Edellisen ja ensimmäisen kerran ratsastin Harrilla pelkällä riimulla viime toukokuussa. Tuolloin olin jo positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin tuo hevonen toimi pelkällä riimullakin. Pysähtyminen nyt oli alkuun vähän hankalaa ja laukassa Hartsa suoraan sanottuna kiikutti menemään kuin märkää rättiä, mutta sentään lopulta kuitenkin hidasti ja pysähtyi. ;) Kääntyi kuitenkin kivasti ja kuunteli istuntaa.
Nyt sain vihdoin taas aikaiseksi varata kentän ihan omaan käyttöön, niin pääsin ratsastamaan Harria taas riimun kanssa. Tällä kertaa kiipesin suoraan selkään, enkä juoksuttanut alkuun ollenkaan. Harri kun on liikkunut viime päivinä ahkerasti ja ollut todella rauhallinen ratsastaa.Puuhailin samoja juttuja kuin viime kerrallakin; vähän siirtymisiä, pysähdyksiä ja kiemuroita sekä ympyröitä. Kaikki sujui kivasti, mitä nyt alkuun käännöksissä Harri tuntui tunkevan vähän lapa edellä ja asettuneena väärään suuntaan. Avut meni kuitenkin muuten paljon viimekertaista paremmin läpi, etenkin pidättävät avut.
Luulenpa, että näinkin suuri edistys johtuu pääosin siitä, että ollaan tehty paljon luottamusharjoituksia ja puuhailtu kaikkea rentoa; ollaan maastoiltu ilman satulaa, menty pellolla ja kerätty luottamusta toisiimme. Nyt luotin Hartsaan paljon paremmin kuin viimeksi, mikä teki ratsastamisesta helppoa.
Fiilis oli rennompi ja tuntui, että ratsastin istunnalla aikaisempaa paremmin. Tämä näkyi myös laukassa, mikä oli tällä kertaa ihan oikeasti hallittua ja siistiä! Laukat nousi käynnistä ja Harri siirtyi heti pidätteestä raviin. Laukanjälkeinen ravikaan ei ollut päätöntä viipottamista ja harjassa kiinni roikkumista. ;)
Liina oli taas kerran kameran takana, suurkiitos kuvista! Moona kuvaili pätkiä myös videolle, mutta videon julkaiseminen venyy lähes viikon päähän lomareissun takia.
Ihanan rentona näyttää hevonen menevän. :) Itsekin tykkään mennä riimulla (mutta satula on selässä, koska tasapaino on vieläkin niin heikko...). Olisipa pikalukolliset ohjat, täytyypä laittaa hankintalistalle!
VastaaPoistaJa viikkolistalle laitan kyllä ilman satulaa menoa heti, kun selkäännousu on hanskassa. :) Nyt ei varmaan Tahvoa saa mitenkään isomman selkäännousukorokkeen viereen seisomaan... Kesällä kyllä tuli mentyä sellaisella karvasatulalla, joka ei nyt oikeastaan satula edes ollut. Sai sellaista melkein-ilman-satulaa-menoa kokea ilman, että liusuu kylkeä pitkin heti alas. :D Silloin pääsi saavin päältä selkään. Ehkä sillä pääsisi nytkin.
Nuo pikalukolliset on kyllä ihan ehdottoman kätevät, yksi suosikkivarusteistani kun ovat tosiaan niin helpot!
PoistaKävinkin vakoilemassa blogiasi ja ihastuin pörröiseen ja kirjavaan Tahvoon, ihan nuoruuden unelmaheppani! Tsemppiä treenailuun Tahvon kanssa. :)