Maastopäivä

Sunnuntainen reissu Winnietä tervehtimään peruuntui kurjan takatalven vuoksi - tänne satoi varmaan 20 cm lunta, mikä ehti parin päivän aikana sulaa ja jäätyä ja sulaa ja kerrostua taas uuden lumen kanssa. Lopputuloksena oli liukas lumimössö, josta tulee järkyttävät tilsat. Ei ollut siis mitään mieltä lähteä vain moikkaamaan ponia, kun tarkoituksena oli vähän hypyttää Winnietä omistajansa kanssa. Sovittiin uusi yritys seuraavalle viikonlopulle - toivotaan, että tällä kertaa ilmat suosivat vähän paremmin ja kenttä pysyy ratsastuskunnossa. :)

Winnien luona käymisen sijaan lähdin sunnuntaina aamusta tallille ja ratsastin kaksi hevosta; Harrin ja liikutettavan ruunan "E":n. Ilma oli hurjan kiva! Aurinkoinen ja suhteellisen lämmin keli houkutteli  maastoreissulle, jossa Harrin kanssa vierähtikin pitkälle toista tuntia. Lähdettiin joen varteen hiekkatielle, jota jatkettiin useampi kilometri. Ravailtiin pidempiä pätkiä ja ensimmäistä kertaa uskalsin laukatakkin Harrilla maastossa! Vauhdikastahan tuo oli ja kaasu vähän hirtti kiinni, mutta hidastihan tuo ruuna lopulta. Poikettiin sillan yli ja jatkettiin matkaa kotiin asti moikkaamaan vanhempia, joita ei ole kuntoutumiseni jälkeen enää tallilla näkynyt. Eipä nuo myöntäneet Harria ikävöineensä, mutta innolla kuitenkin rapsuttelivat ja syöttivät porkkanaa. ;)

Matkaa kertyi noin 9 kilometriä, jonka varrella Harri sai hurjasti kehuja ja monen monta ihmistä hymyilemään. :) Onhan tuollainen valkoinen satuheppa aikamoinen ilmestys siwan pihassa tai asuinalueella, jossa ei ensimmäisenä usko törmäävänsä hevoseen.

Harrin jälkeen ratsastin vielä tuon toisen ruunan, jonka kanssa lähdin myös maastolenkille. Kierrettiin vähän lyhempi lenkki, viitisen kilometriä pääasiassa kävellen ja vähän ravaillen. Lopulta tuli siis istuttua kolmisen tuntia hevosen selässä, mikä tuntui kyllä seuraavana päivänä alaselän ja -vatsan lihaksissa! Yllättäen siihen pelkkään käynnissä istumiseenkin tarvitaan lihaksia.