä se ajattelee toisinaan hieman liikaakin itse. Sen vuoksi asiat täytyy tehdä yhä yksinkertaisemmiksi. Syksyn aikana olen ehdottomasti oppinut ja sisäistänyt sen, ettei virheitä ja ongelmia korjata ikinä siellä missä ne ilmenevät. Mikäli poni vastustaa kuolainta, pitää kädellä olla hiljaa ja ratsastaakkin jalalla. Mikäli poni roikkuu vasemmassa ohjassa, täytyykin ratsastaa enemmän oikealta ja päästää vasemmasta irti.

Minulla on mennyt kauan oppia ratsastamaan rohkeasti sieltä, missä ongelma ei tunnu. Olen pelännyt sitä, että ratsastus tuntuu hetken kamalalta ja näyttää rumalta. Kun poni on roikkunut vasemmassa ohjassa koko painollaan, en ole halunnut ratsastaa oikealla ohjalla, jolloin ponin pää on kääntynyt ulos ja turpa noussut samassa ylös. En ole uskaltanut ratsastaa etupainoista hevosta pohkeella eteen, koska se on noussut pois muodosta. Mielummin olen pungertanut etupainoisella hevosella ja ratkonut ongelmia ohjalla onnistumatta siinä. Vihdoin viimeisten muutaman valmennuksen aikana olen ratsastanut rohkeammin ja sen myötä lopulta myös saavuttanut tuloksia!

Vähitellen olen vihdoin alkanut sietää sitä, ettei poni näytä hyvältä. Lienee ollut vain hyvää tuuria, etten ole vähään aikaan saanut kuvaajia mukaan valmennuksiin. Kun kukaan ei ole ollut näkemässä tai dokumentoimassa, olen voinut surutta ratsastaa pohkeella eteenpäin ponia, joka ei vielä kulje peräänannossa. Myöhemmin olen kuitenkin saanut huomata kuinka paljon paremmin poni liikkuu lopputunnista, kun peruspalikat, kuten eteenpäinpyrkimys, on ensin laitettu paikoilleen.

Tällä valmennustunnilla tehtiin erityisesti töitä suoruuden kanssa. Jouduin epämukavuusalueelleni joutuessani päästämään irti vasemmasta ohjasta, minkä seurauksena poni lopulta suoristui aivan silmissä ja alkoi liikkua paljon paremmin. Tunnilla tehdyt tehtävät näkyvät kommentteineen videolla, joka havainnollistaakin paljon tekstiä paremmin homman juonen. :)